Olen pettynyt opettajamieheeni

Aikuinen mies on ottanut lapsen puolisokseen. Ja aikuiseksi itseään luuleva nainen haluaa, että työnantaja laittaisi teidän perheasiat ojennukseen. Eihän tässä tiedä kummalle nauraisi kovemmalla äänellä.

Tuntuu olevan kovinkin suosittu harrastus siellä Suomessa. Johtuuko siitä, että kun itsellä menee kaikki pain helvettiä, eikä ole elämässä tullut menestystä, että on kiva riekkua kaikille muille, joilla menee joskus huonosti?

kiertää kaukaa jo oletusarvoisesti.

Työkavereissani on perheen perustamisen jälkeen ryhdistäytyneitä ja sellaisia, jotka eivät hunningolla ole olleetkaan.



Itse en kyllä jaksaisi katsella toisen kännäämistä. No, yh-ope hoitaa yksin lapsensa ja ex osallistuu, kun joskus sattuu sopimaan. Onneksi on sukulaisia joskus hoitoapuna..

opettajapuolisosta voisi keskimäärin odottaa vastuullista kumppania ja lasten isää/äitiä. Henkilön, joka työssäänkin on kasvattaja, voisi olettaa kykenevän vastuuseen ja perhe-elämään.



Koska ap:n mies ei ole enää mikään poikanen, olisin tosi huolissani. Kannatan vaihtoehtoa c, itse en ihan päässyt selvyyteen miten ap:n mies perustelee toimintaansa (paitsi sillä raskaalla työllä, onko hän siis ihan väärällä alalla?). Tai kykeneekö aikuiseen keskusteluun? Jonkinmoista pariterapiaa minäkin suosittelisin.



t. Ope ja open puoliso, jonka opetuttavissa on pääsääntöisesti vain "kunnollisia"

Ap ei kyllä kerro mistään vahingosta. Miehen valinta on valinta, ei vahinko. Onko sitten lapsi syntynyt vahingon seurauksena ja siitäkö tässä ollaan vahingoniloisia.

mennä takuuseen ammatin puolesta, mutta toki saatoit olettaa vastuullisuutta jne. Olen ope, valitettavasti kollegoissani on monta sellaista kuin miehesi. Itsekin ihmettelen moista, kun itse pärjään ilman alkoholia jne.

Kerro faktat miehellesi ja kerro että lapsen parhaaksi (ja teidän ) on tehtävä joku muutos/ratkaisu. Tarvittaessa HAE apua sos.toimesta/turvakodista tms. jos tilanne on sietämätön tai vaikka pelkäät.

Tsemppiä!

En pelkää. Olen vain väsynyt ja vihainen.

Ja kaikille äimistelijöille tiedoksi että en ole tietääkseni lapsi itsekään enää, ja miehen ammatti ei nyt tietenkään ollut se syy valita häntä puolisoksi. En vain jaksa johonkin keskustelupalstalle vuodattaa kaikkia yksityiskohtia suhteestamme. Pardon! Meillä oli oikein hauskaa silloin kun ei ollut vielä lapsia, koska itse olin nuorempi ja tahdoin itsekin juhlia ja mennä. Olisin vaikka voinut jatkaa sitä vielä pari vuotta.

Mutta kun miehellä oli ikää enemmän ja kovasti halusi saada lapsia ja oikean perheen, kuvittelin että hän ammatti-kasvattaja ymmärtäisi sen vaikutuksen elämäänsä kokonaisvaltaisesti. Että se ns. itsekäs elämä ei sitten onnistukaan. Ja että tämä perhe ei ole minun harteillani yksin.

En tiedä kuinka epäempaattista porukkaa täällä keskustelupalstalla jaksaa päivästä toiseen roikkua, mutta te vahingoniloiset paskapäät, menkää hoitoon. Jos oikeasti tälläinen väsyneen kotiäidin pitkään kytenyt pettymys puolisoonsa aiheuttaa ilahtuneita kiksejä, niin ei teilläkään kovin hyvin mene.

Onkohan lapseni opettaja kyseessä? On niin kypsähtäneen ja väsyneen oloinen eikä varmasti tee mitään mikä ei ole ihan pakollista (kuten oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen tukeminen tai edes ymmärtäminen). Ärähtelee lapsille ja antaa herkästi rangaistuksia. Puhuu loukkaavasti oppilaille ja nöyryyttää.



Niin, että en ole voinut olla kuvittelematta millainen mies on vapaa-ajallaan jos työteko on noin rasittavaa.

että sulle tuollainen mies osui. Eihän sun omalla valinnalla luonnollisestikaan ole mitään tekemistä asian kanssa. Helpompaa kun on ulkoistaa tilanne vahingoksi.

että sulle tuollainen mies osui. Eihän sun omalla valinnalla luonnollisestikaan ole mitään tekemistä asian kanssa. Helpompaa kun on ulkoistaa tilanne vahingoksi.

En ole varmaan valitellut tätä vahingoksi tai ollut syyttämättä itseäni tilanteesta.

Olen pettynyt ihmiseen, joka on osoittautunut erilaiseksi kuin antoi ymmärtää olevansa perheenisänä. Olen pettynyt ihmiseen joka tuntuu vuosi vuodelta muuttuvan vain lapsellisemmaksi ja epäkypsemmäksi. Yleensä ihmiset kehittyvät toiseen suuntaan. En tosin tiedä sinusta.

Joko lähtee sun kanssa hakemaan apua tilanteeseen tai ero. Jos mies ei omasta mielestään tarvitse apua, ei teidän suhteella ole tulevaisuutta.

Ja sitten ollaan pettyneitä, kun mies on juuri sellainen, kuin aikanaan jo osoitti olevansa.



Ja jos mies kehittyy aina vain lapsellisemmaksi, niin eiköhän se johdu ihan sun naiivista seurastasi. Ottaa vain susta mallia.

Ihmettelinkin miksi olit perustanut perheen juuri tämän miehen kanssa. Ethän toki voinut arvata että perhettä kaipaava mies ei ollutkaan valmis isäksi.



Mieheni juhli esikoista odottaessani rajusti koska otti "elämäsi tulee päättymään" -ennustukset tosissaan. Onneksi lapsen syntymä sai hänet järkiinsä ja hän pyysi käytöstään jälkeenpäin anteeksi.



Olean että asiasta on puhuttu enenmmän kuin tarpeeksi? Pariterapia tai erillään asuminen hetken ajan voisi olla paikallaan.

Olen pettynyt ihmiseen, joka on osoittautunut erilaiseksi kuin antoi ymmärtää olevansa perheenisänä. Olen pettynyt ihmiseen joka tuntuu vuosi vuodelta muuttuvan vain lapsellisemmaksi ja epäkypsemmäksi.

Kyllahan tuo pettymys on aivan oikeutettua. Etenkin jos mies on ollut se lasta ja perhetta enemman haluava osapuoli. Ja aika paljon sinua vanhempikin.

Tasta ketjusta; ehka ei olisi kannattanut korostaa miehen ammattia heti otsikossa. Kieltamatta siita tulee mielleyhtyma, etta nimenomaan olet laskenut sen varaan etta han on opettaja ts. ammattikasvattaja, ja nyt pettynyt kun ei taytakaan odottamiasi kriteereita sen suhteen. Mutta todellisuudessa opettajakin on vain ihminen ja myos siina ammattikunnassa mahtuu "kasvattajia" ihan laidasta laitaan.

Aikuinen mies on ottanut lapsen puolisokseen. Ja aikuiseksi itseään luuleva nainen haluaa, että työnantaja laittaisi teidän perheasiat ojennukseen. Eihän tässä tiedä kummalle nauraisi kovemmalla äänellä.

Tuntuu olevan kovinkin suosittu harrastus siellä Suomessa. Johtuuko siitä, että kun itsellä menee kaikki pain helvettiä, eikä ole elämässä tullut menestystä, että on kiva riekkua kaikille muille, joilla menee joskus huonosti?

Kiiltokuva muille on miehellä kunnossa, on niin helevetin kunnollinen isä mukamas. Mutta hei hän käy töissä!



Tuolla se on taas koko juhannuksen ryypännyt kavereittensa kanssa, kai on jotain lumppujakin käynyt panemassa.



Samaan aikaan minä olen yksin lapsen kanssa kotona ja mietin, että pitiköhän sen kuitenkaan ihan näin mennä.



P.S. Ja miehen mielestä minä olen maailman paskin äiti, koska kävin kerran juomassa kaksi siideriä baarissa lapsen syntymän jälkeen.

ei kuulu normi-ihmiselle,varsinka opelle...a-klinikalle,jos ei suostu niin eroa.pilaat omasi ja lasten elämän!!voimia sulle!