Lue keskustelun säännöt.
Kakusta riitaa!
25.06.2011 |
Eli esikoisellamme on kohta ristiäiset, ja piti sitten kakku päättää. No, mieheni ilmoitti ykskantaan, että heidän suvussaan on tapana, että kaikissa kesän juhlissa tarjotaan mansikkakakkua. Siis oli häät tai hautajaiset. No kyllähän tuo minulle nyt käy, vaikka mieheni tietää, etten pidä kermakakuista. Olkoonkin miten perinteinen ja kesäinen, kaikesta ei vain voi pitää. ja itselläni nyt tuossa mansikkakakussa tökkää se kerma. Pidän enemmän esim. marsipaanilla kuorrutetuista kakuista. Mutta koska kyseessä on meidän lapsen ensimmäinen juhla, koen, että pitää antaa periksi myös miehelle ja hänen suvulleen.
No sitten iskikin se ongelma kun ilmoitin, että itse haluan sitten tarjota voileipäkakkua, niin mies ilmoitti ettei käy, koska hänen sukunsa ei kuulemma niitä syö! No onpahan kumma ajattelin, kun mitä olen huomannut, niin kyllä muissa juhlissa on ihan hyvin heille kelvannut nuo voileipäkakutkin. Pitäisi kuulemma tarjota ennemmin vaikka kinkkupiirakkaa. Alkoi kyllä ärsyttää, kun näköjään minä olen valmis antamaan periksi omista tottumuksista ja mieltymyksistä, että kahdella eri suvulla olisi mukavaa yhdessä, mutta miehelle ei käy millään mikään muu kuin omat halut. Ja minähän nuo ruuat kuitenkin teen. Mies vain haluaa sanella listan itse.
Niin ja mies ilmoitti myös, että ensi kesän häihinkin tulee mansikkakakku. No sinne nyt on onneksi aikaa, mutta en kyllä sinne tilaa mitään mansikkakakkua, kun en siitä pidä. Häät ovat jo sen verta isot juhlat.
Kommentit (19)
itse en edes kysele mieheltä mitä tarjotaan, vaan päätän ja leivon itse. Mies on yleensä ollut tyytyväinen kaikkeen, kunhan ei joudu osallistumaan niiden valmistamiseen.
Etkö voi tehdä sekä voileipäkakkua että kinkkupiirakkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voileipäkakku, niin tee se tai ole tekemättä, ihan miltä tuntuu. Miehesi kyllä pystyy järjestämään haluamansa kinkkupiirakan, jos sinä et sitä tee.
että mies on noin kiinnostunut tarjottavista..enkä kyllä ymmärrä tuollaista että näin kun ollaan aina tehty,niin koskaan ei voi tehdä toisin.
kun kysyin mieheltä edes mielipidettä... Tai no tuon mansikkakakun ilmoitti ihan kysymättäkin. Miehelläni on siis tapana ilmoittaa omat mielipiteensä kärkkäästi, eikä niistä taivu yleensä. Tämä on vain rasittavaa, kun nyt minä olen se joka valmistaa tarjottavat, ja sitten pitäisi kaikki tehdä hänen makumieltymystensä mukaan. Mutta kun riidelläkään ei jaksaisi.
Jos jo tollaisista tarjottavista tulee noin riitaa,niin miksi edes vaivautua naimisiin?Mikä siinä ukossas on semmosta joka pitää teidät yhdessä?
Eikö kakkuja voi olla montaa marsipaani ja mansikka?
Oikeesti ite olen eronnut 16 vuotisesta suhteesta ja jos nyt jo riitaudutte noin pikkuasioista niin miksi vaivautua edes pitämään häitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jo tollaisista tarjottavista tulee noin riitaa,niin miksi edes vaivautua naimisiin?Mikä siinä ukossas on semmosta joka pitää teidät yhdessä? Eikö kakkuja voi olla montaa marsipaani ja mansikka? Oikeesti ite olen eronnut 16 vuotisesta suhteesta ja jos nyt jo riitaudutte noin pikkuasioista niin miksi vaivautua edes pitämään häitä?
Kieltämättä tuli mieleen että mitenhän te olette saaneet lasten hankkimisesta ja häistä sovittua jos nyt yksi kakku tuntuu olevan noin iso kompastuskivi.... Minusta taas on hienoa että kysyit miehesi mielipidettä ja olet valmis siinä kompromissiinkin. Miehesi pitäisi opetella samaan! Muutenkin, miksi te naiset ette vaadi mieheltä enemmän osallistumista? Jos mies haluaa kinkkupiirakkaa voi hän itsekin tehdä sellaista tai ostaa valmiina. AIka harva mies on oikeasti sellainen joka ei tuohon pystyisi, mutta heittäytyy aivan varmasti avuttomaksi jos vaimo automaattisesti aina hoitaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
inhoan sekä kermakakkuja että voileipäkakkuja. Kaikki muu sitten meneekin, jos joku tässä käy nirsoksi haukkumaan:)
että ilmoittaisin että mies saa leipoa tai tilata leipomosta kermakakkunsa, ja hankkisin itse sen marsipaanikakun. Sama voileipäkakun ja kinkkupiiraan suhteen.
Luultavasti miehenkään suvussa ei ole AINA ollut kinkkupiirasta ja mansikkakakkua, hänelle ne vain ovat jääneet mieleen koska itse pitää niistä. Kun ette ole häitäkään vielä järjestäneet, nämä ristiäiset saattavat olla ensimmäinen perhejuhla jossa hän on isäntänä ja kokee ehkä painetta saada sukunsa hyväksyntä. Vaikka ei olisikaan valmis varsinaisesti tekemään itse mitään käytännön järjestelyjen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suurimmat riitanne koskevat kakkuja, niin ilmeisesti on aika selvää, kenen pillin mukaan teidän perheessänne tanssitaan.
Jospa nyt kuitenkin sinäkin ottaisit tasavertaisen perheenjäsenen hyvissä ajoin ennen häitä. Miksi vain miehen suvun mukaan pitää kaikki teidän perheenne juhlat pitää - siitä viis, vaikka koko sinun vähäinen sukusi olisi jo hautuumaalla?
Onko miehellä joku järkevä selitys siihen, että teidän pienellä perheellänne ei voi olla mitään omaa, vaan vain 'miehen suku' on jotenkin ratkaiseva?
Minä olen aina ollut oman tieni kulkija ja tänäkin päivänä juhlittiin täysin oman kaavan mukaan. Jo täysi-ikäiset lapset osallistuivat valmisteluihin ja koko perhe on liikuttavan yksimielinen siitä, millaiset juhlat meillä laitetaan.
Ei sitten vähääkään välitetä siitä, miten muut ja muualla, vaikka perinteitä kunnioitetaan.
kun kysyin mieheltä edes mielipidettä... Tai no tuon mansikkakakun ilmoitti ihan kysymättäkin. Miehelläni on siis tapana ilmoittaa omat mielipiteensä kärkkäästi, eikä niistä taivu yleensä. Tämä on vain rasittavaa, kun nyt minä olen se joka valmistaa tarjottavat, ja sitten pitäisi kaikki tehdä hänen makumieltymystensä mukaan. Mutta kun riidelläkään ei jaksaisi.
Ei se ole riitelyä, jos sinä teet omasta puolestasi yhtä varteenotettavat päätökset kuin mies.
Jos ja kun sinä olet päättänyt, että teidän OMAN perheenne juhlissa on tarjolla marsipaanikakkua ja voileipäkakkuja, niin silloin niitä sitten on. Ei siihen ole kenelläkään mitään sanomista.
Mies voi tietenkin mansikkakakun hankkia, ei sitä mikään estä. Ei hän voi kuitenkaan estää sinua hankkimasta oman mielesi mukaista tarjoilua, mutta et sinä ole velvollinen toimimaan hänen palvelijanaan ja toimittamaan vain hänen tilauksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaa kaiken menevän oman päänsä mukaan. Normaalille miehelle riittää, että yleensä on kakku tai edes säällistä tarjottavaa perhejuhlissa.
Meillä sekä mies, että minä ollaan sellaisia, että ei jousteta piiruakaan suuntaan eikä toiseen, jos jotain on saatu päähän.
Mä en kuulu kirkkoon, mies kuuluu. Hääjärjestelyt meni siten, että minä en taipunut asiassa. Siviilivihkiminen siis. Ei ollut miehelle iso asia.
Ristiäiset. Edelleenkään en kuulunut kirkkoon, ilmoitin miehelle jo ennen synnytystä, että ristiäisiä en järjestä. Miehelle asia oli iso, lapsi kastetaan. Sanoin että kasta vaan, mutta mä en juhlia järjestä. Pari päivää ennen ristiäisiä, mies heräsi siihen todellisuuteen, että ihan tuo emäntäkulta on tosissaan. Mies marssi konditoriaan tilaten kakut oman mielensä mukaan, siivosi koko kodin ja erään naispuolisen ystävämme avustuksella sai loputkin järjestelyt tehtyä kukkia, kastemaljaa ja kastemekkoa myöten. Papin oli varannut jo vauvan syntymäpäivänä.
Pointti siis on se, että kyllä ne miehetkin kykenee vaikka mihin, kun ei emäntä ole kokoajan valmiiksi tekemässä ja taipumassa miehen tahtoon.
Ehdotan siis seuraavaa: Leivo sinä haluamasi kakut, mies hankkikoot omanlaisensa. Vieraat saavat sitten päättää mitä siitä syövät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten asioissa päästää eteenpäin, jos kumpikaan ei jousta yhtään? Pitäisi pystyä yhdessä keskustelemaan ja olemaan valmis kompromisseihin. Kaikesta ei edes tarvitse ja kannatakaan kysellä, vaan toisinaan voi toimia kuten itse parhaaksi näkee. Jos kysyy, niin täytyy olla valmis keskustelemaan vaihtoehdoista.
Minä minä minä -asenne heijastuu monista vastaajista.
Kaikki vain tarjolle. Miksi pitäisi olla vain yhtä lajia tai vain yhden ihmisen leipomia?
Anna hyvä nainen miehesi leipoa mitä haluaa ja leivo itse mitä haluat!!!
Jos mies kerta niin väen vängällä haluaa omanlaiset herkut niin vois vaikka ite leipoa ne, tai ostaa ne leipomosta, ettei sun tarvitse leipoa sellaista mitä et itse niin mielellään syö.. Ja voithan tehdä voileipäkakun vaikka koko muu suku ei sitä söis, saat itse herkutella ja oon satavarma että kyllä sitä joku muukin ottaa sun lisäksi!
Ja tehkää häiden kanssa niin, että ostat miehelle pienen ja söpön mansikkakakun ja sitten ostatte semmoisen korean hääkakun josta säkin pidät :)
Miehesi taitaa olla vielä kaapissa ja haluaisi olla sisustaja sekä hääsuunnittelija. Älä välitä miehesi tulee vielä kaapista ja kertoo olevansa homo jolla on suhde veljeensä tai jos sellaista ei ole niin isäänsä jotka määräävät mitä teidän pikku juhlissa pitää olla ja ei pidä olla.
Kakun täytteessä kermaa ja mansikat päällä kiilteen alla. Reunaa kiertää kaistale marsipaania.
Jos isot ristiäiset niin kaksi kakkua toinen marsipaani ja toinen mansikka.
Suolaiseksi esimerkiksi kalatäytteinen voileipäkakku ja kinkkupiirakkaa.
Suolaista saa olla useampaa laatua.
kondiittori
ps. miettisin kyllä tarkkaan avioitumista kyseisen miehen kanssa
Se siitä. (ja älä anna perikse tai saat tehdä niin vastakin)