Te, jotka ette ole facebookissa, miksi ette ole

Hävittäjälentäjiä ainakin on ohjeistettu olemaan kertomatta edes asuinpaikkaansa tai mitään perhesuhteistaan netissä. En tiedä, onko kielto ehdoton, mutta huomautuksia asiasta ainakin on jaeltu.

Osa työntekijöistä haluaa näitä noudattaakin

http://www.tietokone.fi/uutiset/2008/facebook_vakoojat_huolestuttavat_p…

Jossain vaiheessa harkitsin liittymistä, mutten enää. Aluksi se oli kiinnostava, mutta nykyään ihmisiä vain ärsyttää yhä enemmän ja enemmän asiat siellä. Itselläni on paljon tuttavia ja sukulaisia joiden asioista en ole kiinnostunut, ja joille en halua tekemisiäni kertoa. En kuitenkaan voisi kieltäytyä ystäväpyynnöistä ja vaikuttaa tylyltä kun he kuitenkin ovat "ystäviäni". Lisäksi olen päässyt eroon huonosta seurasta josta myös haluan pysyä erossa, fb:n kautta on liian helppo ottaa yhteyttä menneisyyteen.

ei voi liittyä facebookiin. Samoissa töissä olevilla on yleensä esim. turvakielto eli heidän osoitetietojaan ei saa väestötietojärjestelmästä edes viranomaiset. Turvakielto koskee yleensä koko perhettä. Se on pikkasen eri asia käydä baarissa tapaamassa ihmisiä kuin levitellä tietojaan maailmanlaajuisesti netissä. Yleensä yksityisyyttään ja turvallisuuttaan haluaa varjella itsekin jos siihen tietää olevan tarvetta, työnantajan ei tarvitse määrätä siitä.

perustila, aivan kuten vaikkapa tupakoimattomuus. En halua luoda itsestäni julkisuuskuvaa, tapaan ihmisiä joita haluan tavata ja mieluiten naamatusten. Ainoastaan se häiritsee, että monissa nettikaupoissa on fb-tarjouksia, mutta se ei ihan ole syy liittymiseen.

Minulle ei riitä minkään tekemisen syyksi "kun kaikki muutkin". En välitä tärvätä aikaani, en selostaa tekemisiäni kuten syömisiäni, en hankkia 137 "ystävää", joista 89 julkkista, esimerkiksi pahimmista.



Työpaikan puolesta ehkä olisi hyödyllistä, mutta ei lainkaan tarpeellista, että se olisi organisaationa fasebookissa kuten monet muutkin kaltaisensa.

En halua sekoittaa kaveripiirejä keskenään. Ei x-kaverin tarvitse tietää, että liikun myös kaverin y-kanssa. Ja puoliso tulisi turhaan mustasukkaiseksi, kun näkisi paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia on kavereina.

joten ei ole mun juttuni.

En ole sosiaalinen enkä kaipaa nettipersoonallisuutta. Enkä koe jääväni mistään paitsi. Iso osa niistä muutamasta ystävästi ei kuulu Facebookiin.

kymmenkunta sukulaista ja viitisen ystävää joiden kaveri voisin siellä olla..eikös se olis vähän noloa? En lähtis mitään ala-asteen luokkakavereita kerjäämään kavereiksi. (Ja itse asiassa noilla viidellä ystävälläkin vaan yhdellä on Facebook-tili =D)

En koe jääväni mistään paitsi. Joskus katselen miehen profiilin kautta joidenkin meidän yhteisten tuttujen kuulumisia.

Olis yksinkertaisesti liian nöyryyttävää kun kaikki näkis miten vähän ihmisiä tunnen. Mulla on kavereita vain pari, ja jos kaikki puolitutut ja sukulaiset ois kaverilistalla ni siltikin niitä ois yhteensä ehkä 30 :(

Kaikkien ihmisten elämät kuulostivat niin vauhdikkailta, hauskoilta ja yksinkertaisesti paremmilta kuin omani, joten tuli vain paha mieli lukea päivityksiä. Nyt kun näen ja juttelen kavereille vain livenä, niin heidän elämät vaikuttavat taas ihan tavallisilta :)

Jos kokisin, liittyisin toki. Tapaan paljon ystäviä ihan ihka oikeassa elämässä.

En koe haluavani kuuluttaa kuulumisiani kaikille.

Minulla ei ole paljonkaan ystäviä, joille kaiken kertoisin, enkä halua puolitutuille olle "paljastamassa" mitään.

En usko juttujeni ketään kiinnostavan.

En halua roikkua netissä aina päivittämässä sitä sun tätä, tykkämässä tai kyttäämässä.

En vain halua olla FB:ssä - ajatuskin kammottaa.

FB on mielestäni teini-juttu.

Joo, ole kypsä 38-vee.

että mitkä kaikki lukuisat työt sitten on sellaisia. Tai siis, ymmärrän, ettei kaikia tietoja kannata laittaa nettiin, mutta eihän facebookiin muutenkaan ole pakko laittaa itsestä MITÄÄN arkaluonteisia tietoja - ei ole pakko edes kirjautua omalla nimellä eikä tarvi laittaa kuvaansa.

Olen itsekin facebookissa "väärällä" nimellä, siis ikäänkuin nimimerkillä, en ole kirjoittanut sinne mitään muita yhteystietojani kuin sähköpostisoitteen, enkä kirjoita sinne perheestä mitään.

Tämäkin johtuu osittain siitä, mitä teen työkseni, joskin nämä valinnat olen tehnyt itse (työni ei siis sinänsä sitä edellyttäisi).

Mutta en toki tarkoita, että olisi pakko liittyä favcebookiin, jos ei halua. Ihan ok olla liittymättä :)

Kyllä sellaisia töitä on paljonkin joissa ei voi liittyä facebookiin. Samoissa töissä olevilla on yleensä esim. turvakielto eli heidän osoitetietojaan ei saa väestötietojärjestelmästä edes viranomaiset. Turvakielto koskee yleensä koko perhettä. Se on pikkasen eri asia käydä baarissa tapaamassa ihmisiä kuin levitellä tietojaan maailmanlaajuisesti netissä. Yleensä yksityisyyttään ja turvallisuuttaan haluaa varjella itsekin jos siihen tietää olevan tarvetta, työnantajan ei tarvitse määrätä siitä.

Pidän ystäviini yhteyttä puhelimella ja sähköpostilla ja tapaan heitä säännöllisesti. Minulla ei ole tarvetta kertoa olemisestani ja tekemisistäni kenellekään muille kuin lähimmille sukulaisilleni ja ystävilleni.

Mitä tolkkua on siinä, että jollakin on yli 100 "Facebook-ystävää"?. Yksikin tuntemani ihminen sanoi, että hänellä on jo 500 Facebook-ystävää, hyväksyy ystävikseen kaikki, jotka sitä pyytävät.

Pidän ystäviini yhteyttä puhelimella ja sähköpostilla ja tapaan heitä säännöllisesti. Minulla ei ole tarvetta kertoa olemisestani ja tekemisistäni kenellekään muille kuin lähimmille sukulaisilleni ja ystävilleni.

Mitä tolkkua on siinä, että jollakin on yli 100 "Facebook-ystävää"?. Yksikin tuntemani ihminen sanoi, että hänellä on jo 500 Facebook-ystävää, hyväksyy ystävikseen kaikki, jotka sitä pyytävät.

facebookia voi käyttää hyvin eri tavoin. Itselläni on vähän yli 100 facebook-ystävää. Osa on oikeita, läheisiä ystäviä, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia sähköpostilla, puhelimitse ja tapaamalla. Osa on tuttuja tai puolituttuja, osa työn kautta tavattuja ihmisiä. Näiden kanssa ei varsinaisesti pidetäkään henk.koht. yhteyttä, facebookin kauta voidaan komentoida toistemme kirjoituksia joskus. En kirjoita itse varsinaisia kuulumisiani facebookiin. Minulle se on vähän samanlainen areena kuin joku iso illanvietto, missä höpistään ihmisten kanssa jotain. Varsinainen yhteydenpito tapahtuu privatisti. Ai niin, ja facebookin chatissa on mukava jutella kavereiden kanssa - on vähän kuin puhelimen korvike.

Minua ei löydy nimihaulla ja kukaan ei näe kaverilistaani, ketä siellä on. Nämä kaikki löytyy yksityisyysasetuksista ja edes kaverit eivät näe, ketä sinulla on kaverilistalla.

17.lle kirjoitan aktiivisemmin päivityksiä elämästäni ja laitan kuvia esille. Loput ovat pintapuolisempia, joille laitetaan yleisempää. Tämänkin pystyy määrittelemään, kenelle näyttää minkä päivityksen.

Joten älä häpeä vähiä kavereitasi:) Itse en edes aio ottaa enempää.

kymmenkunta sukulaista ja viitisen ystävää joiden kaveri voisin siellä olla..eikös se olis vähän noloa? En lähtis mitään ala-asteen luokkakavereita kerjäämään kavereiksi. (Ja itse asiassa noilla viidellä ystävälläkin vaan yhdellä on Facebook-tili =D)

En koe jääväni mistään paitsi. Joskus katselen miehen profiilin kautta joidenkin meidän yhteisten tuttujen kuulumisia.

Olis yksinkertaisesti liian nöyryyttävää kun kaikki näkis miten vähän ihmisiä tunnen. Mulla on kavereita vain pari, ja jos kaikki puolitutut ja sukulaiset ois kaverilistalla ni siltikin niitä ois yhteensä ehkä 30 :(

Turvallisuussyistä, miehen työ on sen laatuista että perhe ei turvallisuus syistä voi olla fb:ssä. Joo, yksi kaveri välillä huomauttelee että kyllä sunkin pitäis liittyä...

Mun oman työni siis. Eikä kyllä hirveästi kiinnostaisi muutenkaan. Riittää, että päivät olen töissä koneella. Vapaalla keksin kyllä vaikka mitä muutakin tekemistä.

EIVÄT EHDI istua koneella tekemässä päivityksiä. Ja jos taas päivitykset tehdään kännykästä, missä tahansa liikkuvatkin - niin se on jo hoitoa vaativa riippuvuus.