Mä olen häpeään sidottu persoona

vaikken ole tästä ennen kuullutkaan. Täytyypä googlettaa.

esim. Alkoholistien lapsille. Itsekin olen tällainen enkä tiedän miten parantua. Pahinta on se että sillä on taipumus periytyä, en haluaisi samaa lapsilleni.

Isäni oli alkoholisti, ja minä olen ihan normaali. Ja miksi voin kutsua itseäni normaaliksi. Siksi, että molemmat vanhempani epäilivät minulla kaikkea mahdollista skitsofreniasta lähtien, ja terveeksi minut aina todettiin. Tosin sain paljon tukea terveyteeni näiltä psykologeilta ja psykiatreilta, joilla minut pakotettiin käymään. Tajusivat onneksi tilanteen. Mutta siis ei periydy välttämättä.

esim. Alkoholistien lapsille. Itsekin olen tällainen enkä tiedän miten parantua. Pahinta on se että sillä on taipumus periytyä, en haluaisi samaa lapsilleni.

vaan koko lapsuuteni ja nuoruuteni vähätelty ja alistettu.

Ja ulospäin olen, näytän ja käyttäydyn kuin normaali mutta sisälläni olen aivan muuta, ajatus päivässä blogin jutusta tunnistin itsestäni lähes kaikkia kohdat

minusta on ollut jotain hyötyä.-). Minä ainakin yhdessä ketjussa aamulla pyysin googlettamaan tämän.



Uusimmassa kirkossa ja kaupungissa on tosi hyvä kirjoitus häpeästä:

http://www.kirkkojakaupunki.fi/kirkko/hapea