minkälaisia ihmisiä ovat karjalaiset?

Karjalaiset on kieroja ja itserakkaita, niitä kiinnostaa vain omat jutut eivätkä osaa kuunnella muita, narsistinen persoonallisuushäiriö taitaa olla suurimmalla osalla.



Ja missä se Karjalainen iloisuus olen asunut täällä karjalassa muutaman vuoden, ihmiset istua mököttävät hämärissä asunnoissaan kuin ei raaskita valoja laittaa päälle ja kuuntelevat synkkää hevi musiikkia on siinä iloisuus kaukana.

Karjalaiset ovat sellaisia, että on sie ja mie. Sitten kävellään jalkaloilla ja käsilöillä.

Rentoja, ujoja, vaatimattomia, suulaita ja vieraanvaraisia. Nää tuli ekana mieleen.



Mummo on Karjalasta evakkona tullut, enkä ruppeis kyllä toissii arvostelemaan kun ei oo sammoo kokenut:(

Mietippä että joku tulis keskellä yötä huutammaan että nyt on lähettävä. Kaikki omaisuus ja kotiseudut jäis jälkeen. Entisaikaan ei hirveästi muuteltu pitkin kyliä, joten ollut kyllä miun mummolle iso paha paikka.

Savolaiset lupsakoita :) Noin niin ku yleisesti. Poikkeuksiakin toki on ja paljon :D

Savolaiset kieroja ja vastenmielisiä.

Karjalaisiin liittyviä stereotypioita



Karjalaisten on sanottu olevan eläväisiä, iloisia ja musikaalisia. Tämä stereotypia yleistyi 1800-luvun puolivälissä, jolloin muun muassa Zacharias Topelius ja Johan Vilhelm Snellmann rakensivat suomalaisen kansakunnan identiteettiä. Heidän aikanaan luotuja maakuntaheimojen tyypittelyjä opetettiin sukupolvien ajan kouluissa täytenä totena. Historiantutkija Heikki Ylikankaan mukaan karjalaisia oli aiemmin pidetty kyräilevinä ja vihamielisinä.



Kaarlo Hännisen Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten vuodelta 1929 sanoo karjalaisista seuraavaa: "Karjalainen on solakkavartaloinen ja pitempi. Silmät ovat tummemmat, tukka tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan karjalainen on reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kuitenkaan ole hämäläisen sitkeyttä töissään. Se nähdään varsinkin siinä, että hänellä ei ole maanviljelyyn niin suurta halua kuin hämäläisillä. Sen sijaan tekee hän mielellään kauppaa. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa."[1]

luovuutta, iloa, naurua, naurua ja naurua.

lyhyesti mihinkään. Juttua tulee niin, ettei kuulija lopulta tiedä, mistä alkujaan kyse olikaan.

Vieraanvaraisia ja itku-nauru-kiukku on herkässä. Esim. itse olen puolikarjalainen (isäni lähti 3,5 vuotiaana evakkomatkalle) ja sekä mammani, että isäni olivat samanlaisia kuin minä -> kiihdytään nollasta sataan nanosekunnissa, mutta myös lepytään yhtä äkkiä.

Itserakkaita, sukurakkaita, koko ajan suuna päänä ja äänessä ja eivät piittaa muista mitään. Kaipaavat Karjalaan, missä kaikki oli niin hyvin ja yrittävät päteä. Evakkoaika jätti kuitenkin katkerat muistot ja näiversi itsetuntoa.



Kierojakin ovat kuin korkkiruuvit.

juttu luistaa, ei nipoteta turhasta, käytetään kieltä ja sanontoja eri tavalla, kukaan ei odota, että kysymykseen vastattaisiin yhdellä sanalla, asioita väännellään ja käännellään niin, että ne kuulostavat hauskemmilta ja saa nauraa paljon.

Karjalaisten vanhempien helsinkiläistyneenä lapsena sanoisin, että rasittavia kälättäjiä. Herran jestas sitä tyhjän puheen määrää.

Ite oon karjalaine ja mies o savolaine.

Mie oon kai vähä jäävi kommentoimaa aihetta ;-)



Karjalaiset osaa nauraa itelleekii, mut savolaiset nöksähtää.



Kuitekii taitaa olla nii, et ku karjalaine puhuu, ni kieli o rikasta.

Ku savolaine puhuu, ni vastuu on kuulijal ;-)

kovin ujon oloisia, melko hiljaisia. eivät ollenkaan sellaisia tyyppiesimerkkejä karjalaisista.

Omaa karjalaista iloisuuttaan ja erinomaisuuttaan täynnä. Ei jaksa.

Toisin kuin mieheni suvun parissa, jossa nykyään joudun viettämään kaikki juhlapyhät...

Pohjanmaalla joutuu lähteä kylästä nälkäisenä, Karjalassa ei koskaan.

niin se olisi varmaankin aulis; siellä kotiseudullani karjalassa vieraanvaraisuus, avuliaisuus ja yhteishenki ovat kaikki omaa tasoaan.



Voi olla, että olen kuitenkin puolueellinen arvioimaan.

iloisia ja avoimia. Olen aina tuntenut itseni tervetulleeksi ja toivotuksi vieraaksi jopa lähes tuntemattomissakin paikoissa. Mutta jos sanon että tunnen kymmenen, joukossa on toki se yksi poikkeus joka on täysin päinvastainen... :/



Savolaiset? Loistava (tilanne)huumorintaju!!! :)

Vieraanvaraisia ja itku-nauru-kiukku on herkässä. Esim. itse olen puolikarjalainen (isäni lähti 3,5 vuotiaana evakkomatkalle) ja sekä mammani, että isäni olivat samanlaisia kuin minä -> kiihdytään nollasta sataan nanosekunnissa, mutta myös lepytään yhtä äkkiä.

niin minäkin.

Eikö se tyhjän puhuminen ole sitä kuuluisaa smalltalkia jota jokaisen pitäisi osata?