Milloin on tuntunut että tästä ei selviä?

Mutta pari x tuntui siltä loppusyksystä/alkutalvesta 2005 kun lapseni olivat juuri 4v täyttänyt ja 2,5v ja saattohoidin 47v äitiäni.

että olen jo kolme kertaa uskonut kuolevani sektioon - jos olisi pitänyt synnyttää alakautta olisin varmasti tappanut itseni!

luovuin rakkaimmasta ihmisestäni 4 vkoa sitten ja nyt tuntuu ettei todellakaan selviä. Tulen kaipaamaan ikuisesti mutta....minkäs sille voi!

Erosin vaimostani keväällä ja ollut lasteni kanssa kolmistaan 24/7. Nyt on lapset menossa äidilleen juhannukseksi. Tuntuu jotenkin tyhjältä olla tyhjässä asunnossa koko juhannus. Voisihan sitä lähteä viettämää kunnon suomalaista juhannusta, mutta ei ole oikein sellainen mieliala.



Kaikki tuttavat ja kaverit on festareilla riekkumassa taikka perheidensä parissa, ei sinne kehtaa itseään alkaa tyrkyttämään vaikka ovat kutsuneetkin illanviettoihin.



Ensimmäinen sinkkujuhannus viiteentoistavuoteen ja ei kiinnosta lähteä baanalle, vaikka olisi 5.5km päässä kunnon juhannufestaritkin..



Joten vastaus kuuluu tänään ;)

luovuin rakkaimmasta ihmisestäni 4 vkoa sitten ja nyt tuntuu ettei todellakaan selviä. Tulen kaipaamaan ikuisesti mutta....minkäs sille voi!

Olin asunnoton kurja narkomaani joka pyöri milloin kenenkin nurkissa yöt. Luottotiedot menneet, edes kirjastokorttia ei olisi myönnetty. Hytisin talven ulkona pakkasessa ilman takkia ja metsästin kamaa. Silloin ajattelin että tästä ei hengissä selvitä...

Mutta selvisinpä vain ja se on ihme.

Sinnikkyydellä selvisin, raitistuin ja sain elämäni kuntoon.

Nyt mulla on kaunis koti, mies, lapsi ja koira.

Kyllä elämä vaan voittaa.

Olin asunnoton kurja narkomaani joka pyöri milloin kenenkin nurkissa yöt. Luottotiedot menneet, edes kirjastokorttia ei olisi myönnetty. Hytisin talven ulkona pakkasessa ilman takkia ja metsästin kamaa. Silloin ajattelin että tästä ei hengissä selvitä... Mutta selvisinpä vain ja se on ihme. Sinnikkyydellä selvisin, raitistuin ja sain elämäni kuntoon. Nyt mulla on kaunis koti, mies, lapsi ja koira. Kyllä elämä vaan voittaa.

hyvää jatkoa sinulle!!

sain selville, että miehelläni on toinen nainen ja tajusin, että tulen hylätyksi. Silloin itkin keittiön lattialla. Mutta niin vain siitäkin selvittiin.

mua eksänsä kanssa vuosia, ja lähti hyläten meidät täysin. Seuraavasta vuodesta en muista mitään, yritin vain pysyä elossa.



Sittemmin hoidin asian loppuun, sain miehen takaisin, ja jätin sen kun hänestä kaikki oli ihanaa. Enää ei kaivele mikään mennyt, nykyinen eikä tuleva, loppuunkäsitelty.

Synnytyksen jälkeisestä psykoosista en uskonut selviäväni. En tiennyt mikä on totta ja mikä ei. Nyt aika seesteinen psyyke. Pienet PMS-oireet vaivaavat. Ilmeisesti herkkä hormooneille. Sitä en tiennyt ennen kuin oli 32-vuotias.

että nukuin n. tunnin pätkissä max. 4-5 h yössä kuukausien ajan. Masennuin unenpuutteesta ja aloin saada pakkoajatuksia lasteni tappamisesta. Itkin usein tuntikausia, huusin perheelleni, siivosin maanisesti, laihduin luurangoksi.



Tuosta on nyt viisi vuotta ja elämä hymyilee :-)

ja jäin yksin kolmen alle 3,5-vuotiaan lapsen kanssa.



Silloin tuntui, että kaikki kaatuu niskaan ja kaikki jää täysin mun vastuulle, että enhän mä tästä ikinä selviä.



Niin vaan tässä edelleen sitkeesti taivalletaan eteenpäin. Aikaa on nyt kulunut 4,5 vuotta ja uudenlainen elämä rullaa ihan hyvin :)

Wau!

Ensimmäisen kerran kun kihlattuni kuoli äkillisesti. Tästä on 8 vuotta. Seuraavan kerran kun mies petti ja jätti odottaessani kuopusta. Viimeisin tilanne on aika uusi. Tiedän että selviän lopulta, vaikka nyt ei tunnukaan siltä. Olen vapiseva, uneton ja ahdistunut ihmisraunio :(