Raskaana ja hirveä huoli tuulimunasta ja kaikesta muustakin=(

minulla oli eka raskaudessa öllöttävää oloa/pahoinvointia vain tosi lievästi rv 6-8!!

Niin kai pitäisi koittaa rauhoittua.

Alle satasella saat mielenrauhan. Siellä jos kaikki ok, niin keskenmenon mahdollisuus hyvin hyvin pieni.

Itselläni kävi niin että tein positiivisen raskaustestin ja ei tullut mieleenkään että jonkin voisi olla vialla. Vatsaa turvotti ja oli pahoinvointia ja väsymystä. Sitten niin kuin sulla oireet pikkuhiljaa loppui ja ekassa ultrassa viikolla 12 todettiin tuulimunaraskaus, siihen kuulemma lähes aina liittyy pahoinvointi.

Itselläni kävi niin että tein positiivisen raskaustestin ja ei tullut mieleenkään että jonkin voisi olla vialla. Vatsaa turvotti ja oli pahoinvointia ja väsymystä. Sitten niin kuin sulla oireet pikkuhiljaa loppui ja ekassa ultrassa viikolla 12 todettiin tuulimunaraskaus, siihen kuulemma lähes aina liittyy pahoinvointi.

olet varmaan käsittänyt väärin, ei tuulimunaan mitenkään aina liity pahoinvointi, vaan sinulle varmaan on sanottu, että tuulimunassaKIN voi olla pahoinvointia. Tuulimunassahan raskaushormoni kuitenkin toimii, vaikka alkionkehitys ei alakaan.

Pahoinvoinnista ei voi päätellä onko raskaus mennyt kesken tai onko tuulimuna.

Itsellä monen keskenmenon kokeneena ei lohduta mitkään yleistykset. Vaan sen ymmärtäminen, että se raskaus joko kehittyy tai ei enkä minä voi sille yhtään mitään (ellei nyt tieten tahtoen altista sikiövaurioille esim. alkoholilla). Eli keskenmenot ovat kuitenkin, niin surullisia kuin ne ovatkin ja koskevat tunteisiin, niin siitä huolimatta normaalia elämän ja luonnon kiertokulkua. Jos 30% raskauksista menee kesken, on siis melkein yhtä luonnollista että se menee kesken kuin onnistuu. Se vain on hyväksyttävä tosiasia.

Yksityisellä tosiaan voi käydä ultrassa, ja se selvittää tuulimunan ja kohdun ulkopuolisen raskauden epäilyn kertaheitolla. Toki raskaus voi sittenkin päättyä kesken, mutta todennäköisyys on kuitenkin pieni.



PS: pahoinvoinnista tai sen loppumisesta ei voi oikeastaan päätellä yhtikäs mitään.

Yksityisellä tosiaan voi käydä ultrassa, ja se selvittää tuulimunan ja kohdun ulkopuolisen raskauden epäilyn kertaheitolla. Toki raskaus voi sittenkin päättyä kesken, mutta todennäköisyys on kuitenkin pieni. PS: pahoinvoinnista tai sen loppumisesta ei voi oikeastaan päätellä yhtikäs mitään.

ennen kuin kantaa rahansa yksityiselle, loppuuko ap:n huolehtiminen jos saa selville että kyseessä on elävä sikiö, vai muuttaako huoli sitten vain muotoaan joksikin muuksi... Ennemmin kannattaa ehkä yrittää opetella pitämään päätä kylmänä - raskaudessa kun on paljon muitakin epävarmuustekijöitä - ja käyttää nekin rahat sitten, kun on jotain sellaista asiaa yksityiselle missä lääkäri voi oikeasti auttaa (tuulimunallehan kukaan ei voi mitään).

Yksityisellä tosiaan voi käydä ultrassa, ja se selvittää tuulimunan ja kohdun ulkopuolisen raskauden epäilyn kertaheitolla. Toki raskaus voi sittenkin päättyä kesken, mutta todennäköisyys on kuitenkin pieni. PS: pahoinvoinnista tai sen loppumisesta ei voi oikeastaan päätellä yhtikäs mitään.

ennen kuin kantaa rahansa yksityiselle, loppuuko ap:n huolehtiminen jos saa selville että kyseessä on elävä sikiö, vai muuttaako huoli sitten vain muotoaan joksikin muuksi... Ennemmin kannattaa ehkä yrittää opetella pitämään päätä kylmänä - raskaudessa kun on paljon muitakin epävarmuustekijöitä - ja käyttää nekin rahat sitten, kun on jotain sellaista asiaa yksityiselle missä lääkäri voi oikeasti auttaa (tuulimunallehan kukaan ei voi mitään).

epävarma ja hermostunut. Mutta voi olla, että hänellä on taustallaan alkuraskauden keskenmenoja ja siksi on vähän aiheestakin närvi juuri raskauden alussa.

Minulla esimerkiksi kesti vuosia tulla raskaaksi ja se onnistui vasta PAS:lla. Toka raskaus alkoi yllättäen luomusti ja koska minulla oli ekan raskautumisen kanssa ollut ongelmia ja munatorvet oli tutkimuksissa todettu tukkoisiksi, niin pelkästin ihan hirveästi kohdun ulkoista raskautta. Kävin ultrassa saman tien, viikolla 7 ja siellä näkyi hyvin sydämen syke ja alkio oikeassa paikassa. Loppuraskaus sujuikin sitten oikein rennosti ja hyvin.

Joten: voi se olla niinkin, että "pää kylmänä elämään opettelu" ei ole tässä se clue.

Itse olen ensimmäistä kertaa raskaana, nyt jo rv 30. Aluksi se pelko ja huoli oli ihan hirvittävää, en paljon muuta ajatellutkaan, kuin että "kesken se menee mun tuurilla tai ei siellä mitään olekaan..".

Pääsin alkuraskauden ultraan rv 6, koska menkat olivat olleet epäsäännölliset ja neuvolassakaan ei ultralla näkynyt yhtään mitään. Toki laitteet ovat vuodelta kivi..



Helpotus oli suuri, kun ultrassa näkyi ruskuaispussi ja syke. Mutta eipä tuota huoletonta aikaa kauaa kestänyt, kun alkoi pelottamaan keskenmeno. Sitä huolta saikin kestää sitten sinne np-ultraan asti, jonka jälkeen taas liitelin pilvissä helpotuksesta ja onnesta! :)



Mutta taas huoli palasi ja pelko kohtukuolemista ym. ja siitä, että onko sikiö ylipäätään terve. Se huoli katosi rakenneultrassa, kun kaikki oli ok.

Nyt siis ollaan viikolla 30 ja huolet ne vaan jatkuu.. Jos ei sikiö liiku muutamaan tuntiin, tai liikkeet ovat vaisumpia, tai mitä jos synnytyksessä tapahtuu jotain... ym. ym...



Raskaus nyt vaan on täynnä huolta ja pelkoa ja epävarmuutta. Täytyy vaan kestää ja yrittää pitää pää kylmänä! Jos menetkin laittamaan 100 euroa yksityiseen ultraan, niin se ei tuo kun hetken helpotuksen..



Ja tärkeä neuvo: ÄLÄ LUE KESKUSTELUPALSTOJA aiheesta tuulimuna, keskenmeno ym.

naistenklinikan lääkäri sanoi. Niin ja kirjoitinkin että yleensä siihenkin liittyy pahoinvointi ei siis aina. Tiedän kyllä paljonkin raskausajan pahoinvoinnista eri tilanteissa..kokemusta ikävä kyllä on keskenmenoista, tuulimunasta ja myös onnistuneesta raskaudesta.

se vaan muuttaa muotoaan. Sen kanssa pitää vaan elää.

Itse olen ollut 5 kertaa raskaana ja olen 4 lapsen äiti.

Joka kerta olen pelännyt keskenmenoa ja yksi sellainen on takan. Yhden kerran valtava verenvuoto vkolla 9 ja silti siitä elävä lapsi.



Ajan kuluessa paniikki helpottaa. Kunhan lapsi alkaa liikkua tai tunnet siis liikkeet helpottaa vähän.



Siksi sanoin, että älä mene ultraan, koska se ei takaa mitään. Saat sillä hetkellä tietää, että kaikki on hyvin (jos on), mutta eihän se takaa mitää. Itse kävin yksityisellä ultrassa ja rv 10 selvisi, että alkio oli kuollut tuon ultran jälkeen varmaan ihan parin päivän päästä rv8.



Joten odota rauhassa sinne ultraan asti. Yrität saada muuta ajateltavaa. Touhuat kaikennäköistä, niin voit hetken olla miettimättä.



Vaikka minä ainakin pelkään esim. joka vessakäynnillä, että onko jonkunnäköistä vuotoa tms.'Tsemppiä odotukseen. Todennäköistä kuitenkin on, että kaikki on hyvin.

Yksityisellä tosiaan voi käydä ultrassa, ja se selvittää tuulimunan ja kohdun ulkopuolisen raskauden epäilyn kertaheitolla. Toki raskaus voi sittenkin päättyä kesken, mutta todennäköisyys on kuitenkin pieni. PS: pahoinvoinnista tai sen loppumisesta ei voi oikeastaan päätellä yhtikäs mitään.

ennen kuin kantaa rahansa yksityiselle, loppuuko ap:n huolehtiminen jos saa selville että kyseessä on elävä sikiö, vai muuttaako huoli sitten vain muotoaan joksikin muuksi... Ennemmin kannattaa ehkä yrittää opetella pitämään päätä kylmänä - raskaudessa kun on paljon muitakin epävarmuustekijöitä - ja käyttää nekin rahat sitten, kun on jotain sellaista asiaa yksityiselle missä lääkäri voi oikeasti auttaa (tuulimunallehan kukaan ei voi mitään).

epävarma ja hermostunut. Mutta voi olla, että hänellä on taustallaan alkuraskauden keskenmenoja ja siksi on vähän aiheestakin närvi juuri raskauden alussa. Minulla esimerkiksi kesti vuosia tulla raskaaksi ja se onnistui vasta PAS:lla. Toka raskaus alkoi yllättäen luomusti ja koska minulla oli ekan raskautumisen kanssa ollut ongelmia ja munatorvet oli tutkimuksissa todettu tukkoisiksi, niin pelkästin ihan hirveästi kohdun ulkoista raskautta. Kävin ultrassa saman tien, viikolla 7 ja siellä näkyi hyvin sydämen syke ja alkio oikeassa paikassa. Loppuraskaus sujuikin sitten oikein rennosti ja hyvin. Joten: voi se olla niinkin, että "pää kylmänä elämään opettelu" ei ole tässä se clue.

Pointtini olikin lahinna se, etta ON olemassa asioita joissa raskaudessa laakari voi todella auttaa, ja silloin kannattaa menna sille parhaalle asiantuntijalle jolle on varaa. Itsellani on kokemusta seka omaa etta lapsen henkea uhkaavista raskauskomplikaatioista, joita on kuitenkin voitu oikealla laakityksella hoitaa, ja niissa tilanteissa olen ollut kiitollinen perinatologin (riskiraskauksien erikoislaakari) avusta. Valitettavasti tuulimunan pelko ei monessa raskaudessa ole se ikavin asia mita voi tapahtua.

up

Tervetuloa vanhemmuuteen. Tuo on vielä pientä verrattuna huoleen teini-ikäisten pärjäämisestä.

Anteeksi tietämättömyyteni, mutta mikä on "tuulimuna" tai "tuulimunaraskaus"?