##Toukomurulaiset -uusi viikko 31.10->##

Ajattelin kirjoitella vähän neuvolakuulumisia, kun oltiin siellä eilen. Siellä oli sitten joku sijainen ja Linda päästi oikeen kunnon itkut valloilleen, kun terkkari vähän koski. En ole koskaan kuulut Lindan itkevän niin paljon, kun tällä reissulla. Vielä viimeiseksi rokotuskin, mutta sitä ei itketty niin paljoa. Terkkari siinä sitten kyseli, että itkeekö vauvanne aina näin paljon..No siihen vaan sanoin, että on aina, kun naantalin aurinko ja en ole tämänlaista konserttia aikaisemmin kuullut..Nooh reissusta selvittiin ja kotona oli taas hymy korvissa. Kyllä vierastamista on havaittavissa aika paljonkin.... No niin ja mitat oli 65,5cm ja 7,4kg pipo 44cm. Eli hyvin taas on tullut mittaa ja painot menevät hyvin käyrillä.



Tosi ärsyttävää sinäänsä, kun neuvola on nykyään muutenkin niin harvoin ja sitten siellä on vastassa joku tuntematon, jota Linda vierasti ihan kauheesti. Toki Lindalla oli vähän väsyäkin, mutta kuitenkin. Saatiin käskyt kanssa aloitella lihat, kanat ja kalat. Ensi viikolla voisi aloitella, kun mulla on noita kasvissoseita aika läjä kaapissa.



Joku kyseli itsetehdyistä soseista, ja minä kokeilin luumusosetta antaa Lindalle, mutta ei kyllä mennyt millään alas. Laiskana vaihdoin sitten piltteihin. Ne on niin hyviä ja käteviä. Ei tässä nyt muuta, kun Lindakin heräsi. Joten hauskaa keskiviikkoa kaikille!



T:Wera ja Linda 5kk

Edelliselle kirjoittajalle lohduksi,että meidän 9.5. syntynyt neiti se vasta onkin rauhallinen motorisessa kehityksessä. Edelleenkään ei käänny mihinkään suuntaan tietentahtoen. Muutaman kerran on kääntynyt kumpaankin suuntaan vahingossa. Vatsallaan jaksaa olla kyllä aika kauankin ja yrittää ähertää eteenpäin - ehkä 5 senttiä pääseekin. No, eipä vielä tarvitse olla vahtimassa. Itse olen kuulemma oppinut kääntymään vasta 8-kuisena, joten en vielä (kovin) kovasti huolehdi :)



Meilläkin on kotona koiruus, melkein 3-vuotias riisenineito. Energinen kuin mikä ja ajoittain kova höseltämään. Ei pidä juurikaan vieraista lapsista, vaan ennemminkin pakenee suosiolla kauemmas. Mutta pikkuneitiin on tottunut ja tykästynytkin. Masentui alkuun kovasti, kun neiti tuli laitokselta ja samaan aikaan iski vielä järkyttävä valeraskaus. Nyt on jo onneksi oma itsensä ja olen pyrkinyt koiran kanssa paljon kaikkea touhuilemaan kahdestaan, kun kerrankin on aikaa, kun työssäkäynti ei sotke harrastuksia :). Useamman kerran olen kyllä joutunut pelastamaan koiran, kun tyttö on tarttunut koiran otsa- tai partakarvoihin tiukalla otteella. Kaksistaan en uskalla noita jättää vahtimatta ja vähän jännittää, miten koira suhtautuu, kun tyttö lähtee liikkeelle. Tarkkana täytyy vaan olla ja pitää koiran paikka perheessä selvänä. Kun vieraan leikkivät vauvan kanssa, on koira aina mustis ja änkeämässä väliin ja silloin joudun yleensä vähän koiraan hätistelemään kauemmas.



Eipä meille kummempaa. Nyt on lähdettävä juoksemaan bussiin. Taas ollaan myöhässä, oho.



Bamse

Olen näköjään tällä viikolla epätavallisen aktiivinen kirjoittaja :)



Minun stressitön viikko on tähän asti sujunut hyvin *koputtaa puuta* eli en ole juurikaan stressannut. En edes sitä että näyttää meidänkin imetys pikkuhiljaa lähestyvän loppua. Eli sama juttu meillä kuin sinulla, Hönttä :) Kyllähän se vähän tietysti harmittaa, mutta kun tuntuu että maitoa ei enää tule niin vauhdilla ja poika ei malta odotella en halua huudattaa vaan mielummin annan sitten korviketta. Imetys on välillä muutenkin ollut taistelua rintaraivareiden kanssa varsinkin kesällä, niin en enää halua tapella. Tarjoan edelleen aina rintaa mutta jos tuntuu että ei kelpaa/riitä niin sitten korviketta kehiin.



Onneksi kiinteät maistuvat tosi hyvin joten sen suhteen on hyvä mieli. Tähän saakka olen tehnyt itse soseet ja ovat kyllä aika möykkyisiä mutta kun poika ei muusta tiedä niin hyvin uppoaa. Puuroa vartenkaan en hienonna hiutaleita ja Elovena tekee kauppansa ihan sellaisenaan. Täytyy varmaan kohta ottaa kehiin aamupuurokin. Välillä vähän hirvittää että kuinka paljon tuollaiseen pieneen poikaan mahtuukaan ruokaa kun aina vaan suu ammottaa :D



Olen palannut jo harrastusten (tanssin ja ratsastuksen) pariin aikapäiviä sitten eli olen muutamana iltana viikossa hetken menossa. Isä ja poika viihtyvät ja pärjäävät hyvin ja minulle " oma aika" on todella tarpeen. Töissä kävin eilen näyttämässä poikaa. Takaisin töihin palaan ehkä ensi syksynä. Mietitään (ja laskeskellaan) vielä miehen kanssa kumpi jää ensin kotiin kun äitiysloma päättyy.



Oho, tulipa taas pitkä sepustus... Kiva lukea muiden eläinkuulumisia - ja muitakin - eli lisää kehiin vaan!



Lillakka

Jolly: Meidän poitsu alussa söi itse tehtyjä kiinteitä vain kun puristin ne teesihdin läpi. Siis tulee aivan älyttömän sileäksi soseeksi. Työtä tosin hieman teettää! Tarpeeksi myös keitinvettä joukkoon, ettei oo liian tykkyä soossia. Nyt riittää jo meillä pelkkä haarukalla/tehosekoittimella soseutus.



Imetyksestä vielä.. Meillä ollut tosi takkua tän imetyksen kans kaiken aikaa. Raivareita, syömättömyyttä, tissilakkoilua jne. Nyt taas menee paremmin. Musta tuntuu nyt, et Dani sen verran vilkas kaveri, et ei malttais imutella. Oonkin huomannut et imetyksen ajaksi lelu käteen mitä saa katella ja hyvin sujuu. Kantsii kokeilla.

Heissan kaikille,



enpäs ole juuri kirjoitellut, enemmän olin tuolla odotus-puolella.



Neiti nukkuu päikkäreitä ja neuvola olis puolen tunnin päästä. Herättäiskö ja syöttäis vai yrittäis työnnellä nukkuvana vaunuissa... Päivärytmit on tosiaan ennalta arvaamattomia. Kolmet unet keskimäärin.



Kiinteitä vasta aloitellaan, mutta neiti kasvaa hyvin ja jo ryömii pieniä pätkiä. Ihan pakkaus. Löysi jo johdotkin ja siinä sitä sitten hymyssä suin kiellettiin - niinkuin jotain ymmärtäis vielä kielloista. (Ehkä jotain.)



Yöllä neiti heräilee kolmen tunnin välein ja tissi maistuu. Elämä on kaikin puolin kivaa.



Itse olen käynyt lokakuusta jo kerran viikossa jumpassa ja tällä viikolla sovin meneväni kamun kaa lenkille. Kotona meinaan olla ainakin vielä kaksi vuotta.



Kuulosti muuten ihanalta tuo stressitön ajattelu!!! Otetaan kaikki mallia (iik, nimi hukassa). Samoin haluan toivottaa Toukokuu20:lle tsemppiä. Toivotaan, että äitisi voi jo paremmin.



Auri paistaa!!! Kaipa tässä voi niitä joululahjoja miettiä, niinku Hönttäkin jo tekee. Terkkuja vaan!



apinaemo ja neiti (synt. 25.5.)

Voi kun muistaisin mitä kaikkea tässä ennätyspinossa on jo käsitelty... =)



Lemmikeistä: Meikäläinen on ihan kissaihminen ja jos en olisi todella allerginen niin ottaisin kissan alta aikayksikön, ellen jopa kahta! Nyt lähisukulaisista muutamilla on kissoja, ja sen takia vierailuni näihin talouksiin (mm. siskolleni) ovat alle tunnin luokkaa. Allergialääkkeitä en viitsisi käyttää ja imetysaikana ne ovat kuulemma kiellettyjä kuitenkin. Koirille en ole ihan yhtä allerginen, mutta sen verran kumminkin että meille ei mitään karvaisia lemmikkejä ole tulossa, valitettavasti. Itselläni on lapsena ollut koira ja kissoja ja oli kyllä todella raskas paikka kun niistä jouduttiin luopumaan kun allergiani puhkesi 13-vuotiaana.



Imetyksestä: Meillä on kiinteitä maisteltu jo kuukauden päivät ja annoskoko kasvaa pikku hiljaa. Odotan vain että J oppisi istumaan syöttötuolissa niin homma helpottuisi pikkaisen... Tärkein ravintonsa on kyllä edelleen äidinmaito, kiinteitä menee kasvissose lounaaksi ja hedelmä/marjasose päivällä. Kahdella yösyötöllä mennään.



J täyttää jo perjantaina 6kk eli olisi jo aika ehkä lisätä vielä kiinteiden määrää mutta taitaa olla tässä äidissä vähän laiskan vikaa kun imettäminen on niin helppoa: Ruoka on aina heti valmista ja sitä on oikea määrä tarjolla ja ruokailu sujuu sotkematta =)



J oli tässä alkuviikon kakkaamatta, ma ja ti ei tullut kuin pieruja. Tähän asti poika on kakannut kerran tai kaksi päivässä, nyt oli jo luumut kehissä ennen kuin kakka tuli tänä aamuna... Aina jotain uutta!



Ja vaikka J ei tosiaan vielä ihan omin avuin istukaan niin ei se kaukana ole; vaunuissa kun olen nostanut selkänojaa puoli-istuvaan asentoon niin J kyllä nojautuu eteenpäin ja istuskelee kädet ojossa rattaan reunoilla siinä! On ilmeisesti kuitenkin sen verran tukevasti topattu ratasosaan että istumaharjoittelu on helppoa =) Ja kylvyssä, kun äiti pitää kainaloista kiinni, hauskinta on potkia vettä yli laidan kylvettäjän päälle - nykyään kylvettäessä otankin housut pois sillä muuten ne kastuisivat litimäriksi!



Nyt liityn J:n seuraan päikkäreille, jso vaikka kerkeäisin silmäni ummistaa ennen kuin hän herää...



Hauskaa viikon jatkoa kaikille!

-sannael ja J

Kauheemmin en oo minäkään tänne kirjoitellu mutt nytten kun on aikaa niin mikäs siinä. =)



Meillä Lucan kanssa sujuu päivät todella mukavasti varsinkin kun se päivärytmikin on löytynyt.

Luca menee yöunille ilta yhdeksän jälkeen ja heräilee syömään n. 03-04 (kiitos iltapuuron) ja toisen kerran 07-08. Kymppiin asti me suunnilleen nukutaan ja ekat päikkärit onkin jo 12 ja toiset sitten viiden aikoihin.



Pari kuukautta on jo noi ekat päikkärit ollu 12:a mutt tokat ollut hakusessa. Viime viikolla alettiin syömään aamu ja ilta puuro sekä muutenkin säännöllisemmin syömään niin johan löytyi rytmi. =D



Aloin maistattaan soseita n.4kk:n iässä ekan kerran ja silloin ei meinannu kasvikset millään maistua mut nytten menee todella hyvin uudetkin maut.

Aamulla syödään puuro, 12:a päikkäreitten (kesto n.1.5h) jälkeen puolisen desiä kasvissosetta, viiden päikkyjen (kesto 1-2h) jälkeen hedelmäsosetta ja illalla puuroa. Imetettyä tulee kuitenkin vielä aina ennen nukkumaan menoja sekä yöllä.

Nokkamukistakin ollaan jo juomista harjoiteltu ja se sujuu oikeestaan paremmin kuin pullosta. =)



Lucan mitat 5kk:n neuvolassa oli paino 7270g ja pituus 68,cm. pään ympärystä en muista kun neuvolantäti oli unohtanut merkata mitat korttiin ja sen lisäks oli kirjoittanu että tyytyväinen _tyttö_ 8) , tais olla neuvola tädin ajatukset hieman toisaalla. =D

Nuo tuollaiset ei nyt kauheasti haittaa mutt se kylläkin ett meillä on ollu joka kerta eri täti, ärsyttävää! Ois kiva ett olisi melki aina sama että lapsi tottuisi.

Luca on myös alkanut hieman vierastamaan joten ensin täytyy äitin sylistä katsella jonka jälkeen voi alkaa seurustelemaan ilman itkuja.



Meillä onkin sitten eläintarha eli kaksi kissaa, kaksi gerbiiliä, 325l akvaario ja leopardigekko.

Kissat eivät kauheemmin ole Lucasta kiinnostu mutt Luca tykkäis ihan hirveesti silitellä niitä. Se alkaa aina hirveesti hymyilemään ja on kädet ojossa kun mennään kisuja silittelemään. Akvaariostakin tykätään hirveästi. Jo ihan alusta asti Luca on tykänny kattella kaloja ja välillä kun se on pahalla päällä niin akvaarion katselu auttaa rauhoittamaan pojan. =)

Odottelenkin mielenkiinnolla ett mitä kissat tuumaa kun poju lähtee ryömimään. Yritys on kova ja jalat kyllä sutii hurjaa vauhtia mutta kun kädet on sivulla niin eihän sillä lailla vielä edetä. Lattialla jaksaa olla ihan mukavasti ja Luca kääntyilee kummankin kyljen kautta sekä akselinsa ympäri.



Tällaista meille mutt nyt täytyy mennä nukkumaan. Hyvää yötä! =)



Chryseis ja Luca 5,5kk

Kävin tänään pitkästä aikaa kuntosalilla. Saa nähdä miten kipeiksi noi olemattomat lihakset nyt sitten tulevat. Oli kyllä kiva päästä vähän käsiä ja hartioita treenaamaan, tuntuu, että on koko yläkroppa aika jumissa. Alkaa tyttö painamaan jo sen verran, että en kohta jaksa enää kantaa.



Meillä on kaksi yli 10-vuotiasta kissaa. Toinen on selvästi mustasukkainen ja toinen taas tykkää pöksiä ja kyöhnätä Siiriä kun sille päälle sattuu. Loppujen lopuksi aika vähän kiinnittävät huomiota koko tyttöön. Aamupäivällä kyllä kun laitan Siiriä päiväunille partsille, molemmat kissat on mukana touhuamassa.



Meillä on keksitty aivan uusi juttu soseita syödessä - Siiri haluaa itse ottaa lusikan toisella kädellä ja toisella kokeilla lusikan sisältöä. Kiva sotku! Ja tyttö on vielä aika itsepäinen ja ei anna lusikkaa pois. Toinen ongelma on huitominen. Aina, kun syödään Siiri huitoo enemmän tai vähemmän käsillään ja ruoka lentää lusikasta minne sattuu. Oon kokeillu lelua, joka menee lopulta kokonaan suuhun; käsistä kiinnipitämistä, josta tulee itku. Kait se on vaan siivottava sitten aina se sotku ja vaihdettava vaatteet.



Siiri täyttääkin sitten sunnuntaina jo 1/2 vuotta! Kyllä aika menee hurjan nopeasti. Neuvola meillä on tasan viikon päästä, kiva saada uusia mittoja. Arvuutellaan aina miehen kanssa, että paljonkos nyt on pituutta ja painoa. Viimeksi mä osuin lähemmäksi, saa nähdä miten nyt käy.



-Elina ja Siiri (6.5.)

Maanantaina meillä kävi Juliusta katsomassa vanha lapsuudenystäväni, joka sitten vasta tultuaan mainitsi olevansa sairaslomalla, räkätaudin ja korvatulehduksen takia. Ei hemmetti, hän on kyllä lähihoitaja ammatiltaan mutta ei silti leikannut että ois voinu pysyä kotonaan ja sitten parannuttuaan vasta tulla kylään. Harmittaa! Ja kyllä tiedän että pienet ei räkätaudilta millään välty mutta pakkoko sitä oli ehdoin tahdoin tulla tartuttamaan...



Vielä ei oo tilanne mennyt J:llä pahaksi (*koputtaa puupäätä*) mutta räkää kirnuaa jossain niin syvällä että ääni kuuluu mutta mitään ei näy niin että vois niistäjällä niistää. Serkullaan, joka on 10kk ja jota näemme pari kertaa viikossa kun asuvat ihan kivenheiton päässä, on tänään ollut kuumetta ja räkä valuu nenästä. Liekö sitten sama pöpö kuin meillä vai edellisen korvatulehduksen paluu... Onneksi on vielä saatu nukuttua, vaikka unensaanti on kyllä ollut hiukan tavallista hankalampaa. Sanakirjat on pinnasängyn jalkojen alla =)



Liikunnasta ja omasta ajasta oli puhetta; meikäläinen on jo syyskuusta lähtien käynyt kerran viikossa kälyn kanssa kiinteytysjumpassa. Tosin mitään vaikutusta sillä ei ole näyttänyt olevan (liekö omalla syömisellä jotain tekemistä asian kanssa...) mutta onpahan liikuttu ja ihan mukavaa ollut. Muuten liikuntaa tulee lähinnä vaunulenkkien muodossa. Olen lähinnä vihannut liikuntaa koko ikäni joten pienestä on lähdettävä liikkeelle. Armeijankin kävin siinä toivossa että oppisin tykkäämään liikunnasta mutta ei. Sohvaperuna mikä peruna.



Omaa aikaa saan kyllä ihan kiitettävästi, näin illalla nimittäin. Olen ikionnellinen siitä että J nukahtaa hyvissä ajoin yöunille, klo 19-20 joka ilta. Joku jossain ketjussa sanoi että on mukavaa kun vauva menee yöunille vasta lähempänä puoltayötä ja nukkuu sitten aamulla pidempään; vaikka olenkin todella aamu-uninen ihminen on pakko sanoa että nykyinen rytmi sopii minulle! Se, että joutuu viimeistään seitsemältä pojan kanssa heräämään on pieni hinta siitä, että saa illalla hetken hengähtää =)



Mutta nyt ihanaa loppuviikkoa kaikille!

-sannael ja J huomenna 6kk =)