Lue keskustelun säännöt.
Olen kaunis, lahjakas, pidetty ystävä, ns. joka miehen unelma, mukava, herttainen
22.06.2011 |
ja eronnut. Miehet tekevät tuttavuutta, kehuvat ihanuuttani - tutut ja tuntemattomat- ja ammattitaitoani ym. sellaista mistä jokainen nainen olisi otettu. Mua ärsyttää. Ei se, että ne sanoo niin, vaan se etten ole sellainen. Olen itsekäs, ailahtelevainen, helposti ahdistuva, takertuva silloin jos rakastun, saamaton, herkkä ym. Tiedän, että en enää löydä miestä, joka välittäisi minusta myös pinnan alta. On helppoa olla mukava töissä ja ystävien kanssa, oikeastaan kaikkialla, sillä tykkään ihmisistä ihan oikeasti ja tulen lähes kaikkien kanssa hyvin juttuun. Kotona kuitenkin vetäydyn omiin ajatuksiini ja tarvitsen omaa rauhaa jopa itsekkyyteen asti. En pidä itsestäni tällaisena, mutten osaa muuttuakaan. Kaiken huipuksi ex-mies sanoi, että harmittaa kun erottiin, koska mun kanssa oli niin mukava elää. Mutta kun enhän mä ollut mukava!!! Ei kukaan ole täydellinen, mutta mua pidetään lähes sellaisena. En tiedä kuinka jaksan eteenpäin. Tuntuu, että kukaan ei näe mikä todellisuudessa olen. Aika sekavaa ja varmaan ärsyttävääkin luettavaa, mutta ehkä nyt joku huomaa millainen todella olen.
Kommentit (30)
että kauniita ihmisiä pidetään automaattisesti parempana kuin mitä he ovatkaan. Jos olisit ulkonäöltäsi luontaantyöntävä, murehtisit sitä, että mikset voi olla kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itserakkaus/omahyväisyys ja itsesääli...
kaunis, älykäs, hurmaava, miehet lankeavat edessäni ja olen tyytyväinen itseeni, olisin varmaan saanut enemmän vastauksia. ;)
ap
Kuvaus / ajattelutapa sopii hyvin Suomalaisiin naisiin tai on yleinen. Voisi olla vaikka minun kirjoittama teksti paitsi että en ole eronnut. Ei kannata jäädä pyörittämään päässään tuollaisia, ne vaan paisuu eikä auta ketään. Keskity Olemaan suorapuheisempi ja etsi kehujille vastakehu niin ei jää ärsyttämään.
-K
olen suhteessa takertuva,ahdistuva, samalla takertuva mutta silti ahdistun liiallisesta yhdessä olosta.outo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pidetään yleensä mukavana ja herttaisena, iloisena ihmisenä (ja toki sitä olenkin), mutta toisaalta olen usein hankala, väsynyt, ahdistunut, kiukkuinen ja vähän kontrolloiva. Mulla on joskus ollut samoja ajatuksia, pitäisivätkö monet minusta jos tietäisivät millainen olen kotioloissa. Vaikka kyllähän minä aina puoliksi huumorilla pudistelen päätäni kun kuulen olevani niin positiivinen tms, ja kerron että en oikeasti läheskään aina ole. Mutta toisaalta, kukapa olisi!
Ystäväni tietävät "moniulotteisuuteni" ja jokaisellahan meistä on puolia, jotka korostuvat tietyissä tilanteissa. Minusta on tärkeää, että esim töissä käyttäydytään toiset huomioiden ja jätetään tietyllä tapaa omat äksyilyt taustalle. Kotona huomioidaan myös, mutta avoimuus ja tunteitten näyttäminen on tärkeää kanssa! :)
Kauneusasiaan en voi enää ottaa kantaa, joskus nuorempana minua ärsytti jos ihmiset kehuivat nätiksi, ajattelin että sanoisivat mieluummin mukavaksi. Nykyään ei ole enää pelkoa että liian usein kuulisi olevansa niin nätti! ;D
Haluat siis mielyttää ihmisiä, että saat sitten kehuja. Sitten tosiasiassa väsyt tuohon mielyttämiseen, kauniina ja mukavana oloon ja yksin ollessa olet voimaton, kun julkisesti olet esittänyt roolia. Lopeta siis mielyttäminen ja roolien esittäminen. Mukaudut ympäristöösi liikaa ja olet riippuvainen kehuista. Vaivaannut kehuista, koska tiedät että vedät roolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni sellaista että kaikki haluavat mukavuuttani, sitä että puhun toisista arvostavaan sävyyn, hymyilen paljon jne. Minun on myös hyvin helppo olla kiva, esiintyvä, naurava ja hauskuuttaja. Aukaisen suuni siellä missä muut ovat hiljaa ja teen ilmapiirin miellyttäväksi. Annan toisille tilaa.
Mutta kukaan ei tiedä millainen olen oikeasti, eikä kukaan halua tietää. Tuntuu kuin taistelisi pintaliitäjien paratiisissa missä kaikki haluavat elää post it -elämää, päälleliimattua muka-ihanaa.
ap ei esitä, vaan on tuollainen. Aina halutaan ajatella että MUKAUDUTAAN ympäristöön, sen sijaan että joku LUO ympäristöä. Tajuatko? Jotkut meistä ovat suunnannäyttäjiä ja keulahahmoja joiden perässä muut juoksevat, teikäläiset taas niitä mukautujia.
Haluat siis mielyttää ihmisiä, että saat sitten kehuja. Sitten tosiasiassa väsyt tuohon mielyttämiseen, kauniina ja mukavana oloon ja yksin ollessa olet voimaton, kun julkisesti olet esittänyt roolia. Lopeta siis mielyttäminen ja roolien esittäminen. Mukaudut ympäristöösi liikaa ja olet riippuvainen kehuista. Vaivaannut kehuista, koska tiedät että vedät roolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ns. julkinen-/työminä ja sitten olet toisenlainen kotona, yksiksesi ja läheisten kanssa.
Koet että tuo muiden näkemä on hieman rooli?
Ja nyt sua on ehkä alkanut mietityttää se, että oletko rehellinen, siis itsellesi.
Älä välitä, tilanne on tuollainen samanlainen monella monella. En antaisi sen liiemmälti haitata ja jos se haittaa, niin sittenhän voit aina hieman raottaa sitä todellista minuuttasi enemmän.
Sun ongelma oikeastaan on se, että olet saanut hyvän kasvatuksen ja käytöstavat ja omaksunut ne ehkä liiankin tunnollisesti.
Mutta kippis sille!
Tero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ehkä ihan niin kaunis. Kaikki pitävät minua vielä sosiaalisena ja sanavalmiinakin, vaikka todellisuudessa olen välillä aika sisäänpäinkääntynyt ja pelkään sosiaalisia tilanteita, jännitän mm. esiintymistä kovasti.
Muutama vuosi sitten sattui jotain, joka ei varsinaisesti kiillottanut kuvaa minusta elämän huippusuoriutujana ja joka saralla ihanana kympin tyttönä. Jouduin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kokemaan syvää häpeää ja suorastaan vihatuksi joidenkin silmissä, mikä oli minulle raskasta.
Mutta kas, se on vapautanut minut jollain tavalla. Pidän paremmin puoliani, en jaksa miellyttää, kerron itsestäni myös vieraille epämiellyttäviä totuuksia ja paljastan risaisuuteni. En kovin paljoa välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat ja uskallan sanoa ääneen epämiellyttäviäkin totuuksia silloin, kun se on välttämätöntä. Olen mm. selkiyttänyt suhteeni vanhempiini, jotka viimein kohtelevat minua kuin aikuista. Voin paremmin ja olen kokonaisempi!
Ap, sinulla on murrosikä.
9:n kirjoituksessa on varmaan perää, enkä ota sitä millään pahalla (kiitos silti sinulle, joka halusit nähdä minut kauniissa valossa, en muista numeroa :)
Oikeasti kyllä tykkään ihmisistä ja sitten kotona ihmettelen, kun en enää tykkääkään. Tai siis tykännyt, nythän en ole enää mieheni kanssa. Ihmettelen sitä, mistä se jonkinlainen sisäinen valo muiden seurassa tulee ja sitten katoaa aika piankin. Tuntuu etten itse hallitse sen tulemista ja menemistä.
Taitaa mennä koko ajan vain spookymmaksi nämä jutut...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ehkä nyt pahentanut sisäistä ristiriitaanikin. Noh, terapiaan olen menossa. Ihan oikeasti.
ja kirjoitat tänne niin pitkästyttävän ja ärsyttävän lätinän itsestäsi, että kukaan ei jaksa ensimmäistä lausetta pidemmälle.
Kirjoittaa romaanin itsestään tänne, ja sitten vastailee itselleen?!?!?! Huh.
On helppoa olla mukava töissä ja ystävien kanssa, oikeastaan kaikkialla, sillä tykkään ihmisistä ihan oikeasti ja tulen lähes kaikkien kanssa hyvin juttuun. Kotona kuitenkin vetäydyn omiin ajatuksiini ja tarvitsen omaa rauhaa jopa itsekkyyteen asti.
Eikös tuo ole ihan normaalia, että kotona voi ja SAA vetäytyä myös niihin omiin juttuihin ja omaan rauhaan eikä tarvitse olla koko ajan niin s**tanan sosiaalinen ja tulla juttuun kaikkien kanssa? Olla ailahtelevainen (toki tiettyyn rajaan saakka) ja olla vähemmän mukava (myös tiettyyn rajaan saakka)?
Harva meistä on kotioloissa niin "täydellinen ja mukava" kuin työelämässä ja sosiaalisissa kuvioissa - ja miksi pitäisikään?
"miten kukaan mies voi ikinä päästää noin kaunista naista menemään" ym. Tuntuu, että jos joutuisin vaikka johokin onnettomuuteen ja seuraavana päivänä kasvoni olisivat rumat, olisin myös yksin. Mutta ai niin. Onhan minulla ystävällisyyteni (johon kukaan mies ei jaksaisi kiinnittää huomiota nykyisessä määrin, jos olisin epäviehättävä). Murrosikä? KYLLÄ.
ap
Kauneusasiaan en voi enää ottaa kantaa, joskus nuorempana minua ärsytti jos ihmiset kehuivat nätiksi, ajattelin että sanoisivat mieluummin mukavaksi. Nykyään ei ole enää pelkoa että liian usein kuulisi olevansa niin nätti! ;D
Itselleni en sentään ole vastannut. Ja onhan se helpottavaa kuulla, että oikeasti olen ärsyttävä ja muut ovat olleet väärässä.
ap
vitsit kun oon niin pieni ja söpö, ilonen ja nauravainen! juttelen mielellään muille, jaksan kuunnella ja voi hellanduudelis.
mut ei ku oon hankala, laiska, itsekäs mulkku! osaan puhua itteni pois ongelmista ja taidokkaasti kääntää asiat tarvittaessa niin, että syyttäjästä tuleekin syytetty.
sit suvaitsen antaa asian anteeksi ja taas olenkin niin hyväsydäminen ihminen että!
pläh. sisältä mätä.