mieheni raivostuu helposti

paljastaa miehelle että olen miettinyt monesti miten paljon helpommalla pääsisin ilman jatkuvaa varpaillaoloa. En vaan jaksa enää.

Mitään remontti/korjausjuttua ei saa tehtyä ilman että menee hermo ja se hermo siis menee jos vaikka ruuvi putoaa kädestä lattialle, sitten karjuu vittua ja saatanaa ja iskee nyrkillä seinään. Liikenteessä myös menee hermo herkästi. Tosi typerää ja minäkin olen ihan täynnä tuota pauhaamista. Mies ei kuitenkaan ole koskaan uhkaava perhettään kohtaan eikä edes sano minulle mitään painu vittuun-juttuja..kunhan siis itsekseen pauhaa mutta on tietysti kiukkuinen muillekin. Ero ei ole käynyt edes mielessä, mies on muuten ihana ja tuo lyhyt pinna on hänen huono piirteensä..kyllä kaikilta niitä löytyy. Eriasia tietysti jos joutuisin pelkäämään miestä, hän ei kuitenkaan tee mitään. Tympii silti kun lapsetkin joutuvat katsomaan tätä isän meuhkaamista, tosi hyvää esimerkkiä. Ollaan puhuttu asiasta mutta mies ei kuulemma vaan pysty hillitsemään itseään..

aikaisemmin samanlaista, mutta mä en vaan voinut sietää tuota piirrettä miehessä ja kerroin haluavani erota, koska en jaksa hänen raivoamistaan. Mies lupasi parantaa tapansa ja todella teki näin! Nykyään hänellä menee hermot tosi harvoin ja silloinkin hän on paljon maltillisempi kuin ennen ja tajuaa itsekin, että on turhaa raivota näin.

saattaa myös huutaa kaikkea muuta typerää suuttuessaan esim. vihaan tätä paskaa elämää (vaikka meillä kaikki on ok, on lapset, talo, hyvät työt, harrastuksia), näyttää minulle keskisormea (niin naurettavalta kun kuulostaakin). Tosi noloa edes kirjoittaa ääneen. Harva tietää mieheni käytöksestä. Tuntemattomille saattaa raivostua (esim.huonosta palvelusta). Ja sitten on tuo paiskominen. Usein kokee myös että huudan hänelle, jos esim. mainitsen jostain asiasta mikä minua ärsyttää. Kokee päänsä sisällä sen hirveänä "huutamisena" ja "nalkuttamisena".

AP

vähän samaa ongelmaa, mutta onneks ei oo kyseessä ku miesystävä. Todella lyhyt pinna esim. liikenteessä. Lisäksi ei tulis mieleenkään kritisoida mitenkään, ottaa nokkiinsa heti...mistään sen kanssa ei voi puhua.



Mutta auta armias ku on tietyssä humalapisteessä. Joko häippäsee sanomatta sanaakaan jossain vaiheessa iltaa (siis yleensä kotiinsa nukkumaan) tai sitten alkaa haastamaan riitaa täysin tyhjästä. Käsiksi ei käy eikä hauku, mutta ihan älytöntä raivoamista ja tavaroiden heittelyä jne. Ja voi siis suuttua muillekin kuin minulle. Kovin on katuvainen jälkeenpäin eikä muista näistä mitään.



Joopa joo, onneksi kyse on seurustelusuhteesta, en taida pidemmän päälle alkaa tollasta touhua katsomaan...

Mieheni on juuri tuollainen pikkuasioista raivoaja. Ihan pelkkä uutisten katsominenkin raivostuttaa häntä, jos sille päälle sattuu ja uutiset eivät miellytä. Joka korjaushomma päättyy raivokohtaukseen. Ruohonleikkurista katkesi joku tärkeä juttu kun raivoissaan potkaisi sitä yrittäessään säätää jotain terää (tms) ja monia muita samantyyppisiä juttuja jotka todella tulee KALLIIKSI. Kun raivokohtaus yllättää (multa väärä sana, äänenpaino tai ilme) niin jos sattuu olemaan vaikka lasi tai ruokalautanen edessä niin se lentää seinään.



Olen niin täynnä. Ja kukaan ulkopuolinen ei voisi ikinä uskoa. Komea, sivistynyt, koulutettu, menestynyt. Just joo, hohhoijaa.

Eli exäni käyttäytyi samaan tapaan..Sai raivokohtauksia ja kävi minuun käsiksi,kun kissojeni naukuminen otti hermoon..Heitteli suutuspäissään ruokaa seinille jne..Tämän lisäksi alkoi harrastaa sairaalloista mustasukkaista asioideni tutkimista sekä henkistä väkivaltaa,mitätöintiä jne.Kaveri sai vaihtaa osoitetta ja etsikööt uuden uhrin,eiköhän aina joku narsistiin lankea.Minä en kuitenkaan enää!!!

Samanalainen raivoaja on minun mieheni. Eikä edes tajua pyytää anteeksi, vaan aina se on jonkun muun vika. Kun poika muuttaa omilleen niin minä myös.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni raivostuu pienistäkin vastoinkäymisistä, nykyään. Jos hän ei heti osaa korjata jotain esim. pyöraa, alkaa riehuminen ja raivoaminen. Huutelee "mene vittuun siitä" lastenkin kuullen. Heittelee työkaluja ym. Ihan kuin joku uhmaikäinen kakara. Lisäksi outona piirteenä on, että suuttuu toisten vahingoista. Jos esim. hajoitan lasin, aloittaa mököttämisen ja kyselyn, etä miten siinä nyt noin kävi? Ulkopuoliset eivät tiedä tätä piirrettä vaan pitävät miestäni todella lempeänä ja sosiaalisena tyyppinä. Vihaan näitä miehen raivonpuuskia. Tuntuu että haluaisin erota hänestä, mutta en voi lasten vuoksi. Raivokohtauksissa mies on uhkaava, kiroilee ja heittelee tavaroita sekä paukuttelee ovia. Mielialat vaihtele paljon. Koskaan ei tiedä millä tuulella on. Tuntuu että tämä arvaamaton käytös on saanut minut inhoamaan miestäni. Miten saisin miehen lopettamaan tai ainakin miettimään käytöstään? Yleensä pyytelee anteeksi, mutta seuraavana päivänä on taas sama juttu. Syyksi mies väittää milloin mitäkin stressiä vaikka työ ei ole mikään kovin stressaava hänellä.

Onko siis ailahtelevainen, raivoava, kiukutteleva ja paikkoja hajottava mies hyvä isä lapsille? Kuulostaa siltä, että lasten vuoksi sinun kannattaisi erota.