Mitä mieltä nimestä Adelè?

eli ääänetään "adel" eikä siis "adelee". Näin siis perinteisesti, mutta onko italiaksi toinen tapa?



Meillä myös aivan suomalainen sukunimi, mutta mies on puoliksi ulkomaalainen, ja lasten nimet ovat kansainvälisiä. Ulkoisesti tai sukunimen perusteella ei mitenkään voi arvata, millainen tausta perheellämme on, mutta tausta on osa meitä ja meille tärkeä. Kannustan siis ap:ta antamaan nimeksi teille itsellenne tärkeän ja sopivan nimen.

tuollaista nimeä ei vielä ole olemassa, joten siitä vaan taas yksi omituinen nimi jollekin lapsiraukalle.

Vaikka olemme moku-perhe ja elämä kansainvälistä, nimi tulee omasta suomenruotsalaisesta suvustani.



Nimi on minulle hyvin rakas ja merkityksellinen.



Toistaiseksi kaikki lastemme nimet ovat tulleet suoraan suvusta. Haluan, että edesmenneet sukupolvet tulisivat esiin nykypolven elämässä, jos ei muuta, niin nimiin liittyvien tarinoiden kautta (ainakin minua on aina kiinnostanut nimien alkuperä ja merkitys).

Jos pidät nimeä kauniina (ja ihan kaunis se minustakin on tosin en pidä kolmitavuisista nimistä yleensä), anna muodossa Adelee tai Adela, ovat helpompia suomalaiseen suuhun. Ilman mitään erikoismerkkejä.



Pilkkaa täällä AV:lla tietysti tulee, ja joitain ihmisiä ärsyttävät nuo "prinsessanimet" kovati, mutta so what.

Joten tykkaan kylla nimesta, antaisin muodossa Adele, ilman aksennetteja. En alkaisi vaantaa Adela-muotoon. Kylla suomalaiset nyt sen verran voisivat harjoituttaa niita aivojaan, etta hyvaksyisivat "uuden" nimen sinne joukkoon, ei voi olla noin musta-valkoista!

Kun iso iso iso äitini oli nimeltään Adele. Pienenä näin hänet ja oli ihan ryppyinen vanha mummo.

Kaunis nimi, mutta siis miksi siinä on se aksentti nimenomaan siinä vikassa kirjaimessa, ja miksi se on noin päin?

se aksentti pois! Ei sitä kukaan kuitenkaan suomessa lausu niin kuin sinä haluat ja kaikki pääsevät helpommalla, kun ei tarvitse aina nimeä sanoessa selittää mihin kohtaan ja miten päin merkki tulee.

Jotenkin ajaton.

Harvinaisen kamala

Vierailija - 22.06.11 02:03 (ID 12907585)

kirja: Onnelin ja Annelin talo.



Siina oli ilkea taloudenhoutaja nimeltaan Adele.

Mutta kiva ja kaunia nimi mielestani.

mun lapsella toisena nimenä, siis kirjoitusasulla Adele.

Kun iso iso iso äitini oli nimeltään Adele. Pienenä näin hänet ja oli ihan ryppyinen vanha mummo.

Jos sukunimeksi tulee jo italialainen nimi niin eikö etunimeksi sitten voisi antaa ihan suomalaisen nimen. On se aika naurettavaa naamioida 1/4 ulkomaalaistaustainen lapsi kokonaan ulkomaalaisyntyiseksi.

vaan suomalais-italialainen perhe, ja mies siis puoliksi ulkomaalainen, sukunimi italialainen.

Ei se sanonut että tuo on jotenkin väärin kirjoitettu.

Itse olen kokenut, että englantilaiset eivät pysty ääntämään nimeäni laisinkaan ja olen hyväksynyt, että keksivät nimestäni jonkun väännöksen. Ihan kivaa vain - vähän vaihtelua.

Jos tarvitsen kansainvälisissä ympyröissä tätä germaanista nimeäni niin otan samalta kuulostavia nimiä ja käytän niitä - ja niitähän löytyy.



Ongelma on todellakin, jos VIRALLINEN KUTSUMANIMI ei ole ensimmäinen nimi. Tulee monia persoonia kyseiselle henkilölle ja on vaikeaa saada viranomaisetkin käyttämään henkilöstä tämän oikeaa nimeä. Se pitäisi kyllä voida viranomaisilta vaatia eikä siten, että vaaditaan ihmistä muuttamaan nimensä viranomaisia varten sopivaksi. Nimihän on annettu ihan lainmukaisesti. Ne vaan ovat nämä tietokonejärjestelmät kun ovat vähän rajoittuneita.

ne ovat usein vain ihan keksittyjä identiteettejä tai matkitaan jotakin idolia tms. Mutta jos ei juurissa ole mitään identiteettiä niin tietystihän sitä sitten tarttee keksiä joku tavaramerkki itselle.



Sanotaan, että nimi ei miestä pahenna, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa. Ihminen kantaa jotain nimensä antamaa identitettiä. Sitten moni haluaa olla ihan oma itsensä, luo tuolloin oman identiteetin ja ottaa itselleen jonkun itsehaluamansa nimen. Mutta onko nimilaki jotenkin nyt muuttunut, että ei voikaan enää ottaa ihan mitä vaan.



Minulla on saksalaiselta kuulostava sukunimi, joka alunperin on ollut ranskalainen nimi. Haluaiain oikeastaan sen ranskalaisen muodon, mutta sitä en täällä saa. Vähän paskajuttu, mutta ehkäpä keksin siihen jonkun ratkaisun.