Sisarukset ja lelujen jako (jos samaa sukupuolta)

ratsasin kaikki esikoisen vauvamaiset lelut varastoon (jo ennen vauvan syntymää olin tehnyt suurimmalle osalle leluista näin), ja sieltä sitten laittelin niitä vauvan huoneen lelulaatikkoon aina sopivan iän tullessa. Osan leluista siirsin ihan näkyvästi isomman huoneesta pienemmän huoneeseen, kun olin jo aiemmin sanonut, että tästä tulee sitten pienemmälle lelu, kun sinä olet niin iso, että saat uusia leluja (niin kuin saikin esim. jouluna ja synttäreinä).



Esikoinen sai pitää palikkansa ja keinuhevosen, ja ihan kiltisti on antanut pienemmän niillä leikkiä. Pienempi pitääkin suunnattomasti isomman leluista (esim. leikkiruoka), ja isompi on välillä innoissaan ja imarreltu mutta välillä haluaa leikkiä yksin. Silloin se on hänelle sallittu ja pienemmälle on todettu, että lelut ovat isomman ja pienempi voi leikkiä muilla leluilla. Samoin välillä isompaa on muistutettu, että ei omi pienemmän leluja itselleen, kun ne ovat kuitenkin pienemmän.



Yleisperiaate on kuitenkin, että molemmat leikkivät molempien leluilla, jos vain ikää riittää. Pienempi ei saa leikkiä isomman pienenpienillä leluilla ja se on ainoa tiukka sääntö. Mitään erityistä lupasysteemiä ei vielä ole tarvinnut ottaa käyttöön.



Isompi on nyt 4v ja pienempi 1,5v.

Meillä on kummallakin omat lelut.

Jos isompi haluaa antaa jotain leluja nuoremmalle, saa antaa mutta ei ole pakko, mutta muuten kummallakin on omat lelut.

minusta olisi kamalaa, että nuorempi ei koskaan saisi uusia leluja, kun aina otettaisiin vanhemman vanhoja. Tosin ei sille pienelle saisi uusia ostaakaan, koska silloinhan se saisi tuplasti sen mitä isompi.



Eli omat lelut, omat luvat. Toiselle ei tarvitse omia antaa.

mutta kyllä pikkusisko leikki isoveljen leluilla ihan innoissaan. oppi seisomaan parkkitalosta tukea ottaen, kun piti nähdä, mitä veikka ylätasolla touhuaa. molemmilla on ollut omat lelut, mutta yhdessä niillä on leikitty. toki on joskus ollut joku lelu niin tärkeä, että siihen ei ole muut saaneet koskea, mutta puhumalla näistä on selvitty. niin ja yhteiseksikin on leluja hankittu, esim. leikkihella yms. ikäeroa on pari vuotta.

osa taas on ollut lapselle niin tärkeitä, että on saanut pitää. Kyllä ihan itsestään tapahtuu jonkun verran sitä, että johonkin leluun lopahtaa kiinnostus ja siirrytään muihin, joten siinä on ollut luonteva sitten ottaa leluja varastoon ja tarjota jonkin ajan päästä nuoremmalle.



Leikkivät ainakin vielä ihan toistensa leluilla, eikä hirveää omistushalua ole ollut. Molemmilla on ehkä 2-3 sellaista lempilelua, joita ei sisaruksensa käyttöön yleensä anna, ellei sitten iske jokin ystävällisyyspuuska, ja sitten tehdään iso numero siitä, että antaa jonkun tietyn lelun siskolle.



Mun mielestä kohtuus on tässä asiassa se paras lähestysmistapa.

No meillä tyttöjen ikäero on sen verran suurempi; 5 vuotias (kohta 6) ja puolitoistavuotias että ihan suosiolla on isompi antanut omat, 'pienten tyttöjen lelut' siskolleen. Ovat myös kiinnostuneita selvästi erillaista leikeistä. Isompaa ei oikeastaan koskaan ole nukkeleikit kiinnostaneet, pienempi taas hoitaa vauvoja koko ajan eli sopuisasti on jakaminen tapahtunut. Kummallekin on sitten ostettu myös uusia tarpeen mukaan - lähinnä jäänyt synttäreihin ja jouluun.

Isompi antaa pienemmän lainata myös omia lelujaan.

Ainut ehdoton kielto meilläkin on se ettei pikkusisko saa ottaa isomman pienenpieniä barbikenkiä ym.

johon säilötään ne niin tärkeät lelut ettei toiset saa leikkiä. Laatikkoon kansi päälle ja sängyn alle. Ja toisen laatikolle ei ole asiaa ilman lupaa.



Muut lelut ovat yhteiskäytössä leluhyllyssä. Tietenkin katsomme ettei alle 1v saa pikkulegoja leikittäväkseen jne, mutta pääsääntö on että yhteiskäytössä olevilla leluilla saa leikkiä kuka vain kunhan pitää nätisti eikä riko, ja palauttaa paikoilleen.

Ei ole koskaan tarvinnut riidell leluista joten ei nootä ole erikseen tarvinnut erotellakaan "sun & mun" leluhin. Leluja on TODELLA paljon, jokaiselle riittää.



Olisko tuo omiminen enemmän tyttöjen luonteelle ominaista? Pojat on varsin joustavia.

Tällä pojat leikkivät yleensä samoilla leluilla.

Meillä aika paljon leluja. Isommalla on toki omia leluja joita ei edes saa antaa pienemmälle ettei niitä riko tai syö.

Kummallekkin ostetaan myös uusia leluja. Yhdessä kuitenkin leikkivät niillä.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa tämän systeemin kanssa.

Lelumäärä olisi aivan järjetön jos pienemmälle pitäisi ostaa kaikki samat lelut uutena mitä isommalle on ostettu.



Toki isommalla (nyt 4 v.) on omat spesiaalilelunsa, "isojen poikien jutut", joita hän säilyttää pienemmältä turvassa. Mutta varmaan nekin sitten periytyvät pienemmälle pojalle (nyt 1,5 v.) jahka tämä niistä kiinnostuu ja isompi kyllästyy.



Olen kyllä ollut hieman yllättynyt siitä ettei isompi ole tajunnut kyseenalaistaa tuota käytäntöä, että lelut ovatkin yhteisiä, hänellehän ne on aikoinaan ostettu. Mutta hyvä näin.

Meillä toista odotellaan ja isompi on jo 3 v. joten leluja on päässyt kertymään... Tuntuisi kyllä aika järjettömältä ostaa kaikki lelut erikseen, koska esikoisella on esimerkiksi paljon dubloja, junarataa, pikkuautoja yms. Tietysti jotkut unikaverit, iso hinausauto tms. ovat hänelle erityisen tärkeitä, mutta olin olettanut, että jatkossa just nuo legot, junarata yms. olisi yhteisiä (kunhan vauva kasvaa että oppii leikkimään). Täytyy kuitenkin kiinnittää huomiota, kuinka asian lapselle esittää, ettei tunnu siltä, että vauva tulee ja vie kaikki lelut. Jospa uudet pikkulegot korvaisi nuita dubloja jne. kun kuitenkin ikäeroa on. Ja vaikka pikkuautoista valitsisi sellaiset, joilla ei itse tykkää leikkiä.



Vauvalelut laitoin jo joskus lapsen ollessa 2-v. yläkaappiin, tuskin osaa niitä kaivata.