Kun toinen haluaa lapsen ja toinen ei

mutta siis ehdottomasti oon sitä mieltä että molempien pitää haluta lasta

Mieheni ei halunnut lasta ja odotin kunnes lapsen hankinta tuli hänellekin ajankohtaiseksi.



Nyt jännätään kerran kuukaudessa :)

Mies on kuitenkin ehdottanut että hän hoitaisi vauvan "pääasiallisesti"

tulee mieleen koiran hankinta. mies ja lapset sitä haluavat ja vannovat sen hoitaa, mutta äidille se kumminkin jää.

älä tee jos et itse halua.

ole raskaana eikä synnytä eikä imetä. Nainen päättää ruumiistaan

Joo, voidaan toki sopia, kumpi mekaanisesti hoitaa enemmän vaipanvaihtoja ja jää kotiin lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, mutta kyseessä on kuitenkin ihan uusi ihminen, joka täytyy kasvattaa aikuiseksi asti! - Ja joka tulee olemaan elämässänne ikuisesti.



Rakastaako mies lasta pääsääntöisesti seuraavat 50 vuotta? Kuskaako pääsääntöisesti harrastuksiin, kun lapsi on kouluikäinen? Hoitaako pääsääntöisesti jokaisen oksennustaudin, vanhempainvartin, fudispelikannustuksen, kokeeseen kuulustelun, polkupyörällä ajamisen opettelun, puhuttelut kun nuori jää kiinni tupakan poltosta, pään silittelyt kun hänen sydämensä ensimmäisen kerran särkyy, kymmenet synttäri-, rippijuhla- ja valmistujaisjärjestelyt jne. jne.?



Usein, kun mietitään lapsen tietoista hankkimista, ajatellaan tosiaan vaan sitä alkuaikaa. Kuka herää öisin ja kuka jää hoitovapaalle. Kyseessä on kuitenkin lähes parinkymmenen vuoden kasvatusprojekti, joka muuttaa perheen arkea eli koko elämää radikaalisti ainakin 16-19-vuodeksi (niin kauan, kun lapsi asuu kotona). Loppupeleissä kyseessä on koko elämän pituinen sitoutuminen. Kyllä minun mielestäni tällaiseen elämää suurempaan asiaan täytyy olla molempien aito - ja vieläpä aika voimakas - halu, jos sitä lähdetään tietoisesti toteuttamaan! Ei sitä voi kumpikaan luvata hoitaa "pääsääntöisesti". Lapsi tarvitsee molempien vanhempiensa läsnäolon ja sitoutumisen sataprosenttisesti!



Ja joo joo, totta kai sitä suurin osa ihmisistä omaa lastaan rakastaa ja ne synttärijuhlat järjestää ja korvatulehdukset hoitaa, sitten jos se lapsi on tullakseen, mutta ei sitä lasta voi tietoisesti saattaa alulle kenenkään muun mieliksi. Kyllä sitä tietynlaista elämää täytyy ihan itse haluta!



t. Omasta halusta yksilapsinen

Nauti elämästä! Mies voi ottaa vaikka koiranpennun.

joka ei lasta halua. Mutta miehelläsi ei nyt enää ole aikaa odottaa - ainakaan sinun kanssasi. Ymmärrän häntäkin. Minulle ainakin lapsen saaminen oli niin tärkeää, että olisin sitten vaihtanut miestä, jos omani ei olisi halunnut.



Mutta tosiaan kukaan ei sinulta voi lasta vaatia. Olethan kuitenkin varma päätöksestäsi, sinä et kovin paljon myöhemmin voi enää tilannetta muuttaa.



Tiedän monia lastentarhanopettajia ja opettajia, jotka sanoneet, etteivät halua omia, koska heille riittää toisten lapset. Ne toisten lapset vaan eivät tule sitten siihen kiikkustuolin viereen seurustelemaan tai vanhainkodille katsomaan ja tähän on moni näistäkin herännyt siinä neljänkympin lähestyessä. Usealla on siis mieli muuttunut, mutta ei kaikilla ja lapseton elämä voi monellekin olla se paras elämä.



Toivottavasti miehestäsi ei kuitenkaan tule katkera niin kuin monesta vasten tahtoaan lapsettomasta naisesta tulee.

Mutta anna miehellesi mahdollisuus lapseen, eli suomeksi sanottuna mahdollisuus sellaiseen parisuhteeseen jossa molemmat haluavat lapsia. Älä roikuta miestä suhteessanne lupailemalla ehkä joskus lapsentekoa, jos et siihen aio ryhtyä. kerro miehellesi ettet lasta tule haluamaan ja anna hänen tehdä päätös pysyykö kanssasi. Mä olisin ainakin jäänyt ikuisesti katkeraksi jos mieheni ei olisi suostunut tekemään lapsia ja siksi olisin lapsettomaksi jäänyt. Lapsen hankinta on iso juttu, se voi olla miehellesi niin tärkeä asia että menee parisuhteenne edelle.

Minä haluaisin kovasti, todella kovasti, vielä yhden lapsen, mies ei ehdottomasti enää ikinä. Vaikea tilanne, eikä tällaisessa asiassa ole kompromissia, kun puolikasta lasta ei ole. ;)

Periaatteessa asia menee mielestäni niin, että sen mukaan mennään, joka haluaa vähemmän lapsia, toki, ketään ei tulisi vanhemmaksi pakottaa. Mutta toisaalta, minusta tuntuu, että minun toiveeni lapsesta nyt mukamas jotenkin väärä ja kieroutunut, vaikka niinkin luonnollisesta asiasta on kysymys (joo, tästä on väännetty vuosia, aika kovinkin sanankääntein, pitäisi lopettaa, mutta tiedän katkeroituvani, kun en saa enää lasta...). En osaa muuta neuvoa kuin että tietenkin kuuntelet itseäsi ja sitä mitä sinä haluat.

Ja pikkuisen ot:ksi menee, mutta onhan yöllä imettäminen (oman kokemukseni mukaan) paljon helpompaa kuin maidon pumppaaminen. No, ihmiset kokevat eri asioita raskaaksi...

ap

Lisäksi huomauttaisin vielä senkin, että laittaisit itsesi aikamoiselle riskille alttiiksi jos tulisit raskaaksi miehen mieliksi. Mies kun ei sitä vauvaa kanna sisällään, joten jos hän päättääkin erota, löytää toisen tai vaikka kuolee raskausaikana, sinä olet se joka jää loppukädessä aina yksin vastuuseen. Kaikista hyvistä puheista huolimatta tässä asiassa ei ole eikä voikaan olla tasa-arvoa vaan nainen on aina se joka ottaa riskin ja joka kantaa vastuun.

mutta miehellä ei? Entä onko miehesi paljon nuorempi?

minä suostuin.



Poika on nyt 4- vuotias, itse palasin töihin vauvan ollessa 2 kk ja mies pärjäsi vauvan kanssa oikein hyvin.



Tosin meillä on se ero että minä halusin vauvaa JOS mies tosissaan hoitaa sitä pääsääntöisesti pikkulapsi ajan ja minä voin käydä töissä enkä joudu heräilemään öisin.



Nyt lapsi on jo hoidossa ja hoituu siinä missä vanhemmat lapset.

yhteinen siis, olemme 3-henkinen perhe. Halusin aiemmin toisenkin lapsen, tulin raskaaksi taas mutta tuli keskenmeno, sen jälkeen ajatuskin raskaudesta on ollut melkoisen ahdistava. Nyt on jo ikääkin enemmän, eikä tunnu "luontevalta" ryhtyä noihin prosesseihin uudestaan.



ap

koen huonoa omaatuntoa asiasta kun en voi antaa miehelle sitä mitä hän niin kovasti haluaisi. Mutta ajatus lapsesta tuntuu kauhealta enkä voi pakottaa itseäni sitä haluamaan. Ja lapsi kyllä ansaitsee molemmat vanhemmat, ei se voi olla yksin toisen projekti.

mutta sinua ahdistaa vain lapsenhoito/yöheräämiset yms pikkulapsi aika, niin harkitsisin uudestaan kun kerran sinulla on hyvä mies joka on luvannut nämä hoitaa. Tietysti sinäkin olet velvollinen olemaan läsnä vauvalle mutta se on kuitenkin helppoa kun pääasiallisesti mies hoitaa vauvan. Tätä ei voi verrata siihen että olet lapsen kanssa kotona 3 vuotta.



Jos taas ajatus koko lapsesta ahdistaa niin kannattaa jättää väliin.



terv. 15

Mutta anna miehellesi mahdollisuus lapseen, eli suomeksi sanottuna mahdollisuus sellaiseen parisuhteeseen jossa molemmat haluavat lapsia. Älä roikuta miestä suhteessanne lupailemalla ehkä joskus lapsentekoa, jos et siihen aio ryhtyä. kerro miehellesi ettet lasta tule haluamaan ja anna hänen tehdä päätös pysyykö kanssasi. Mä olisin ainakin jäänyt ikuisesti katkeraksi jos mieheni ei olisi suostunut tekemään lapsia ja siksi olisin lapsettomaksi jäänyt. Lapsen hankinta on iso juttu, se voi olla miehellesi niin tärkeä asia että menee parisuhteenne edelle.

tuo että lupailee lasta joskus vaikka ei ehkä aio siihen ryhtyä. Mieheni juuri tällainen ei ota hänestä kyllä selvää. Haluaisn alkaa yrittää lasta tuossa ensi keväänä ja haluaisin kuulla kohta vastauksenkin mieheltä. Meillä tosin on jo kolme lasta.

minä suostuin. - - Tosin meillä on se ero että minä halusin vauvaa JOS mies tosissaan hoitaa sitä pääsääntöisesti pikkulapsi ajan ja minä voin käydä töissä enkä joudu heräilemään öisin.

Sussa on munaa!

Itse en tykkää niin yhtään tästä vauva- ja pikkulapsiajasta. Yöheräilemiset ovat sanonko mistä, en jaksa istua hiekkalaatikon reunalla katsomassa miten lapsi syö hiekkaa tai muutenkaan ihmetellä, mikä on huudon syy ja mitä pitäisi tehdä. Sitten kun lapset osaavat syödä itse, kertoa mikä on hätänä, käydä vessassa ja jutella + puuhata, on elämä kivaa. Silti lähdin mukaan toisen lapsen yrittämiseen, koska isomman lapsen kanssa on niin ihanaa ja sitä aikaa riittää piiiiitkään. Pikkulapsiaika menee parissa vuodessa ohi ja sitten on vielä 15-20 vuotta ihan erilaista elämää edessä. :)



Tätä kakkosta tehdessä mietimme myös hoitoasioita. Mies halusi vuorostaan jäädä pois töistä ja niin tehtiinkin, eli minä palasin pian töihin ja mies jäi kotiin. Ehdimme odotusaikana laittaa rahaa säästöön ja mies pystyy tekemään satunnaista keikkatyötä talouden tasapainottamiseksi. Hätäkös tässä.

Kiinnostavaa!

Kuinka vanha olit kun tämä viimeisin raskaus alkoi?

ap

Silti lähdin mukaan toisen lapsen yrittämiseen, koska isomman lapsen kanssa on niin ihanaa ja sitä aikaa riittää piiiiitkään.