Onko liian lyhyt aika kertoa avioerosta lapsille 1vko ennen muuttoa?

aivan liian lyhyt aika!!

tyhmä mies.

Onko asiallisesti vastaaminen niin vaikeata? Minä olen samaa mieltä, että viikko on tosiaan lyhyt aika, siksipä onkin mukava kuulla toisten mielipiteitä miehelleni juttelun tueksi.

Tosin itse luin vanhempien jättämästä lapusta (olin 9v) ja hengissä ollaan. Kylläkin jättänyt jälkensä käytökseeni.

Itse peruisin tuossa tilanteessa kyläilijät, lapsen juhlat kyllä järjestäisin. Ero on kriisi eikä siitä sen helpommalla selviä jos ollaan muina miehinä, ikäänkuin perheessä ei tapahtuisi mitään poikkeuksellista.

Heti kertomaan. Mitä pidempi aika sinne on, sitä paremmin lapset ehtivät asiaa sulatella ja viettää välillä normaaliakin elämää (lapsilla tämä ihana suojakeino: pystyvät unohtamaan vaikeat asiat täysin leikkiessään) ja voimiensa mukaan taas palata ajattelemaan sitä. Tehkää myös selväksi että mitä tahansa saa kysyä, ja ennakoikaakin kysymyksiä: "mitä tapahtuu" mahdollisimman konkreettisella tasolla.



On vain hyvä jos voi sanoa, että sinne on vielä pitkä aika. Ei lapset vietä koko odotusaikaa murheessa ja ahdistuksessa.



Aikuiset kyllä voivat.... Niinpä asiasta kertomisen lykkääminen on itsekäs päätös aikuisten omalta kannalta.

Tarkennan vielä, että kyläilijät ovat mieheni vanhemmat, jotka tulevat lähes viikoksi meille ulkomailta, lapsemme synttäreille. Sitä ei peruta. Tosiaan synttärien takia myös mieheni ei haluaisi kertoa ennen niitä juhlia.



Minä taas näen asian niin, että synttäri on tärke päivä tottakai, mutta se on joka vuosi, kun taas ero tapahtuu vain tämän yhden kerran ja se täytyisi toteuttaa niin hyvin kuin mahdollista. Eli jos se tarkoittaa sitä, että lasten olisi parempi kuulla erosta hyvissä ajoin, vaikkakin sitten se vaikuttaisi synttäreihin, niin niin olisi sitten tehtävä.

miten te elätte sen eron aikana ja sen jälkeen, eikä se miten siitä kerrotte.



Eli jos tappelette ja riitelette ja kinaatte joka asiasta edessäpäin ja selän takana, ei paljon auta, vaikka kertoisitte erosta miten.



Eli onko tärkeintä, ap, nyt olla ehdottoman oikeassa? Vai se että eroatte aikuisesti? Noin niinkuin lasten kannalta.

Kerrotte erosta viikkoa ennen tai aiemmin, niin kerrotte yhdessä ja elätte normaalia arkea riitelemättä ja ilmeilemättä toisillenne. Kerrotte lapsille asian rehellisesti mutta lasten ikään sopivalla tavalla. Voitte puhua muutosta ja kahdesta kodista jopa hiukan innostuneesti, mutta muistakaa myös, että ero on aina lapselle surullinen asia.



Minusta olisi hyvä kertoa jo ennen vieraiden tuloa. En ymmärrä, miksi tällaista pitäisi pimittää edes näiltä vierailta. Onko reilua heillekään kuulla asiasta viikon päästä? Ihan rauhallisesti vaan kerrotte, annatte lasten pohtia ja miettiä ja sitten keskitytte vieraisiin ja synttäreihin ettekä itse palaa asiaan ennen kuin sen jälkeen. Sittenhän varmaan on jo pakkailua yms. merkkiä, josta lapset tajuavat tilanteen.



Tärkeintä on kuitenkin, että asiasta kerrotaan rehellisesti ja että vanhemmat pystyvät tekemään sen yhdessä riitelemättä.

Meillä ei ole ollenkaan riitaisaa. Eron hoidamme niinkuin aikuiset hoitavat, asiallisesti. Tiedän sen olevan lapsille tärkeää. Pointtina tässä nyt oli se, että onko lapsen synttärit ja vieraiden tulo visiitille tarpeeksi iso syy olla kertomatta erosta vielä? (Minusta kun ei ole)



"Vieraat" eli mieheni vanhemmat toki tietävät erostamme jo. Ei siis ole mistään tiedon pimittämisestä kyse, vaan lähinnä siitä, että erotieto ei pilaisi lapsemme nautintoa isovanhempipensa vierailusta. Sen ja synttärien takia nyt siis mieheni haluaisi viivyttää erosta kertomista tuon visiitin ja synttärien jälkeen.



Minusta olisi kanssa hyvä, jos lapsilla olisi enemmän aikaa sulatella asiaa ja vaikka jopa jutella siitä isovanhempiensakin kanssa.

milloin ja miten _hänen_ vanhempiensa kanssa toimitaan.



Miksi teille tuli ero? Siksi, että sinä jyräät kaikessa tahtosi läpi?



Ja eiköhän niillä lapsilla ole loppuikä kelata teidän liittoanne.

Nyt on kyse lapsistamme, siksi minä asiasta kyselen. Että koska heille on parasta kuulla erostamme. Minusta se kertominen on iso asia, ei vaan se, että miten kerrotaan, vaan myös ajankohta. Ero on nyt kuitenkin jo tiedossa ja miehelle asunto löytynyt.



Ei nyt ole ollenkaan kyse siitä, että miten toimia hänen vanhempiensa kanssa, mitä ihmettä sillä nyt on tekemistä tämän kysymykseni kanssa.



-ap

ja miehesi tietää varmasti, miten _hänen_ vanhemmilleen kannattaa kertoa parhaiten niin, että se on _hänen_ lapsilleen parasta.

Mieheni vanhemmat siis tietävät toki jo erostamme. En ymmärrä edelleenkään, miten tuo sinun kommenttisi nyt liittyy tähän minun kysymykseeni. Mutta ei sen väliä, kenties saan vielä ajatuksia kertomisajankohdasta. Ei ole ennen tullut erottua, niin luulisi, että kysyä saisi ihan asiasta kuin asiasta eroa koskien, jopa täällä.

Mutta voisi kuvitella, että lapsia voisi jopa rauhoittaa, että erotiedonkin kanssa elämä on kivaa ja edelleen voi tavataan isovanhempia.

Eli voisivat tuon kyläilynkin aikana sulatella ja puhua asiasta. Näkevät, että eivät menetä isovanhempia jne.

Ihan totta.



-Ap

Muuten lapsi voi ruveta (ainakin alitajunnassaaan) ruveta pelkäämään sitä, että kuka tahansa hänelle tärkeä aikuinen voi lähteä yhtäkkiä viikon varoitusajalla.

Minä kerroin sen jälkeen, kun olin kamani jo roudannut pois ja muutanut omaan asuntoon.



Ei tarvinnut läheskään niin paljon selitellä, kun muutti ennen selittelyjä pois.

Jos lapsi kuulee nyt surullisesta asiasta, niin sehän on vaan hyvä, että siinä on sitten iloisia asioita tapahtumassa. Ne todistavat, että vaikka tällaista ikävää tapahtuu, monet asiat jatkuvat yhä ennallaan, ts. synttäreitä vietetään, isovanhemmat vierailevat jne. Ei tule sellaista tunnelmaa, että juhlat on nyt juhlittu.

ennen synttäreitä! Vaikuttaa sitten miten vaikuttaa niihin ja isovanhempien vierailuun.



Muuten petätte lapsianne ja teeskentelette ja se on suruakin pahempaa.

Omat vanhemmat erosivat kun olin 9. Selvisi kun iskä lähti illalla pois talosta. Ei mennyt nukkuun tai töihin vaan kokonaan muutti pois.



Tuli sanomaan kun menin nukkumaan että iskä muuttaa, me nähdään kyllä.



Tai no en tiedä, saattoihan se tietty olla ihan semmonen viimenen riita mitä silloin tapahtui ja iskä sai tarpeekseen ja muutti samantien. Ei tästä ole mitään koskaan puhuttu.



Omille lapsilleni kyllä puhuisin pidemmällä ajalla jos siihen on kerran mahdollisuus. Yksien pippaloitten juhliminen tollasen varjolla feikkaamalla tuntuu kamalalta virheeltä.