muita psykoottisesti oireilevan lapsen vanhempia paikalla?

johtuvat aivojen häiriötilasta kuten kaikki muutkin mielenterveysongelmat. Todellisuus vääristyy mielessä joksikin muuksi kuin mitä se on.

kuten varmaan jokainen vähänkään ajatteleva tajuaa. Erot on todelisuudentajussa ja volyymissä ja siitä, mistä noin kuvitelmat tulee.

Eli normaalia on nähdä joka varjossa piruja ja muita kammo-otuksia, mutta jättää vessakäynti väliin niiden takia on psykoottista?

Kerronpa sinulle sitten, että minä en uskaltanut liikahtaakaan sängystäni niiden pirujen takia pitkään aikaan ja kun kerroin äidilleni mitä pelkäsin, hän katsoi minua kuin hullua eikä todellakaan ottanut kuuleviin korviinsa. Antoi kyllä minun nukkua vieressään jos uskalsin yöllä syöksyä ulos niiden pirujen keskeltä. Minusta tämä ei omien lasteni pelkoihin verrattuna ollut todellakaan normaalia, mutta kaipa av-mamma tietää paremmin. Siksi kysyinkin miten ap:n lapsi oirehtii, eli saako esim. paniikkikohtauksia otusten takia vai mitä? Itse hyperventiloin muutaman kerran.

Ja mistä nuo kuvitelmat sitten tulevat? Tietääkö edellinen vastaaja?

mutta mua kyllä ihmetyttää että miksi katsot voivasi pitää toisen psykoottista oireilua "ihan tavallisena" ja olla sitä mieltä, ettei toinen saisi saada hoitoa vain siksi, että sulle sitä ei lapsena tarjottu?

En ole sitä mieltä ettei hoitoa saisi antaa, sanonpa vaan, ettei sen puute välttämättä mitään haittaakaan. Kyse voi olla myös itsestään ohimenevästä oireilusta, joka liittyy herkällä ihmisellä johonkin muuhun elämän kipupisteeseen. Kun stressi kasvaa liian suureksi, herkemmät yksilöt saattavat kehittää kummallisia psyykkisiä ongelmia. Itse koen, että on paras oppia itse hallitsemaan omaa psyykeään omilla konsteillaan kuin antaa jonkun toisen, vaikka miten olisi ammattilainen, ronklata omaa mielenterveyttään. Tämä nyt on tietenkin täysin henkilökohtainen mielipide, ja varmasti hyvä terapeutti voi auttaa sekoilevaa lasta, mutta jos oireiden syynä on esim. kaksi vauvaikäistä pikkusisarusta, ei terapia voi lapsen elämäntilannetta muuttaa.

En ole sitä mieltä ettei hoitoa saisi antaa, sanonpa vaan, ettei sen puute välttämättä mitään haittaakaan. Kyse voi olla myös itsestään ohimenevästä oireilusta, joka liittyy herkällä ihmisellä johonkin muuhun elämän kipupisteeseen. Kun stressi kasvaa liian suureksi, herkemmät yksilöt saattavat kehittää kummallisia psyykkisiä ongelmia. Itse koen, että on paras oppia itse hallitsemaan omaa psyykeään omilla konsteillaan kuin antaa jonkun toisen, vaikka miten olisi ammattilainen, ronklata omaa mielenterveyttään. Tämä nyt on tietenkin täysin henkilökohtainen mielipide, ja varmasti hyvä terapeutti voi auttaa sekoilevaa lasta, mutta jos oireiden syynä on esim. kaksi vauvaikäistä pikkusisarusta, ei terapia voi lapsen elämäntilannetta muuttaa.

olet se piruja nähnyt henkilö, niin valaisen, että psyykkisiä ongelmia on eritasoisia ja se mikä toimii sinulla ei todellakaan toimi jollain pahemmin sairastavalla. Sulla ei ole mitään tietoa näköjään psyykeongelmista joten neuvosi ovat yhtä tyhjän kanssa.

hengen sivitymättömyyttä. tuosta ei kannata välittää.

Ehkä kannattaisi miettiä että tekeekö niitä lapsia lisää jos voimat loppuu ja jo yksi lapsi oireilee pahasti. Ei lisälapset auta ongelmiin.

olet se piruja nähnyt henkilö, niin valaisen, että psyykkisiä ongelmia on eritasoisia ja se mikä toimii sinulla ei todellakaan toimi jollain pahemmin sairastavalla. Sulla ei ole mitään tietoa näköjään psyykeongelmista joten neuvosi ovat yhtä tyhjän kanssa.

Tietenkin ongelmia on eritasoisia, mutta olisin vain ollut kiinnostunut kuulemaan minkätasoisia ap:n lapsen ongelmat ovat. Ei sinullakaan ole omakohtaista käsitystä muiden ihmisten mt-ongelmista, vaikka kovasti tunnut esittävän asiantuntijaa. Minä ajattelin vain osallistua keskusteluun, koska minulla on asiasta henkilökohtaista kokemusta, jonka ajattelin mahdollisesti rohkaisevan ap:ta näkemään oman lapsensa ongelmat vähän positiivisemmassa valossa. Otusten näkeminen voi mennä ohi aivan itsestään eikä se välttämättä merkitse elinikäistä skitsofreniaa tms. Ap:nkin lapsi toimii ilmeisesti osan ajasta aivan normaalisti eikä näe otuksia esim. kavereiden kanssa leikkiessään, vaan esim. omassa huoneessaan. Jos lapsi oppii hallitsemaan ahdistustaan tai mistä ylikuormituksesta ne harhat nyt sitten johtuvatkin, voi olla etteivät harhat enää koskaan palaa. Eikö tätä nyt saisi ääneen sanoa?

Ja minulla kun ei ole näköjään psyykeongelmista mitään tietoa, voisitko valaista mikä tieto sitten olisi varmuudella erehtymätöntä?

mutta lapsi on aina ollut herkkä. tuossa pari vuotta sitten diagnosoitiin eroahdistusta ja masennusta, liittyi pikkusisaruksen syntymään ja mummin kuolemaan.



lapsi on erittän fiksu ja pärjää koulussa erinomaisesti, on ylitunnollinen.



nämä psykoottiset oireet ovat tämän kevään "uutuus", saimme apua heti kun ilmenivät. kyseessä ei ole mitään tavan mörköjen näkemistä sängyn alla. tosin, tämä yksi kijoittelija tässä ketjussa vaikuttaa siltä, että hänelle olisi edes jonkinlainen apu tehnyt hyvää lapsena. ei kulosta normaalilta, ja kotiolotkin kuulostavat hieman epävakailta.



se miksi lapsi näkee olemattomia, ja kokee ne aika tavalla tosina, on aivokemian epätasapainon tulosta. mistä tämä sitten johuu..kuka tietää. ainakin lapsi reagoi voimakkaan fyysisesti kaikkeen uuteen ja stressaavaan (pikkusisaruksen syntyminen, läheisen kuolema, kesäloman alku jne). lapsi on todella herkkä aistimaan ympäristönsä tunnetilan, mutta samalla tulkitsee usein näitä pieniäkin vinkkejä negatiiviseen sävyyn.



tavallaan ymmärrän että tuo yksi tähän ketjuun kirjoittaneista haluaisi minun näkevän psykoottisessa oirehtimisessa jotain hyvää, mutta niin. no. en näe. lapsi on sairas. sen sijaan näen että tämä sairaus on vain yksi osa lasta, hänessä on paljon muutakin, todella hienoa ja hyvää, ja hän on tietenkin rakas ihminen, jonka puolesta tekisin mitä vain. mitä sinä, joka pelkäsit lapsena öisin, pidät hienona asiana siinä että olit peloissasi lapsena? minkä positiivisen jutun sinä näet asiassa?



siinä olet oikeassa, että lapsen on opittava elämään itsensä ja herkkyyksiensä kanssa. mutta siihen tarvitaan terapiaa ja lääkitystä avuksi, sekä tietysti meitä vanhempia. ei ihmistä voi loppukädessä auttaa kukaan muu kuin hän itse. en usko että tämä asia mitenkään voisi mennä lapsella "ohi" itsekseen. wi joku diabeteskaan itsekseen parane!



ap

lapsi, yksi psykoottinen jaksokin takana. Ymmärrän uupumuksesi täysin, koko elämä tuntuu välillä olevan vain tätä samaa ongelmaa. Mutta, paistaa se päivä joskus risukasaankin! Vaikean kevään jälkeen meillä on ollut kohtuullinen kesän alku; lapsi on ollut sukulaisvierailulla viikon (olemme saaneet levätä ja tehdä normaaleja perhejuttuja). Ajatukset on hyvä saada tosiaankin välillä kokonaan pois lapsen ongelmista. Tartu puhelimeen ja lähde kaverisi kanssa leffaan tms. vaikka olisit kuinka väsynyt. Jos et voi lähteä kotoa, kutsu kaveri kylään. Yritä saada itsellesi muita mielenkiinnon kohteita.

SE MIHIN KESKITTYY LISÄÄNTYY. Älä siis mieti jatkuvasti lapsesi psykoottisuutta, vaan keskity siihen, mikä hänessä on normaalia käytöstä. Vaikka sitä olisikin vähän, niin ajattele sitä ja luo siitä itsellesi positiivisia mielikuvia ja lauseita; voit ne toki sanoa myös lapselle ääneenkin. Toistele mielessäsi ja ääneenkin toivoa antavia lauseita (vaikka et aluksi niihin niin uskoisikaan): tästä selvitään kyllä, apua on saatavissa, lapsi kehittyy päivä päivältä, kaikki helpottaa aikanaan. Lapsi vaistoaa ahdistuksesi herkästi, omaa herkkää lastani helpotti hirmuisesti se, kun sanoin, että jaksan kyllä ja uskon siihen, että kaikki kääntyy hyväksi. Olen myös vakuuttanut hänelle, että tämä oireilu liittyy normaaliin kehityskauteen, toisilla ne kehitysvaiheet vain ovat voimakkaammat ja vaikeammat ja niihin saatetaan tarvita asiantuntija-apua.

Tärkeintä nyt on sinun jaksamisesi, voimia lähetän täältä!

Itse lisäisi tuohon vielä selleisen että. Tämä lapsi joka oireilee tarvitsee nyt todella paljon huolenpitoa ja en usko että se ratkaisisi ongelmaa että oirehtiva lapsi laitettaisiin laitokseen ja terveet sisarukset saisivat olla kotona. Koska ilmeisesti juuri ne ongelmat minkä takia oirehtii niin on muutokset ja muuttunut perhedynamiikka. Lapsi kokee ehkä jäävänsä suurempana paitsioon. Tarvisi paljon vakuuttelua ja turvallisuudentunteen luomista että uskaltaa jättää harhat syrjään. Ne ovat hänelle tavallaan pakokeino nyt paeta ahdistusta. Hän tarvisi varmaan vanhempien kanssa yhteistä aikaa ja tekemistä että ei mieti yksikseen harhoja.

Tietty jos saatte hänet vaikka johonkin tuttuun ja turvalliseen perheeseen joksikin aikaa kuten joku ehdotti. Se voisi olla parempi kuin laitos. Tavallaan saisitte itse hengähtää. Mutta totuus on että oirehtiva lapsi tarvitsee nyt enempi huomiota kuin pienemmät!

Tässä yksi vinkki, mitä kannattaa kokeilla.



Itse olen nähnyt asioita joita muut eivät näe, en halua tarkemmin kertoa mitä. Lääkitys on. Mutta se vinkki: Tolosen E-EPA kalaöljykapselit. Lapsellesi sopiva annos voisi olla 1 kapseli päivässä tai hieman vähemmän (5 kapselia viikossa). Itsellä nuo auttoivat. Aluksi oireet muuttuivat niin, että näkemisen sijaan aloin kuulla, mitä muut eivät kuulleet, mutta sitten tuo kuuleminenkin jäi pois. Olen todella helpottunut, sillä minulla oireita oli pitkään. Ja todella pelkäsin näkemääni.



Suosittelen kokeilemaan E-EPA:a lapsellesi. Kannattaa kokeilla ainakin 4 kk ennen kuin arvioi, onko hyötyä. Usein hyöty näkyy ensin hiuksissa (itselläni hiukset muuttuivat karheista sileiksi).



Psykoottiset oireet voivat olla myös osittain ravintoperäisiä. Itsellä oireita pahentaa esim. makeiset, joissa lisäaineita. Jätä lapselta limpparit, mehut ja karkit pois. Tilalle esim. tuoremehua ja karkiksi suklaata (niissä ei ole lisäaineita samalla tavalla).

joissa kalaöljyä käytetään psykoosioireiden hoidossa. Niissä tosin annostus on erittäin suurta, ei vain yksi Tolosen kapseli...

Tässä yksi vinkki, mitä kannattaa kokeilla.

Itse olen nähnyt asioita joita muut eivät näe, en halua tarkemmin kertoa mitä. Lääkitys on. Mutta se vinkki: Tolosen E-EPA kalaöljykapselit. Lapsellesi sopiva annos voisi olla 1 kapseli päivässä tai hieman vähemmän (5 kapselia viikossa). Itsellä nuo auttoivat. Aluksi oireet muuttuivat niin, että näkemisen sijaan aloin kuulla, mitä muut eivät kuulleet, mutta sitten tuo kuuleminenkin jäi pois. Olen todella helpottunut, sillä minulla oireita oli pitkään. Ja todella pelkäsin näkemääni.

Suosittelen kokeilemaan E-EPA:a lapsellesi. Kannattaa kokeilla ainakin 4 kk ennen kuin arvioi, onko hyötyä. Usein hyöty näkyy ensin hiuksissa (itselläni hiukset muuttuivat karheista sileiksi).

Psykoottiset oireet voivat olla myös osittain ravintoperäisiä. Itsellä oireita pahentaa esim. makeiset, joissa lisäaineita. Jätä lapselta limpparit, mehut ja karkit pois. Tilalle esim. tuoremehua ja karkiksi suklaata (niissä ei ole lisäaineita samalla tavalla).

"Olen lukenut jenkkitutkimuksista, joissa kalaöljyä käytetään psykoosioireiden hoidossa. Niissä tosin annostus on erittäin suurta, ei vain yksi Tolosen kapseli..."



Sopiva annos löytyy kokeilemalla. Itse syön kaksi kapselia päivässä, mutta lapselle riittää todennäköisesti pienempi annos. Huom! Aloittaessa itselleni tuli 2 viikkoa kestävä painajaisjakso (samanlainen kuin yleensä neuroleptien aloituksessa). Jotenkin E-EPA vaikutti aivoihini samalla tavalla kuin neuroleptit, sillä tuo painajaisjakso on niin erikoinen.

Jospa lapsi vaan aistii todellisuuden väkevämmin kuin muut? Entäs jos ne pahat oliot ovat oikeasti totta? Minäkin pelkäsin pienenä samoin kuin tuo yksi vastaaja.Edelleen aistin pahat henget. Kyllä niitä on, tiedän sen ja ihan terveen kirjoissa olen.



t 40v nainen

Itse ainakin miettisin kannattaako tehdä lisää ja panostaisin täysillä tähän ilmeisesti esikoiseen?

t:8