Lue keskustelun säännöt.
muita psykoottisesti oireilevan lapsen vanhempia paikalla?
20.06.2011 |
joskus tuntuu etten vain jaksa..
kuinka reagoit kun lapsesi sanoo, ettei voi mennä yksin huoneeseensa lukemaan, koska sitten mahat oliot ilmestyy nurkkiin?
tottakai sanon, etteivät ne oliot ole todellisia, ja tottakai lapsi tajuaa, etteivät ne ole, mutta kun ne tuntuvat aidoilta, niin ei sillä tiedolla ole väliä.
juu, lapsella on lääkitys ja hoitosuhde, mutta millä minä jaksaisin?
Kommentit (33)
lapsi on yli 10 v. ei ole vertaistukea, no mies on, mutta joskus olisi kiva jutella muustakin kun lapsen voinnista.
lapsen terapia on katkolla juhannuksesta elokuuhun. lapsi jännittää tätäkin asiaa. hän ei aina uskalla kertoa meille vanhemmille kaikista asioistaan, edes jos näkee jotain hirviöitä. pelkona on että mieli pirstoutuu kesän aikana lisää ja se että edes järjellä tajuaa näkevänsä olemattomia katoaa.
voi kun jaksaisi kesän yli..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli se osaltaan rasittaa lisää, kun ei vain noi koko ajan olla vanhimman tukena.
ap
ja jos tilanne todella ei ole lääkkeiden ja nykyisen tarpaeian avulla hallinnassa, en uskaltaisi katkaista hoitoa edes loppukesän ajaksi. jos näin on, etkä usko teidän selviämiseen, ota heti nyt tänään puhelimella yhteys hoitotahoon ja itke ja vaadi puhelimessa, että joku järjestely hoituu. Voivat ottaa osastolle, jos muuta ei keksitä. Tosin se on sit rankkaa omalla tavallaan.
Ja tietenkään sä et pakota lasta kohtaamaan hirviöitään yksin. Hän voi lukea keittiössä sun kanssasi tai sä voit mennä sinne hänen huoneeseensa hänen kanssaan.
Tilanteenne o nsydäntä särkevä, mutta muista kuitenkin, että te pääsette moneen muuhun psykoottisen lapsen perheeseen verrattuna vielä helpolla, jos ja kun teidän lapsi ei ole agressiivinen eikä pahoinpitele pikkusisariaan.
enkä mä halua enkä näe tarpeellisena osastojaksoa, se ahdistaisi lisää ja olisi entistä raskaampaa jo ihan muun perheenkin takia.
on meillä koko kesän jatkuva puhelinkontakti n. kerran viikossa hoitotahoon olemassa sentäs.
tottakai tiedän ettei lasta voi yksin jättää niiden hirviöidensä kanssa, joskus tulee vain hetkiä kun itse on totaalisen väsynyt, ja tulee tunne, ettei mistään tule yhtään mitään, pienemmät vaativat oman läsnäolonsa ja vanhempaakaan ei voi hetkeksi jättää yksin.
onneksi hyviä päiviä on paljon, mutta silloinkin nousee heti se tunne, että jospa esikoinen onkin vain niin tunnollinen ja kiltti, ettei kerro miten oikeasti menee. viime yönäkin näki kuulemma ihania tavallisia unia, mutta sitten lipsautti vahingossa ettei uskaltanut vessassa käydä käärmeiden takia :( olen ihan varma että jätti tästä kertomatta, koska olin eilen itse niin tiltti että tiuskin illalla metelöiville lapsille (mikä on ihan normaalia lapsiperheessä, mutta tuo esikoinen ottaa aina kaiken niin raskaasti..)
eli teen tästä itse itselleni vielä vaikeampaa. nytkin lapsi leikkii onnellisena kaverinsa kanssa pihalla, pienemmät hommailevat omiaan, ja minä itken väsymystäni av:lla. 2-vuotias tuli halailemaan kun huomasi että itken, ja nyt mua surettaa, että hän huolehtii minusta.
anteeksi kaikki että olen tällainen..
Ehkä kannattaisi miettiä että tekeekö niitä lapsia lisää jos voimat loppuu ja jo yksi lapsi oireilee pahasti. Ei lisälapset auta ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi miettiä että tekeekö niitä lapsia lisää jos voimat loppuu ja jo yksi lapsi oireilee pahasti. Ei lisälapset auta ongelmiin.
Jos yksi lapsi sairastuu, sekä ei oikeuta muiden lasten olemassaoloa! V**** mikä idiootti!!!!!
Toivon ap:n perheelle kaikkea hyvää! Pääsetkö koskaas ystäviesi kanssa tuulettumaan, se varmaan auttaisi jaksamista. Sinulta vaaditaan tosi paljon äitinä. Toivottavasti lapsesi hoito auttaa ja hän saa toipua :)
ketään sukulaista, joka voisi tulla auttamaan edes niiden pienempien lasten ja kotitöiden kanssa? Se sairas lapsi ei ehkä kykene ottamaan vastaan apua tai tukea tai mitään muilta kuin aivan lähimmiltä, mutta jos vaikka anoppi kävisi tekemässä kotitöitä niin sulta voisi paremmin riittää voimia noille lapsille.
Missä niiden lasten isä on? EIkö hän ole pian kesälomalla ja silloin ota suuremman osan vastuusta?
Ja ne hirviöt - jatkakaa vaan myös sitä jankkausta, että ne eivät ole todellisia. Niin kauan kuin ne eivät ole todellisia, lapsi on voitolla. Myös se, että hän jaksaa vielä suojella teitä, on osoitus siitä, että hän on vielä voitolla.
Ja silloin kun hän onnistuu unohtamaan ne hirviöt, älä kysele niistä. On ehkä totta, että teet asioista vaikeampia kuin niiden on ihan pakko olla, kyselemällä ja huolehtimalla liikaa. Toisaalta psykoottista lasta pitää vahtia herkeämättä joka heti, toisaalta taas pitää samaan aikaa olla kuin ei koko ongelmaa olisikaan, koska kun siitä muistuttaa lasta, se vaan pahenee. Tosi raskasta, tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin miettisin kannattaako tehdä lisää ja panostaisin täysillä tähän ilmeisesti esikoiseen?
t:8
Ehkä kannattaisi miettiä että tekeekö niitä lapsia lisää jos voimat loppuu ja jo yksi lapsi oireilee pahasti. Ei lisälapset auta ongelmiin.
kun nuoremmat olivat vastasyntynyt ja 1v, ja vanhin alkoi oireilla, vauvat olisi pitänyt sun mielestä antaa pois tai perästi jälkiabortoida?
no onneksi en ole yhtä ääliö kuin sinä, lohdutus tämäkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketään sukulaista, joka voisi tulla auttamaan edes niiden pienempien lasten ja kotitöiden kanssa? Se sairas lapsi ei ehkä kykene ottamaan vastaan apua tai tukea tai mitään muilta kuin aivan lähimmiltä, mutta jos vaikka anoppi kävisi tekemässä kotitöitä niin sulta voisi paremmin riittää voimia noille lapsille.
Missä niiden lasten isä on? EIkö hän ole pian kesälomalla ja silloin ota suuremman osan vastuusta?
Ja ne hirviöt - jatkakaa vaan myös sitä jankkausta, että ne eivät ole todellisia. Niin kauan kuin ne eivät ole todellisia, lapsi on voitolla. Myös se, että hän jaksaa vielä suojella teitä, on osoitus siitä, että hän on vielä voitolla.
Ja silloin kun hän onnistuu unohtamaan ne hirviöt, älä kysele niistä. On ehkä totta, että teet asioista vaikeampia kuin niiden on ihan pakko olla, kyselemällä ja huolehtimalla liikaa. Toisaalta psykoottista lasta pitää vahtia herkeämättä joka heti, toisaalta taas pitää samaan aikaa olla kuin ei koko ongelmaa olisikaan, koska kun siitä muistuttaa lasta, se vaan pahenee. Tosi raskasta, tiedän.
miehellä alkaa onneksi 6 viikon kesäloma juhannuksena. ehkä olen niin väsynyt juuri siksi kun ihan pian helpottaa :)
anoppi on kivasti auttanut nuorempien kanssa kun on ollut vanhimman kanssa vaikeaa. onneksi. kyllä mä nyt näen taas hyviäkin asioita, nyt kun pääsin purkautumaan tänne.
en ole nähnyt ketään kavereitani varmaan pariin vuoteen. aina on ollut jotain. pitäisi päästä tuulettumaan. kun osaisi :/
kiitos teille.
ap
Miljoona kertaa olen täältäkin saanut lukea miten oma lapseni ei saisi olla missään, vaikka kukaan ei tiedä lapsesta muuta kuin maagisen kirjainyhdistelmän adhd...
kerrotko vähän lisää lapsestasi? Millainen lapsi, minkä ikäinen, mistä on kiinnostunut? Miten tämä oireilu alkoi, saitteko pian apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskollani on aikoinaan ollut vastaavaa. Tiedän, mistä puhut ja tiedän, kuinka raskasta tilanne on kaikille läheisille.
Missä iässä lapsellasi alkoivat ongelmat? Onko aina ollut erilainen lapsi?
Valitettavasti nykyään tahtoo olla, että apua ei saa, jos sitä ei vaadi. Soittele laitoksiin jne. Pyydä myös itsellesi apua. Jos sinulle on vaikea pyytää apua, niele ylpeytesi, siitä ei ole mitään apua. Ole rehellinen.
Oikein paljon ajatuksia teille!
Lapsethan nyt näkevät sitä sun tätä, itse olin vielä 9-vuotiaana varma, että piru henkilökohtaisesti kyttäsi minua joka yö jostain huoneeni nurkasta.
Kotioloni olivat kyllä jossain määrin vaikeat, isä oli poissaoleva alkoholisti ja äiti tunnekylmä neurootikko, joten vähällä selvisin. Jossain vaiheessa kun vanhempani erosivat elämä vakiintui sen verran, että aloin uskaltaa nukkua omassa huoneessani. Eipä silti kukaan puhunut mistään psykoottisesta käytöksestä, puhumattakaan että hoitoon olisi viety. Ja tiedoksi myös se, että kirjoitin sittemmin 6 ällää ja olen nykyään ihan tavallinen pulliainen, joka ei ole edes masennuksesta kärsinyt aikuisiällä. Minua kiinnostaisi miten lapsi siis tarkalleen ottaen oireilee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole tavallista, että lapsi näkee harhoja.
kuten varmaan jokainen vähänkään ajatteleva tajuaa. Erot on todelisuudentajussa ja volyymissä ja siitä, mistä noin kuvitelmat tulee.
kuten varmaan jokainen vähänkään ajatteleva tajuaa. Erot on todelisuudentajussa ja volyymissä ja siitä, mistä noin kuvitelmat tulee.
Eli normaalia on nähdä joka varjossa piruja ja muita kammo-otuksia, mutta jättää vessakäynti väliin niiden takia on psykoottista?
Kerronpa sinulle sitten, että minä en uskaltanut liikahtaakaan sängystäni niiden pirujen takia pitkään aikaan ja kun kerroin äidilleni mitä pelkäsin, hän katsoi minua kuin hullua eikä todellakaan ottanut kuuleviin korviinsa. Antoi kyllä minun nukkua vieressään jos uskalsin yöllä syöksyä ulos niiden pirujen keskeltä. Minusta tämä ei omien lasteni pelkoihin verrattuna ollut todellakaan normaalia, mutta kaipa av-mamma tietää paremmin. Siksi kysyinkin miten ap:n lapsi oirehtii, eli saako esim. paniikkikohtauksia otusten takia vai mitä? Itse hyperventiloin muutaman kerran.
Ja mistä nuo kuvitelmat sitten tulevat? Tietääkö edellinen vastaaja?
kuten varmaan jokainen vähänkään ajatteleva tajuaa. Erot on todelisuudentajussa ja volyymissä ja siitä, mistä noin kuvitelmat tulee.
Eli normaalia on nähdä joka varjossa piruja ja muita kammo-otuksia, mutta jättää vessakäynti väliin niiden takia on psykoottista?
Kerronpa sinulle sitten, että minä en uskaltanut liikahtaakaan sängystäni niiden pirujen takia pitkään aikaan ja kun kerroin äidilleni mitä pelkäsin, hän katsoi minua kuin hullua eikä todellakaan ottanut kuuleviin korviinsa. Antoi kyllä minun nukkua vieressään jos uskalsin yöllä syöksyä ulos niiden pirujen keskeltä. Minusta tämä ei omien lasteni pelkoihin verrattuna ollut todellakaan normaalia, mutta kaipa av-mamma tietää paremmin. Siksi kysyinkin miten ap:n lapsi oirehtii, eli saako esim. paniikkikohtauksia otusten takia vai mitä? Itse hyperventiloin muutaman kerran.
Ja mistä nuo kuvitelmat sitten tulevat? Tietääkö edellinen vastaaja?
mutta mua kyllä ihmetyttää että miksi katsot voivasi pitää toisen psykoottista oireilua "ihan tavallisena" ja olla sitä mieltä, ettei toinen saisi saada hoitoa vain siksi, että sulle sitä ei lapsena tarjottu?
Tukiperhe vaikka niille terveemmille sisaruksille?
Eli normaalia on nähdä joka varjossa piruja ja muita kammo-otuksia, mutta jättää vessakäynti väliin niiden takia on psykoottista?Kerronpa sinulle sitten, että minä en uskaltanut liikahtaakaan sängystäni niiden pirujen takia pitkään aikaan ja kun kerroin äidilleni mitä pelkäsin, hän katsoi minua kuin hullua eikä todellakaan ottanut kuuleviin korviinsa. Antoi kyllä minun nukkua vieressään jos uskalsin yöllä syöksyä ulos niiden pirujen keskeltä. Minusta tämä ei omien lasteni pelkoihin verrattuna ollut todellakaan normaalia, mutta kaipa av-mamma tietää paremmin. Siksi kysyinkin miten ap:n lapsi oirehtii, eli saako esim. paniikkikohtauksia otusten takia vai mitä? Itse hyperventiloin muutaman kerran.
Ja mistä nuo kuvitelmat sitten tulevat? Tietääkö edellinen vastaaja?
et ollut itsekään normaali, sillä tuo ei ole normaalia. Olet ollut psykoottinen, mutta sen verran lievästi, että se on mennyt itsestään ohi, ja liittynyt varmaankin ahdistukseen. Tai mistä sen tietää millaisia ajatusharhoja sinulla vielä nykyäänkin on, kaikki ihmiset eivät tunne sairaudentuntoa.
Sinä olet siis kärsinyt tällaisesta:
Psykoottinen oireilu voi olla lyhytaikaista ja liittyä vaikkapa erittäin voimakkaaseen masennukseen, tai kapea-alaista kuten anorektikolla, joka pelkää vedenkin lihottavan. Näissä tapauksissa psykoottinen oireilu kertoo ensisijaisen häiriön vakavuudesta.(peda.net)
Saatko mistään vertaistukea? Se on varmasti paras tuki, mitä tilanteessasi voi saada. Olethan myös jutellut häntä hoitavan lääkärin kanssa tarkkaan miten kyseisissä tilanteissa tulee toimia?
En voi kuvitella mitä käyt läpi. On varmasti tosi rankkaa. Kai on parasta yrittää antaa elämän viedä. Teillä on lapsi, joka näkee olioita, ok, yritä suhtautua kuin se olisi ihan tavallista elämää jokaisessa lapsiperheessä.
Kovasti voimia!