Nyt saat purkautua tähän. Mikä omissa vanhemmissasi ärsytti kun olit lapsi?
Eikä tarvitse olla tyyliin "sain joka päivä remmistä" vaan riittää vaikka "en saanut coca-colaa, aina vain marjamehua omista marjoista".
Kommentit (33)
* Äiti oli sairas muttei hakeutunut hoitoon. Minä sitten olin hänen uskottunsa, heittopussinsa, nyrkkeilysäkkinsä. Sairastuin jo pienenä rajatilaan, josta en pääse varmaan koskaan eroon.
* Isäni oli vastuuta pakoileva työnarkomaani, joka törkeästi asettui äitiäni vastaan eikä tukenut häntä vähääkään. Kun äiti väsyi lopullisesti, vasta sitten isä alkoi huolehtimaan minusta (tätä ennen ei niin tehnyt). Myöhemmin kehuskeli sillä, miten hyvä vanhempi oli ja tarpeettomasti mustamaalasi (tässä vaiheessa jo kuollutta) äitiäni pitkin kyliä. Isällä oli ikävä taipumus olla kuningas ja oikeassa kaiken suhteen. Lapsellinen kiukuttelija hän oli, suuttui mm. siitä jos yskin illalla sängyssäni. Jäin aivan vaille hoivaa sairaana sekä ollessani heikoilla vaikkapa uuden urheilulajin kanssa- hiihtoa opetellessamme isäni kyllästyi, potkaisi minut suksineni kumoon ja jätti yksin vaikeaan asentoon. Se sattui. Myöhemmin hän oletti että luen hänen ajatuksiaan, esim. kysyin tarvitseeko apua ostosten kanssa ja hän ähkäisi, että ei. Kun kassi tippui ja tavarat levisivät pitkin pihaa, minulle raivottiin kun en ollut avuksi. Jne.
En ole todellakaan täydellinen itse vanhempana, mutta tuntuu hullulta että olen syntynyt tuollaiselle pariskunnalle- ja vielä selvinnyt hengissä siitä.
Isä oli toivonut poikaa ja sai kolme tyttöä. Hän ei peitellyt pettymystään. Seuraava pettymys hänelle oli se, että meistä ei tullut superkauniita prinsessoja, joita esitellä kavereille. Meistä tuli ihan tavallisia, sporttisia tyttöjä.
Isäni oli lisäksi joskus tosi ärsyttävä materialisti: tavarat menivät ihmisten edelle. Jos esim. joku lapsista rikkoi vahingossa jotain, hän kilahti täysin. Mielestäni on kohtuutonta syyttää pientä lasta siitä, että hän tönäisee esim. leikkiessään jonkun vaasin hyllystä, jos se on jätetty liian alas.
Äitiäni en syytä oikeastaan mistään; hänelle lapset olivat tärkeintä maailmassa ja hän oli hyvä äiti.
Ehkä vanhemmalla/vanhemmilla on oltava aina lemmikki. Tai toinen osaa paremmin vaatia.
Tämä yksi syy, miksi en ole halunnut toista lasta.
osannut kaivata juuri mitään muuta tai ärsyyntyä mistään, mutta täyttä ikää lähestyessäni minun toivottiin muuttavan pois kotoa, mutta alati riitelevät pienemmät sisarukset saisivat tilaa. Muuttoni jälkeen kaikki paheni, kun saivat kaksin taistella...
Hänen lihomisensa johtui rankasta perhe-elämästä, ei omista valinnoista. Toinen nainen oli pakko ottaa, kun vaimo käytti tylsästi kaiken aikansa työhön, kodinhoitoon, lasten harrastuksiin. Isä ei tietenkään voinut näitä hoitaa. Ylipäätään perhe oli syynä hänen epäonnistumisiinsa.
Pakkoko oli tehdä viisi lasta, kun henkiset ja aineelliset resurssit olisivat ehkä nipin napin riittäneet yhdelle.
mutta teini-iässä äitini omituinen kyvyttömyys puhua asioista suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Jos oli vaikka vihainen jostain, saattoi murjottaa päiväkausia sanomatta kunnolla, missä vika.
mutta teini-iässä äitini omituinen kyvyttömyys puhua asioista suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Jos oli vaikka vihainen jostain, saattoi murjottaa päiväkausia sanomatta kunnolla, missä vika.
mutta teini-iässä äitini omituinen kyvyttömyys puhua asioista suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Jos oli vaikka vihainen jostain, saattoi murjottaa päiväkausia sanomatta kunnolla, missä vika.
Tottakai pieniä häpeän hetkiä on ollut, mutta enemmän on ollut pieniä ärsyttäviä asioita. Isäni on ns. suomalainen juntti, joka ei paljon puhu tai pukahda, mutta on kyllä pehmennyt iän myötä. Mutta siskoni ja minun ollessa pieniä ei isä leikkinyt kanssamme samalla tavalla kun hän leikki ja leikkii pikkuveljemme kanssa.
Äidissä ärsyttää yhä itsepäisyys, joka osaa välillä olla todella vahva. Itsepäisyys on ollut osa äitiä aina. Se myös ketutti, ettei vanhempani olleet samalla tavalla mukana esim. harrastuksissa, kuten monien ystävieni vanhemmat. Mutta kyllä heistä hyvät isovanhemmat tulee tulevalle pienokaiselle!
se etten ikinä saanut tuoda kavereita kotiin, äiti kielsi ja sanoi erittäin rumasti kavereilleni. Se ettei meillä ikinä juhlittu synttäreitä. Ikinä ei ollut "varaa" ostaa joululahjoja. Mummo antoi lahjarahaa joilla äiti osti sukkapaketin veljilleni. Mulle tytölle ne sukat ei sopineet. Se että kun vihdoin meille tuli auto ollessani n 10 v., oli se Lada ja hävetti ihan sairaasti!. Kiitos että sain avautua.
Isässä ärsytti se, että hän ei ollut kuollut. Toivoin hänen kuolevan, ksoka pelkäsin hänen onnistuvan tappamaan äitini. (joka erosi väkivaltaisesta hemmotellusta alkoholistimiehestään)
Äitiä en osannut arvostella lapsena.
kauheinta oli, että en päässyt pissalle yöllä. Minulla on pieni rakko ja juoksen näin aikuisenakin vessassa pitkin yötä. Äitini ei vain uskonut sitä kun olin lapsi. Luuli, että huijaan kun en malta nukkua. No arvatkaa vaan oliko vaikeaa nukkua kauheessa pissahädässä?
se etten ikinä saanut tuoda kavereita kotiin, äiti kielsi ja sanoi erittäin rumasti kavereilleni. Se ettei meillä ikinä juhlittu synttäreitä enkä kavereiden synttäreille saanut mennä. Ikinä ei ollut "varaa" ostaa joululahjoja. Mummo antoi lahjarahaa joilla äiti osti halpissukkia veljilleni. Mulle tytölle ne sukat ei sopineet. Se että kun vihdoin meille tuli auto ollessani n 10 v., oli se Lada ja hävetti ihan sairaasti!. Kiitos että sain avautua. Ja tarvinneeko sanoa edes että mun lapset saa tuoda kavereita meille, synttäreitä juhlitaan ja lahjat on saajalle mieluisia.
Niin ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin lapsimäärä ärsytti myös. Inhosin sitä että sisarilta ei saanut koskaan rauhaa.
Alusvaatteita, sanakirjan, taskulaskimen. 6-vuotiaana taisin saada viimeisen kerran lahjaksi jotain kivaa.
Olisi ollut kiva, jos olisi ollut läheinen ja turvallinen suhde isään.
Äiti taas odotti kovasti, että kasvan isoksi ja alan kiinnostua järkevistä asioista. Se otti päähän. Nuorena tykkäsin söpöistä esineistä ja äidistä se oli kauhean ja hämmästyttävän lapsellista.
kalliimmat harrastukset, kalliimmat vaatteet, jopa kalliimmat huonekalutkin huoneeseensa.
Veli tosin aina vaatikin kaikkea kovaäänisemmin.
Isin ja äitin kultapoika sai kaiken ja aikaisemmin kuin siskonsa. Tähänastisen elämäni hienoin päivä oli se, kun muutin kotoa.
isää ei ollut. Iloton tunnelma. Huonot ruuat. Aina oltiin jonkun muun puolella kuin oman lapsen, syytettiin epäoikeudenmukaisesti. Auktoriteetteja pokkuroitiin ja oltiin alemmuudentuntoisia.