Kuka teistä vaihtaisi lapsensa vieraaseen lapseen?
Ottaisi kotiinsa asumaan, ja kävisi aina välillä moikkaamassa omaa lastaan jossain muualla.
Miettikää, kuinka moni lapsi JOUTUU vaihtamaan toisen vanhempansa vieraaseen ja käy toista moikkaamassa aina välillä.
Kommentit (13)
Onneksi tässä yhteiskunnassa on edes muutamia vanhempia, jotka haluavat sijaisvanhempina toimia.
Ottaisi kotiinsa asumaan, ja kävisi aina välillä moikkaamassa omaa lastaan jossain muualla.
Miettikää, kuinka moni lapsi JOUTUU vaihtamaan toisen vanhempansa vieraaseen ja käy toista moikkaamassa aina välillä.
vieraan ihmisen kotiinsa asumaan. miltä tuntuu, kun oma äitin tai isä vaihdetaankin vieraaseen naiseen tai mieheen. varmaan aika samalta kuin aikuinen vaihtaisi oman lapsensa toiseen. Ihan turha aliarvioida lasten tunteita, vai meinaako kakkonen, että se ei lapsesta tunnu miltään, "kun aikuiset hoitavat homman hienosti" ?
mutta koti on myös lapsen koti. täällä on TODELLA ITSEKKÄITÄ VANHEMPIA.
Kyllä mun mielestä silloin, jos on vanhemmaksi ryhtynyt, niin kuuluu ottaa lapsenkin tunteet huomioon. Itseasiassa olen jopa sitä mieltä, että lapsi pitäisi asettaa oman itsen edelle. Lapsi ei ole voinut niitä valintoja tehdä, aikuisella on siihen mahdollisuus.
Kyllä mun mielestä silloin, jos on vanhemmaksi ryhtynyt, niin kuuluu ottaa lapsenkin tunteet huomioon. Itseasiassa olen jopa sitä mieltä, että lapsi pitäisi asettaa oman itsen edelle. Lapsi ei ole voinut niitä valintoja tehdä, aikuisella on siihen mahdollisuus.
syntynyt vasta kun erosta on kulunut joitakin vuosia. Ei kai eronneet tarvitse loppuikäänsä olla yksin vain sen vuoksi, että hänellä on lapsi edellisestä liitosta?
Ap:n lähtökohta tuntuu olevan se, että uusi kumppani on automaattisesti paha äiti- tai isäpuoli, että heidän välilleen ei voi mitenkään syntyä hyvää suhdetta ja että lapsen vanhemmat ovat automaattisesti huonoissa väleissä.
Onnettomien perheiden purkutilanteissa mikään ei ole automaattista.
Vanhempani erosivat kun olin kuuden ja se oli varmaan yksi parhaita asioita, joita minulle ja sisaruksilleni tapahtui kun olimme lapsia. Elämä toisiaan vihaavien ja halveksivien vanhempen kanssa olisi ollut yhtä helvettiä. Vanhemmat kyllä "käyttäytyivät" ja "hillitsivät itsensä", mutta tiesimmehän me.
kyllähä vieraankin lapsenkin kanssa voi syntyä hyvä suhde, Mutta korvaako se omaa lasta? Lähtökohta oli nimenomaan se, että kuka vaihtaisi oman lapsensa tuosta vain vieraaseen ja korvaisi oman lapsensa sillä. Kuten nyt monet lapset JOUTUVAT vaihtamaan oman vanhempansa vieraaseen oman äidin tai isän paikalle.
Omat vanhempani erosivat kun olin kolmen. Toisella vanhemmista on ollut jopa 3 avopuolisoa tämän jälkeen. En kuitenkaan KOSKAAN ole tuntenut kasvavani vieraassa kodissa. Vanhempieni puolisoita olen kutsunut nimellä (en isäksi ja äidiksi), mutta muuten he ovat olleet minulle perhettä siinä missä biologinen perheenikin.
Minulla on sisar- ja velipuoliakin, osa biologisia, osa ei. En ymmärrä miksi he olisivat jotenkin vähempiarvoisia. Kyllä minä ainakin otan mielummin onnellisen, suuren, joskin vähän epätavallisen perheen, kuin olisin elänyt vanhempieni onnettoman liiton keskellä parikymmentä vuotta.
Kyllä vanhempien onnellisuus heijastuu myös lapseen ja varmasti vaikuttaa positiivisemmin kuin väkisin koossa pidetty "ydinperhe".
että vanhemmat eroavat, ja 2 viikon sisällä isä muuttaa pois äidin uusi mies tilalle.
Arvatkaapa asuiko kaverini enää siinä vaiheessa kotona?
että vanhemmat eroavat, ja 2 viikon sisällä isä muuttaa pois äidin uusi mies tilalle. Arvatkaapa asuiko kaverini enää siinä vaiheessa kotona?
Minulle kävi hieman samoin, olin yläasteella. Kun muutimme äidin kanssa asumaan uuteen asuntoon pari kuukautta sen jälkeen kun sain tiedon erosta, ilmestyikin paikalle äidin 'vanha tuttava' tapetoimaan. Juu, oli siinä mielessä vanha tuttava, että olivat tunteneet joskus nuoruudessa ja tavanneet sitten -ilmeisesti ennen eropäätöstä- uudelleen... Pari viikkoa ja minulle alkoi käydä selväksi, että emme muuttaneetkaan asuntoon kahdestaan vaan kolmestaan.
Olisi vähintäänkin kohtuullista lasten kannalta ensin antaa tilanteen tasaantua, totutella uutta elämäntilannetta ilman uusia kumppaneita. Ja sittenkin kun uusi kumppani mahdollisesti löytyy, täytyisi ensin tutustua ja kuulostella, kuinka lapset ja uusi kumppani tulevat toimeen ja kertoa lapselle tilanteesta, ennenkuin esimerkiksi murrosikäisen tytön kotiin ilmaantuu asummaan täysin vieras mies!
ja lapsen tempauksiin kyllästynyt vanhempi saa vaihtaa lapsen johonkin toiseen, paremmin käyttäytyvään.
Mutta vastaus, en vaihtaisi noita kahta riiviötä kahteen hyvinkäyttäytyvään lapseen. Riiviöni ovat ihania.
tyhmyyttä, jos lapselle tulee tuollainen olo.