Lue keskustelun säännöt.
9-vuotiaasta tullut yhtäkkiä sekä ruinaaja että juonittelija! Onko muilla tällaista?
19.06.2011 |
Aikaisemmin yhteistyöhaluinen ja tottelevainenkin tyttö on ryhtynyt kesäloman alettua kunnon ruinaajaksi. Oli kyse sitten kaverien tuomisesta kotiin, uimaan menosta tai jäätelön syönnistä, niin tyttö aloittaa ruinaamiseen usein heti aamusta.
Jos hän ei saa tahtoaan läpi, alkaa ensin huuto, ja kun se ei tehoa, seuraa hillitön juonittelu. Esimerkki: Tyttö ei saa jäätelöä aamupalaksi --> pidetäänpä siis piknikki kotipihassa ja kutsutaan kaveritkin --> äiti ei henno kieltää jäätelöä. Kohta ovella on 4-5 lapsukaista pyytelemässä herkkuja retkileikkiä varten. Pliiiiis, pliiiis, tää on niiiiin kiva leikkii, joookoo!
Uimisen kanssa sama juttu: heti aamusta alkaa kysely, voidaanko mennä tänään uimaan. Ei minulla ole sellaiseen vastausta klo 7 aamulla. Riippuu säästä, riippuu muista suunnitelmista jne jne, tietenkin. Kysely ja ruinaaminen ei lopu, ennen kuin vastaan KYLLÄ ja ilmoitan kellonajan, tai sitten vastaan EI.
Jos vastaus on ei, niin porukassa alkaa taas mahdoton suunnittelu, kenen äiti/isä voisi lähteä viemään. Silloin kysymys kuuluukin: "Voinko mä lähteä jos Pirkon tai Liisan äiti vie?" --> "No onkos jompi kumpi luvannut viedä?" --> "Ei me olla kysytty, mutta voinko mä silti lähtee jos ne vie?"
Olen kai sitten monimutkainen ihminen, mutta ei tuohonkaan ole yksiselitteistä vastausta. Riippuu, kuka vie, mille rannalle ja kuinka ison sakin, prkl!
Kertokaas nyt kokeneemmat, miten toimia? En todellakaan halua olla lapsen pompoteltavissa, mutta en myöskään sellainen natsiäiti, joka kieltää lapsia edes kysymästä, KUN MINUAHAN PITÄÄ TOTELLA. Tyttö on tottunut arkena melko tiukkoihin rajoihin, mutta nyt lomalla minäkin haluaisin vähän hellittää ja vaikkapa sallia jäätelöpiknikit ulkona silloin tällöin. Teenkö nyt tässä virheen, kun tuntuu että hyvä tarkoitus onkin kääntynyt lähes itseään vastaan?
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottanut sen linjan, etten yhtään kuuntele toistuvaa ruinaamista. Poika tietää varsin hyvin, että jos jankkaa tai ruinaa niin vastaus on varmasti "ei" ja se myös pitää.
Tuossa jäätelöjutussahan lapsi pompottaa oikein kunnolla: tietää, ettei äiti henno kieltää retkileikissä (kuten itse kerrot). Eipä siinä auta kuin tiukka "ei". Muutaman jäätelöttömän retkileikin jälkeen tajuaa, ettei tuo veto auta. Tottakai retkileikki jäätelöineen on kiva, mutta lapsi ei saisi tehdä siitä vedätystä.
Uimajuttu: harvapa meistä osaa aamulla sanoa, että mennäänkö uimaan vai ei. Ja lapsen pitää osata se myös hyväksyä. Tuohon "jos jonkun äiti lähtee uimaan niin saanko mennä" juttuun ottaisin sen linjan, että aikuiset sopivät uimajutuista keskenään (harva haluaa ottaa vastuun rannassa toisten lapsista ilman kunnon sopimista) ja että lupaa mietitään vasta sitten jos ollaan lähdössä/jos joku on lähdössä.
Eli selkeä ja johdonmukainen linja.
jos tuo on sinusta pahaa tuo juonittelu... Mun mielestä aika normaalia, että keksivät toista tapaa päästäkseen vaikkapa uimaan.