Himohamstraajista

Valitettavasti. Omien vanhempieni koti on järkyttävä, ja aika lähellä noita dokkareiden koteja. Siellä ei ole niin paljon roskaa (maitotölkkejä ym.) mutta tavaraa niin ettei sänkyyn mahdu nukkumaan, ja vaikka ovat kahdestaan rivitaloneliössä niin puhettakaan että mahduttaisiin sinne yökylään. Todella surullista :(

tehdessäni sos. työntekijän sijaisuutta.

Muistan miten lapsuudessa yhden mummon koti oli kauheassa kunnossa, talo täynnä vanhoja maitopurkkeja jne.

edesmennyt tätini oli sellainen. Roskaa ei kyllä ollut, mutta juuri mitään ei heittänyt pois. Kämppä oli täynnä kamaa.

Huvikseen joku on tuon keksinyt ihan vain siksi, että päästäisiin tekemään "dokumentti".



En ole käynyt kenenkään "himohamstraajan" kotona, enkä myöskään kenenkään bakteerikammoisen kotona. Ei se silti tarkoita sitä, että sellaista psyykkistä sairautta (pakko-oireinen häiriö) ei voisi olla kenelläkään.

tavaraa kerätty jo vuodesta 1920 alkaen, eikä mitään muuta kuin rikkinäisiä heitetty pois. Meillä on kattava iltapukukokoelma 30-luvulta 50-luvulle :-) ja noin 19 pientä laittoa kaipaavaa tuolia.

Hmm. Ihmeellistä (ei sarkastiseen sävyyn vaan tuumaillen) ap

niin voin kertoa, että meillä kotona on aikalailla tuollaista. Ihan kamalaa.

tavaraa kerätty jo vuodesta 1920 alkaen, eikä mitään muuta kuin rikkinäisiä heitetty pois. Meillä on kattava iltapukukokoelma 30-luvulta 50-luvulle :-) ja noin 19 pientä laittoa kaipaavaa tuolia.

"Himohamstraaja" kärsii pakko-oireisestä häiriöstä, ja säilöö ihan kaiken, koska se lievittää hänen ahdistustaan. Rikkinäisen tavaran tai roskan pois heittäminen ahdistaa aivan suunnattomasti. Lievempiäkin tapauksia tietenkin on... itsellänikin on taipumista säilöä kaikenlaista rikki mennyttä odottamaan korjaamista ym, mutta ero on siinä että ei mua ahdista heittää roskia tai niitä korjaamattomaksi jääneitä rojuja roskikseen.

Kaikki se paska siellä lattioilla jne. Entä ne ihmiset sitten, mistä ne on niihin dokkarein putkahtaneet.

en todellakaan niin paha kuin telkkarissa mutta oikeesti olin himohamstraaja.

Jotain kun oli tarjouksessa, piti ostaa varastoon. Mä olen voinut ostaa esim 20 pulloa shampoota kun olen saanut halvalla.

No, jotain hyvää. Nyt olen kotiäiti ja toinen lapsi on tulossa. Olen käyttänyt tänä vuonna kosmetiikkaan 30 euroa ja tuskin menee enää enempää rahaa, ainakaan tänä vuonna. Ja kyllä, kaikissa on päiväystä jäljellä.

Mä en ole ostanut itselleni vaatekappaletta yli vuoteen, kesällä käyn kirpparilla myymässä ( tosin en tiedä ostaako kukaan mun vaatteita ), väitän että vuodessa täältä lähtee n 20 x enemmän ulos kun tulee sisälle.

Lasten vaatteet ollaan suurimmaksi osaksi saatu, niitä on tullut niin paljon että n 2/3 vien eteenpäin samantien.

Hamstrauksesta olen päässyt, toivottavasti ja nyt kun rahat ovat loppu voin loistavasti käyttää näitä 10 v vanhoja housuja, jotka löytyivät kaapinperältä. Käyttämättöminä.

Isä on aika paha ja sen kämppä samaa luokkaa kun noissa dokkareissa :(

Mulla itsellä on myös jonkin verran taipumusta moiseen. Saan itseni kuitenkin pidettyä kurissa. Tyttärellä (5,5 v) tuntuu olevan todella vaikea luopua mistään. Vaikka se olisi rikkinäinen pahvilaatikko. En tiedä onko se ihan normaalia tuon ikäisillä muutenkin. Olen vähän huolissani mihin suuntaan tuo kehittyy. Toivottavasti helpottaa ajan myötä. Vähän olen kyllä miettinyt että pitäisikö mun käydä jossain juttelemassa miten voisin tyttöä tukea ettei päätyisi hamstraajaksi.