Lue keskustelun säännöt.
Muilla tällaisia siskoja?
19.06.2011 |
Minä olen sairastellut pari vuotta, epämääräisiä oireita, uupumusta jne. Nyt sitten löytyi viimein epäily kasvaimesta, tutkimukset jatkuvat.
Pikkusiskoni mursi nilkkansa ja vielä ihan omaa toheluuttaan.
Ja isosiskoni rähjää nyt minulle, miten itsekäs paska olen, kun en juokse tämän pikkusiskon luona auttamassa.
Pikkusisko on lapseton, sairaus- ja kesälomalla, äitimme asuu vieressä ja juoksee muutenkin hänen asiansa.
Minulla kaksi lasta kotona taas kesän, mies yrittäjä ja omat työt rästissä kaiken sairastelun kanssa.
Ja ei - kukaan ei kysy miten meillä menee - rähjäävät vain tästä pikkusiskon ahdingosta.
Tämä on AINA ollut tällaista. Minä en saisi keskittyä omaan elämääni edes silloin, kun olen sairas. Vaan pitäisi paapoa aikuista ihmistä, joka on täysin pilalle hemmoteltu ollut aina.
Eniten tässä matkan varrella on sapettanut se, että tämä paapominen haluttaisiin panna jopa perintönä niin, että minun lapsenikin koulutettaisiin passaamaan tätä la prinsessaa.
Argh ja argh.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaudu joskus ihan kunnolla isosiskollesi vaikkapa uupumuksesta, lasten sairauksista jne.
Voit ottaa vaikka marttyyrivaihteen päälle ja sanoa että "no eipä minusta ole koskaan välitettykään". Tällä kertaa siihen on lupa. Mielellään sano tuo niin että lähdet heti sen jälkeen, älä jää kuuntelemaan mitään sanomisia.
Mulla ei ole ongelmia siskon kanssa, mutta "äitipuoli" on ollut ikuinen ongelma. Minulla oli raskausmyrkytys ja lääkäri määräsi minut vuodelepoon, sainpas sitten kuulla jälkikäteen että olin vain laiska ja saamaton kun en tullut puutalkoisiin isäni luokse..
Vähän aikaa sitten sain leukemia diagnoosin ja hoitojen takia olen ollut huonovointinen jne. No, sain taas kuulla kuinka vain teeskentelen ja yritän vain vältellä "oikeita töitä". Kotonahan minulla ei ole "oikeita töitä", on vain keskikokoinen maatila eläimineen, peltoineen ja lisäksi isohko talo ja lapset.. Mutta enhän minä kuulemma täällä mitään tee.
No "äitipuoleni" on entinen sairaanhoitaja ja itse lapseton (olen alkanut epäillä että hän vihaa lapsia). Erään kerran kun pyysin isääni tulemaan hetkeksi avuksi, että katsoisi lapsenlapsiaan niin "äitipuoleni" tuli rähjäämään minulle että lapset pitää hoitaa itse, isäni ei ole velvollinen auttamaan minua (ei olekaan mutta halukas on ja tiesi sairaudestani) ja että olen tyhmä hyväksikäyttäjä joka pitäisi viedä saunan taakse...
Tässä vaiheessa otin ja avauduin hänelle: Huusin että minulla on leukemia ja että raadan silti selkänahkani irti että saan hoidettua kotini, lapseni, elämet ja tilan. Sanoin että vaikka hän vihasi minua ja perhettäni, ei hänellä ole mitään sananvaltaa minuun tai minun tekemisiini. Ja jatkossa hänen on parempi pitää turpansa kiinni asiasta kuin asiasta.
Ei ehkä sama asia, mutta ainakin panettelu loppui siihen paikkaan.