Lue keskustelun säännöt.
Onko FB:ssä ns. hehkutuspäivitysten motiivina aina ylikorostunut tarve
19.06.2011 |
kertoa kaikille, kuinka hienoa elämää elää. Vaikka kuinka miettisin, en keksi näille "aah, laatuaikaa miehen kanssa" ja "aah ja puuh, loma Thaimaahan varattu" ja "iih, oltiin tänään perheen kanssa uimassa ja nyt uunissa valmistuu ihana omppupiirakka" muuta funktiota kuin tuon.
Mä ymmärrän jollakin tasolla tarpeen kertoa 250 rakkaalle ystävälleen siitä, kuinka loistavaa ja monipuolista elämää elää, mutta en sitä että miten jengi kehtaa. Mä en siis koskaan kehtaisi, vaikka voisihan sitä joka liikkeestä kehittää jonkun elvistelystatuksen tyyliin "ihana kotipäivä omien pikkumussukoiden kanssa. Tehtiin yhdessä raparperipiirakkaa, hoidettiin ja saunottiin. Elämä on ihanaa".
Kommentit (76)
Mä kirjotan sinne millon mitäkin, kun tulee jostain sellanen hyvä fiilis. En leuhki vaan totean ja kerron sinne jotain mikä on piristänyt päivääni. Itseäni ärsyttää valittajat ja ruikuttajat ja positiivisena ihmisenä mieluummin olen sielläkin positiivinen. Ehkä ne ruikuttajat sitten pitävät sitä leuhkimisena ja ovat kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka haluan luoda muille sellaisen mielikuvan, että mun elämä on jotenkin erinomaisen upeaa, niin toisaalta, kyllä mä myös niitä ikäviä asioita saatan kertoa välillä.
En siis arvostele, kysyn vaan. Kyllä mäkin voin hehkuttaa asioitani jollekin läheisilleni, jotka tuntevat minut ja elämäni kokonaisuudessaan, mutta miksi joillekin vanhoille koulukavereille tai työkavereille jne? Siis miksi. En vain voi keksiä muuta kuin kertoakseni heille, että "hei, näin mageeta elämää mä elän". Ja useimmilla kai on FB:ssä suurin osa jotain puolituttuja.
haluan luoda ihmisille sellaisen mielikuvan, että mun elämä on ihan sikahienoa. Mulla on omat syyni ja motiivini tälle.
-4
Oletan myös, että monia fb-kavereitani kiinnostaa minun elämäni. Ne, joita ei kiinnosta, voivat piilottaa julkaisuni. Ja useimmiten näistä hehkutuspäivityksistä tykkää kaikista eniten ihmiset. :) Eikö se ole kivaa, että voi lukea ihanista ja mukavista asioista! Minkälaisia päivityksiä sä itse sitten laitat??
t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis arvostele, kysyn vaan. Kyllä mäkin voin hehkuttaa asioitani jollekin läheisilleni, jotka tuntevat minut ja elämäni kokonaisuudessaan, mutta miksi joillekin vanhoille koulukavereille tai työkavereille jne? Siis miksi. En vain voi keksiä muuta kuin kertoakseni heille, että "hei, näin mageeta elämää mä elän". Ja useimmilla kai on FB:ssä suurin osa jotain puolituttuja.
Mulla ei ole siellä satoja puolituttuja vaan laaja kaveripiiri, joille voin kertoa arkipäiväisiä iloisia kuulumisia. Kuten "Tulipa vihdoin heitettyä tänään talviturkki anoppilan mökillä. Oli ihanaa myös nauttia kunnon löylyistä ja grillin antimista". Oliko tuokin leuhkimista? Jokainen suomalainen voi halutessaan uida, saunoa ja grillata
tekeekin. Ihmisellä täytyy olla jotenkin korostunut tarve tehdä itsestään numero, että infoo tollasia arkipäiväisiä asioita sellaisessa sävyssä, että niissä olisi jotain hienoa.
Mä en voi ymmärtää, mikä on se tunnetila, että haluaa mennä Facebookkiin kertomaan vaikka sen, että oli ensin jumpassa ja sitten uimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekeekin. Ihmisellä täytyy olla jotenkin korostunut tarve tehdä itsestään numero, että infoo tollasia arkipäiväisiä asioita sellaisessa sävyssä, että niissä olisi jotain hienoa.
Mä en voi ymmärtää, mikä on se tunnetila, että haluaa mennä Facebookkiin kertomaan vaikka sen, että oli ensin jumpassa ja sitten uimassa.
Minusta elämän hienous on juuri tässä arjessa. Siinä kun vauva oppii taputtamaan käsiään. Siinä kun pääsee rantasaunaan ja sieltä pudottamaan talviturkkinsa. Siinä kun löytää ruokakaupasta yllättäen kauan kaipaamaansa herkkua. Siinä kun saa mukavan huomionosoituksen rakkaimmaltaan. Siinä kun lapsi kiertää kädet kaulaan ja sanoo, että olet maailman paras äiti. Siinä kun on tehnyt kaalilaatikkoa, joka maistuu todella hyvälle. Siinä kun käy lenkillä ja kotona odottaa sauna, jonka lauteille pääsee kirjan kanssa rentoutumaan.
Edelleenkin haluaisin tietää, mitä AP sitten FB:ssä kirjoittelee...
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni Facebookissa ovat sellaisia ihmisiä joiden arjesta kuulen mielelläni ne iloiset, kurjat ja jopa vähäpätöiset asiat. Muutettiin toiselle paikkakunnalle ja minua ilahduttaa jonkun ystäväni jumppa tai omppupiirakka. En minä oikein tiedä mitä muuta sinne pitäisi kirjoittaa. Muutamat ystäväni kirjoittavat nokkelia ja syvääluotaavia analyyseja nyky-yhteiskunnasta ja toiset linkittävät musikkia kommentteineen ja ne päivitykset eivät minua oikeastaan kiinnosta.
kertoa siitä FB:ssä. Jotenkin tuntuu, että jos on elämä oikeasti mallillaan, niin ei ole tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaettu ilo kaksinkertaistuu. Sen olen kokenut usein.
Edelleenkään et ole vastannut siihen, mitä itse sitten kirjoitat. Herää kysymys, miksi edes olet facebookissa jos toisten normaalielämää kuvaavat päivitykset ärsyttävät?
Ihmisellä täytyy olla jotenkin korostunut tarve tehdä itsestään numero, että infoo tollasia arkipäiväisiä asioita sellaisessa sävyssä, että niissä olisi jotain hienoa.
Siksi en ole fb:ssä kun en jaksais hehkuttaa/kirjotella mitään "tein tänään uskomattoman mielettömän hyvää makaroonilaatikkoa" ja sit joku puolituttu "tykkäis". Voi jee miten järkevää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysehän ei ole siitä, mikä on hienoa ja mikä ei, vaan mistä tulee tarve hehkuttaa sitä netissä puolitutuille. Siis ihan samaa sarjaa on nää "arkiset hienoudet" ja sitten "oikeat hienoudet" (tyyliin joku sukellusloma Hawaijilla). Ihan samaan nippuun menee. Siis että miksi? Voisiko joku aktiivipäivittelijä yrittää rehellisesti lähestyä motiivejaan ja kertoa, miksi haluaa kaiken maailman entisten koulukavereittensa ja kerran juhlissa tapaavansa Sirpan tietävät, mitä kaikkea siistiä on tänään tullut tehtyä.
FB:ssä liittyy pariin harrastukseeni, jonka info liikkuu FB:ssä. Lisäksi saan jonkin verran infoa esim. minua kiinnostavista tapahtumista sinne yms. Joskus, harvoin voin linkittää jonkun jutun sinne.
joku kumminkaiva painaa "tykkää"-nappia ja sinä sitten vastavuoroisesti tykkäät ihan helvetisti hänen "Pikku-Petterin muovailemasta paskakokkareesta", josta hänen äitinsä on laittanut valokuvan sivuilleen.
Kysehän ei ole siitä, mikä on hienoa ja mikä ei, vaan mistä tulee tarve hehkuttaa sitä netissä puolitutuille. Siis ihan samaa sarjaa on nää "arkiset hienoudet" ja sitten "oikeat hienoudet" (tyyliin joku sukellusloma Hawaijilla). Ihan samaan nippuun menee. Siis että miksi? Voisiko joku aktiivipäivittelijä yrittää rehellisesti lähestyä motiivejaan ja kertoa, miksi haluaa kaiken maailman entisten koulukavereittensa ja kerran juhlissa tapaavansa Sirpan tietävät, mitä kaikkea siistiä on tänään tullut tehtyä.
Minäpä kerron, miksi olen facebookissa.
1) Minua OIKEASTI kiinnostaa, mitä vanhoille koulukavereille ym. tutuille kuuluu. Minä OIKEASTI haluan lukea heidän kuulumisiaan, ihan arkipäiväisiäkin, tai ehkä nimenomaan niitä. Ne nimittäin kertovat ihmisestä kaikista eniten.
2) Minun arkipäiväisistä kommenteistani läheiset - joita on paljon, kun on suuri perhe&suku - saavat tietoa siitä, mitä meille kuuluu. On mukavaa kun esim. sitten soitellessa ei tarvitse tuhlata aikaa sen selittämiseen että oli siellä ja siellä silloin ja silloin, vaan pääsee suoraan sisälle asiaan kun toinen voi alkuvaiheessa jo sanoa "juu mä luinkin facesta. Kerro lisää!"
3) Olen tutustunut erittäin moniin vieraammiksi jääneisiin sukulaisiin nimenomaan facebookin kautta. Esimerkiksi useita serkkujani, jotka ovat minua n. 10 vuotta vanhempia, olen saanut fb:ssa kaveriksi ja sitä kautta oikeasti läheisiksikin ihmisiksi.
4) Olen saanut uudistettua vanhoja ystävyys- ja kaverisuhteita, jotka ovat katkenneet ajanpuutteen vuoksi, kun ei ole ehtinyt esim. kirjoitella kirjeitä. Facessa voi kertoa normikuulumiset seinällä kaikille yhtä aikaa, ja jatkaa keskustelua asiasta sitten privana.
5) Facessa voi kysellä vinkkejä erilaisiin asioihin: lastenkasvatukseen, ruoanlaittoon, lomapaikkoihin jne.
Nyt haluaisin tietää, arvoisa AP, miksi SINÄ olet facebookissa, jos kerran kaikki siellä olevat normaalit asiat ovat hehkutusta, joka tuntuu sinusta vain itsekorostukselta?
t. 2 ja 11 ja muutama muukin...
Mä laitan kyllä hehkutuspäivityksiä. :) Meidän elämä ei todellakaan ole mitään luxus-laiffia. Mennään ihan ääreistiukilla, ja jonkun mielestä mun hehkutus voi olla aika säälittävää... Viimeksi olen varmaan hehkuttanut viikko sitten, kun sain kokonaisen päivän vapaata ja vietin sen parhaan ystäväni seurassa. Oli ihan extrasuperhyperihanaa, koska yleensä nähdään tän ystävän kans max. kerran vuodessa ja nyt oli jo toinen kerta tän vuoden aikana! Ja sattui täydelliset olosuhteet päivälle. Oli todella hehkutuksen aihetta, vaikka mun kaveripiirissä on paljon sellaisia, joille minun kokemukseni on ehkä ihan jokapäiväistä.
Ei kyllä ikinä tuu jostain "loma varattu" tms. viesteistä mitään oman elämän korostamisfiilistä mulle. Taitaapi olla sitä perisuomalaista kateutta, jos tuommoisia ajattelee... "Kell onni on, se onnen kätkeköön, kell aarre on, se aarteen peittäköön, ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan." Mun mottoni on pikemminkin "Jaettu ilo kaksinkertaistuu"! Vaikken itse pystykään lähtemään ulkomaille perheeni kanssa, voin silti iloita ystäväni mahdollisuudesta reissata!