Elämässäni on ollut kaksi pitkää "suhdetta". Kummassakaan mies ei halunnut virallisesti seurustella

Olen myöskin uskollinen yhdelle. Ainoa ero tähän vakavampaan seurusteluun on, että haluan, että suhde säilyy tapailutasolla. En tahdo lapsia, naimisiin, kihloihin, sukulaistapaamisiin, facebook-profiiliin tai muuttaa yhteen.

t: 21

keskity niihin, jotka ovat halukkaita viemään sinut kahville, elokuviin, syömään tms. ihan oikeille treffeille.

alitajuisesti hakeudut juuri sellaisten miesten seuraan, jotka eivät halua sitoutua sinuun? Ei nyt kannata taas tehdä sitä virhettä, että alat kuvitella miehen muuttavan mielensä. Jos mies tietää jo sen, ettei halua seurustella kanssasi, niin usko häntä. Miehet eivät ajattele kuten naiset, mies voi ihan hyvin paneskella ja hengailla sellaisen naisen kanssa, josta ei sen enempää välitä, jos nainen on vaan miehen mielestä hyvännäköinen. Jos mies vasta pohtisi, että onko sinusta hänelle tyttöystäväksi, niin ei hän olisi ilmoittanut, että ei halua seurustella, hän vaan katselisi, että miten juttu etenee.



Onko sinulla aina pakko olla mies vai kykenetkö olemaan yksin haaveilematta alituisesti seuraavasta miehestä?

jos joku mies kysyisi minulta, kun vasta aletaan tapailla, että olenko kiinnostunut mahdollisesti menemään naimisiin hänen kanssaan, niin luultavasti juoksisin karkuun. Ei minusta ole luontevaa alkaa heti alussa puhua jo vakavasta suhteesta, kun vasta ollaan tutustumisasteella!

Itselläni on oma suhde edennyt ihan luontevasti. Koskaan ei sovittu mistään seurustelusta, me vain aloimme olla yhdessä. Siinä vaiheessa kummallekin oli selvää, että molemmat ovat tosissaan, kun kumpikin sanoi toiselle olevansa rakastunut. Olemme olleet nyt yhdessä yli 10 vuotta ja meillä on lapsi.

Minusta on ihan outo ajatus alkaa jo alussa tehdä selväksi omia tavoitteita, kun eihän sitä tiedä, mikä se tavoite juuri tuon ihmisen kanssa on. Joskus jonkun kanssa voi huomata, ettei haluakaan siitä parisuhdetta, mutta deittailu, seksi tai ystävyys toimisi. Ja minusta sekin tuntuu oudolta, että ihminen sanoo etsivänsä AVIOLIITTOA - kai se pointti nyt kuitenkin olisi enemmänkin rakkaus tai ihmissuhde? Jos sanoo etsivänsä avioliittoa antaa itsestään kyllä vähän oudon kuvan. Ehkä pikemminkin kannattaisi sanoa, että etsii oikeaa ihmissuhdetta - joskaan ei heti kannata kysyä toiselta, haluaako toinen samaa sinun kanssasi, sillä eihän juuri tavattua voi sitä vielä tietää. Tosin jos toinen sanoo itsekin etsivänsä ihmissuhdetta, niin siitä voi tietty jatkaa. Tosin ainahan joku voi toki sanoa mitä vaan tarkoittamatta, mutta se lienee jo toinen juttu.

Valitettavasti sitä saa, mitä haluaakin. Jos näkee, että toinen antaa seksiä ilman, että vaatii edes suhdetta ennen sitä, niin sitähän sitten saa puolin ja toisin.

Parisuhteissa ei kannata oletella yhtään mitään, että se etenisi automaattisesti vuosien mittaan jotenkin syvällisemmäksi: seksisuhteesta seurusteluksi, seurustelusta avoliitoksi, avoliitosta avioliitoksi... Omat perimmäiset tavoitteet täytyy tehdä alusta asti selväksi, tehdä sopimus ja sitten pysyä tiukkana sen suhteen, että se myös toteutuu.

Jos naiset haluaisivat ja vaatisivat nykypäivänäkin oikeasti parisuhdetta (esim. suoraan avioliittoon ilman edeltävää seksisuhdetta/seurustelua), niin kyllä ne miehetkin oppisivat sitoutumaan, kun ei olisi vaihtoehtoa - paitsi tietysti sellaisten naisten kanssa, jotka tyytyvät vähempään. Moni vaan on niin kärsimätön ja epävarma, että pelkää jäävänsä kokonaan ilman, jos täräyttää heti ensimmäisellä kerralla kiinnostuneelle, että "Minä etsin avioliittoa. Muu ei kiinnosta. Mitä mieltä olet avioliitosta? Oletko kiinnostunut avioliitosta mahdollisesti minun kanssani? Otetaanpa selvää siitä keskustelemalla hieman." No, useimmathan eivät sitten loppujen lopuksi ole kiinnostuneita. Parempi tietää se heti alussa kuin alkaa johonkin suhteeseen ja sitten toivoa, että toinen muuttaisi mieltään.

Turha syyttää pelkästään miehiä siitä, jos he eivät ole vielä vuosienkaan jälkeen valmiita avioliittoon, jos on itse suostunut alunperin muihin vapaampiin systeemeihin.

sitä heti alussa tiedäkään aina, että mitä toisesta loppujen lopuksi haluaa, mutta ap:n mieshän tietää. Hän ei halua seurustella ap:n kanssa vaan haluaa vain seksiä. Ja ap:n mieliksi sitten viettää muutenkin aikaa, kunnes löytää naisen, josta on oikeasti kiinnostunut. Mies ei tule muuttamaan mieltään, koska hän on jo todennut, ettei ap täytä hänen kriteerejään tyttöystäväksi. Ja mies ei tee mitään väärin tai hyväksikäytä ketään, koska on suoraan ilmoittanut mikä homman nimi on. Nyt on ap:n päätettävä, että riittääkö hänelle tuosta miehestä pelkkä seksi samalla kun mies etsii oikeaa tyttöystävää, vai lopettaako suhteen. Miehet kykenee vallan hyvin harrastamaan seksiä ilman syvempiä tunteita, seksi ei merkkaa todellakaan sitä, että mies olisi kiinnostunut muustakin. Onhan se kivempi tyhjentää pussinsa naiseen kuin katsella pornoa, ei sillä naisella ole niin paljon väliä että kuka se on.

miespuolista tuttavaani on ihmetellyt, että mitä se heidän fuckbuddynsa skitsoaa, kun mies on jo alkuvaiheessa ilmoittanut, ettei ole kiinnostunut seurustelusta vaan seksistä ja yleisestä hengailusta. Eli he kokevat, että jos nainen tämän ilmoituksen jälkeen jatkaa juttua, niin tuo järjestely sopii naisellekin eikä tämä odota mitään sen enempää. Monet naiset vaan kuvittelevat ap:n tavoin, että mies yhtäkkiä huomaakin miten mahtava tyyppi se nainen on ja haluaakin seurustella. Mutta kyllähän naisetkin tietää miehestä jo ensitapaamisella, että onko siitä kiinnostunut vai ei. Jos mies haluaisi vielä katsella, että mitä jutusta tulee, hän ei olisi torpannut seurustelun mahdollisuutta heti alkuunsa.

Et millään tavalla tuo sitä seurustelun alkuvaiheessa ilmi, että haluaisit enemmänkin. Miehille riittää kyllä pelkkä pimsakin.

Olo tuntuu hyväksikäytetyltä. Mies saa pitää kakkunsa ja syödäkin sen vielä. Mutta kun toisaalta sitä jotenkin toivoo, että jospa sen mieli muuttuisi kun näkee miten hyvä meillä on yhdessä. Mutta eipä se noilla edellisilläkään muuttunut. ap

alkuvaiheessa itsekään ole ihan varma vielä mihin haluaa asioiden johtavan...

Et millään tavalla tuo sitä seurustelun alkuvaiheessa ilmi, että haluaisit enemmänkin. Miehille riittää kyllä pelkkä pimsakin.

kun mies on sanonut, ettei halua seurustella sun kanssa, mutta seksi kelpaisi kyllä. Niin annatko sitä, vaikka mies sanoo, ettei aio olla sun kanssa pitkällä tähtäimellä, vai toteatko, että jaa ne siten tätä lienee turha jatkaa ollenkaan ja lähdet itse etsimään jotain parempaa?

kun ystävyys on hyvää, seksi on hyvää, ja yhdessä on hauskaa...

kun mies on sanonut, ettei halua seurustella sun kanssa, mutta seksi kelpaisi kyllä. Niin annatko sitä, vaikka mies sanoo, ettei aio olla sun kanssa pitkällä tähtäimellä, vai toteatko, että jaa ne siten tätä lienee turha jatkaa ollenkaan ja lähdet itse etsimään jotain parempaa?

on nykymiesten keskuudessa ihan kamalan tavallista. Ainakin mun tuttavapiirissä. Vika ei siis ainakaan välttämättä ole ap:ssä.



Tee selväksi jo suhteen alussa, että olet tositarkoituksella liikkeellä, vaikka kiire mihinkään ei olekaan. Jos kuukausien tapailun jälkeen mies ei halua "seurustella", jätät hänet vain kylmästi. Haluaa sinut sitten takaisin tyttöystävänään tai ei. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta voit vetää johtopäätöksesi ja jatkaa sen oikean etsintää :)

on varmasti. Ainakin niin kauan, kunnes mies löytää oikean tyttöystävän ja sinä huomaat tulanneesi aikaasi.

Eri asia, jos haluatkin vain pitää hauskaa vailla tulevaisuudenvisioita.

Nimim. Kokemusta on

kun ystävyys on hyvää, seksi on hyvää, ja yhdessä on hauskaa...

kun mies on sanonut, ettei halua seurustella sun kanssa, mutta seksi kelpaisi kyllä. Niin annatko sitä, vaikka mies sanoo, ettei aio olla sun kanssa pitkällä tähtäimellä, vai toteatko, että jaa ne siten tätä lienee turha jatkaa ollenkaan ja lähdet itse etsimään jotain parempaa?

vaan erityisen huono tuuri, vai onko tämä yleisempikin trendi. Että edut halutaan, mutta zero responsibility...

Siis miltä perustalta suhde alkaa?

tuollaisiin seksisuhteisiin siinä toivossa että tilanne muuttuisi...

en todellakaan haaskaisi aikaa tollaseen.

nimenomaan ystävyyssuhteina, joihin seksi on sitten tullut myöhemmin kuvioon.

Siis miltä perustalta suhde alkaa?

Älä ala yöpyä toisen luona tai varsinkaan sekstaamaan jos sinua ei kohdella kuin tyttöystävää. Ja tällä tarkoitan siis ihan jo suhteen alkumetrejä.



Siinä vaiheessa kun hävitään enemmän yhdessä kuin erikseen pitäisi kummallekin olla selvää, että seurustllaam.

todella tavallista. Häntä pystyyn ja miehet ruotuun ;)

vaan erityisen huono tuuri, vai onko tämä yleisempikin trendi. Että edut halutaan, mutta zero responsibility...

Valitettavasti sitä saa, mitä haluaakin. Jos näkee, että toinen antaa seksiä ilman, että vaatii edes suhdetta ennen sitä, niin sitähän sitten saa puolin ja toisin.



Parisuhteissa ei kannata oletella yhtään mitään, että se etenisi automaattisesti vuosien mittaan jotenkin syvällisemmäksi: seksisuhteesta seurusteluksi, seurustelusta avoliitoksi, avoliitosta avioliitoksi... Omat perimmäiset tavoitteet täytyy tehdä alusta asti selväksi, tehdä sopimus ja sitten pysyä tiukkana sen suhteen, että se myös toteutuu.



Jos naiset haluaisivat ja vaatisivat nykypäivänäkin oikeasti parisuhdetta (esim. suoraan avioliittoon ilman edeltävää seksisuhdetta/seurustelua), niin kyllä ne miehetkin oppisivat sitoutumaan, kun ei olisi vaihtoehtoa - paitsi tietysti sellaisten naisten kanssa, jotka tyytyvät vähempään. Moni vaan on niin kärsimätön ja epävarma, että pelkää jäävänsä kokonaan ilman, jos täräyttää heti ensimmäisellä kerralla kiinnostuneelle, että "Minä etsin avioliittoa. Muu ei kiinnosta. Mitä mieltä olet avioliitosta? Oletko kiinnostunut avioliitosta mahdollisesti minun kanssani? Otetaanpa selvää siitä keskustelemalla hieman." No, useimmathan eivät sitten loppujen lopuksi ole kiinnostuneita. Parempi tietää se heti alussa kuin alkaa johonkin suhteeseen ja sitten toivoa, että toinen muuttaisi mieltään.



Turha syyttää pelkästään miehiä siitä, jos he eivät ole vielä vuosienkaan jälkeen valmiita avioliittoon, jos on itse suostunut alunperin muihin vapaampiin systeemeihin.