Paniikkihäiriö,jokailtaiset kohtaukset ovat pelottavia

Hermostuin viestistäsi,koska tunne siitä ettei kukaan ota tosissaan näitä oireitani,saa minut raivoihini.Siinä vaiheessa sitten kun pään kuvassa näkyi muutos,jo muuttui ääni kellossa!Silloin kyllä tehtiin kiireellä jos jonkin sortin tutkimusta,joita olin aiemmin saanut kysellä!

Olen käynyt monella lääkärillä ja saanut kuulla vain "stressistä" ja niskahartiavaivoista.Voi sentään,kaikki päänsärky EI ole niskavaivaa!

Kunpa vain saisin itselleni taottua että tämä johtuukin stressistä ja shdistuksesta-se olisi helpompaa ilman tuota löydöstä ja lisäksi kytee ajatus siitä,että löytyykö vielä jotain muutakin kun tämän löydöksen ei pitäisi kuulema vaikutta tällä tavalla.

Olen kokenut elämäni raskaimman kevään ja alkukesän,olen sairastunut (tutkimukset kesken) ja sen seurauskena alkanut saamaan hirveitä paniikkikohtauksia,joista en ennen tiennyt mitään.Yleensä nukahtamisvaiheessa säpsähdän hereille ja luulen kuolevani siihen paikkaan.Kädet vapisee ja on aivan ulkopuolinen olo,hirveä kauhu ja kuolemanpelko.Nyt nukkumaanmeno on yhtä tuskaa kun pelkään kohtauksien uusiutuvan,nytkin kahtena iltana tullut peräkkäin.Kauheinta tässsä on se,etten tiedä ovatko ne oikeasti paniikkikohtauksia vai voivatko johtua sairaudestani,noidankehä valmis. Minulla on tutkittu sydäntä,pää kuvattu ja tehty lihas-hermotutkimus,verikokeita.Selittävää ei jatkuvalle pää-ja lihassärylle ja huimaukselle löydy.Olen hirveän ahdistunut kun en tiedä mistä on kysymys,olen kuitenkin vakuuttunut että kyseessä on jokin kamala tauti johon kuolen.Kroppani ei tottele ja en ole oma itseni.

Ala treenata ajatuksiasi tyyliin: enhan tahan samaan eilenkaan kuollut, ohi menee xx minuutissa, ei tama mitaan uutta ole, kylla tasta selvitaan. Jos ei tutkimuksissa ole mitaan loytynyt niin ei siella kai sitten mitaan loydettavaa olekaan.

Hirveä ahdistus vaivaa koko päivän ja ilmeisesti illalla purkautuu paniikkina.

On niin paljon fyysisiä KUMMALLISIA oireita,joita tutkittu ja selkeää syytä ei löydy.Tosin pään kuvauksessa aivoistani löytyi poikkeama(jota siis on nyt tutkittu) ja tuloksen jälkeen ahdistus triplaantui.Olen aivan hermoraunio ja satavarma siitä että kuolen tähän tautiin,vaikken edes tiedä mikä tauti minulla on.

Lihakset kipeänä ilman syytä,kädet vapisevat ja pää ollut kipeä 3 kk,samoin huimaa ja koko kroppa tuntuu sähköiseltä ja väliin tuntuu kuin filmi katkeaisi sekunnin murto-osaksi.Päivät menee googlatessa oireita ja se hermostuttaa enemmän.

Kun nämä oireet vai jättäisivät rauhaan!

Tiedän niin ettei tämä tule päättymään hyvin,jotain pahaa vielä löytyy..fyysiset oireet ovat niin rajut.

Olen siis 35-vuotias kotiäiti,4 lasta.

joka tänne on paniikissa koko kevään kirjoitellut pienetkin lihasnykinät sun muut? Ihan oikeasti, hae jo psykiatrista apua. En pahalla tätä sano, mutta sä olet varmasti äärimmäisen stressaantunut tilanteestasi, tuollainen jatkuva pelko ja huoli vaikuttaa väistämättä myös mieleesi. Nyt nuo paniikkikohtaukset ovat siitä todisteena.



Hakisit apua, saisit vähän voimavaroja parantua fyysisestikin. Kamalasti tsemppiä sulle!

anteeksi kun olen kirjoitellut,en vain saa apua muualta ja nämä vaivat ovat todellisia.En ole hullu enkä mt-potilas.Lääkärit ovat omin silmin todenneet nykivät lihakset ja nyt aivokuvissa nähtiin tuo poikkeama,joten en nyt jaksaisi ottaa vastaan kommentteja tyyliin "olet kirjoitellut kevään tänne".Tuskin itsekään olisit riemuissasi jos pään kuvissa todettaisiin jotain?

Olen stressaanut,tiedostan sen kyllä,mutta jos en olisi ahdistunut,voisin nauraa niille,jotka väittävät ettei minulla ole vikaa "kuin psyykkistä"-tästä nyt on kuitenkin todisteita olemassa.

Itsellä vähän samankaltaisia oireita ja ne liittyy kylläkin narkolepsiaan. Myös MS epäilyä lisäksi, mutta sitä ei ole tutkittu. Näihin tauteihin ei kuole.

Narkolepsiassa on tyypilistä, kun illalla sänkyssä nukahtaa, niin alkaa välittömästi nähdä todella toden tuntuista unta ja se on yleensä painajaista. Ei välttäämättä tajua edes nukkuvansa. Lääkäri kutsuu tätä unihalvaukseksi. Itse tiedän, että unihalvaus iskee, kun nukahtaessani alkaa sydän hakata hulluna ja pelko iskee ja painajaisuni alkaa. Painajaisessa olen aina siinä omassa sänkyssäni ja omassa huoneessa, koska se on tavallaan unta nukahtamisen ja nukkumisen välimaastossa eli tavallaan valveunta. Unesta ei saa itseään hereillä ja jos saakin, niin ei saa itseään liikutettua ja uni jatkuu.



Saadessani unikohtauksen tai kun olen saamassa sen alkaa päässä jännästi humahdella, kun yrittää pitää itseään hereillä. Nukahtaessani saattaa päässä/kiinni olevissa silmissä välähtää kuin salama iskisi. Sairastan myös katalepsiaa, joka liittyy lähes aina narkolepsiaan siinä on tosiaan olo ettei kroppa tottele. Tuntuu kuin aivot ja lihakset ei aina tekisi yhteistyötä.

Kärsin myös päänsärystä, jos en nuku tarpeeksi eli päivälläkin ainakin kahdet päikkärit.

Sellaisten unikohtausten aikana, kun tavallaan tiedostaa missä on, mutta ei pysty liikkumaan ja nukkuu vähän niinkuin väkisin ainakin itselläni puutuu kädet ja niitä alkaa pistellä.



Onko oireesi yhtään samanlaisia?

Olen kokenut elämäni raskaimman kevään ja alkukesän,olen sairastunut (tutkimukset kesken) ja sen seurauskena alkanut saamaan hirveitä paniikkikohtauksia,joista en ennen tiennyt mitään.Yleensä nukahtamisvaiheessa säpsähdän hereille ja luulen kuolevani siihen paikkaan.Kädet vapisee ja on aivan ulkopuolinen olo,hirveä kauhu ja kuolemanpelko.Nyt nukkumaanmeno on yhtä tuskaa kun pelkään kohtauksien uusiutuvan,nytkin kahtena iltana tullut peräkkäin.Kauheinta tässsä on se,etten tiedä ovatko ne oikeasti paniikkikohtauksia vai voivatko johtua sairaudestani,noidankehä valmis.

Minulla on tutkittu sydäntä,pää kuvattu ja tehty lihas-hermotutkimus,verikokeita.Selittävää ei jatkuvalle pää-ja lihassärylle ja huimaukselle löydy.Olen hirveän ahdistunut kun en tiedä mistä on kysymys,olen kuitenkin vakuuttunut että kyseessä on jokin kamala tauti johon kuolen.Kroppani ei tottele ja en ole oma itseni.

lopeta se kaman vetäminen.

Epäilin itse MS:ää mutta se on poissuljettu päänkuvauksessa ja enmg-testissä+neurologin tutkimuksessa.

Tuo aivojen ja lihasten yhteistyönn sujumattomuus kuulostaa tutulta,muut oireet ei.TUntuu että kädet ovat jotenkin "sähköisesti aktiiviset",vaikea kuvailla ja kuulostaa hullulta,tiedän.Sellainen tunne käsissä että ovat koko ajan valmiina kramppaamaan.Jos liikuttelen käsiä,oireet helpottuvat.

Tuskaisinta tässä on juuri se,että tiedän että jokin on vialla,mutta en tiedä aiheuttaako paniikkihäiriö/ahdistus oireet ja jos,niin voivatko ne todella olla näin massiiviset?!?

Tähän saakka oln elänyt tervettä elämää ja siksi tämä tuntukin niin epätodelliselta,miten ihminen VOI mennä näin huonoon kuntoon tällä tavalla!

aikaa rauhoittavia lääkkeitä? Sinuna kokeilisin ilman muuta. Silloin ainakin näkee, mikä oire johtuu ahdistuksesta ja paniikista ja mikä ei. On aivan ymmärrettävää, että ihminen on tilanteessasi paniikissa (minäkin olisin), oloa voisi helpottaa rauhoittavilla lääkkeillä.

ainakin mulla ihan itsellään. Sain noin 10 v ikäisenä samantyylisiä kohtauksia. Just ku olin nukahtamassa niin säpsähdin, sydän hakkaa. Iski paniikki ja aloin kontrolloimaan kaikkea, eli tuntui etten enää hengitä jos en siis hengitä itse (ei tuntunut tulevan luonnostaan), sydän hakkaa ja sitten en enää tunnekkaan sitä niin hyvin = lakkaako se sykkimästä, en osannut välillä nielaista jne. Yleensä alkoi jalat hakkaamaan tämän jälkeen. Eipä mulla muuta tutkittu silloin, kun sydän eikä mitään löytynyt. Mitään syytä en näille löytänyt, ei ahdistusta/masennusta. Ajallaan meni ohi ja aikuisiällä olen vastaavaa kokenut muutaman kerran, nyt en enää moneen vuoteen.

Aloitin kyllä sertralin lääkityksen pienellä annoksella,mutta ei siitä ole apua ollut,päinvastoin melkeinpä pahentaa oireita (ainakin näin aluksi).Bentsodiatsepiinejä en halua kokeillakaan.

bentsoja. Apu tulee heti! Minulla oli yhden kesän ajan leukemiaepäily päällä ja vaikka minkälaisia tutkimuksia ja tulosten odottamista.



Menin niin paniikkiin, etten pystynyt nielemään, en nukkumaan, tuntui, että kaula kuroutuu umpeen (kaulalla oli isoja imusolmukkeita) ... ilman rauhoittavia lääkkeitä en olisi tuosta kesästä selvinnyt. Kaikki psyykkiset oireet hävisivät Diapamilla. Ja vaikka verenkuva ei ollutkaan kohdallaan ja imusolmukkeet kaikkialla turvonneina, se ei onneksi ollut leukemia.

meinaako se sitä että kysymys on vain stressistä??Mistä voin tietää ettei kyseessä ole jokin keskushermoston tauti,bentsothan vaikuttavat juurikin keskushermostoon?

anteeksi kun olen kirjoitellut,en vain saa apua muualta ja nämä vaivat ovat todellisia.En ole hullu enkä mt-potilas.Lääkärit ovat omin silmin todenneet nykivät lihakset ja nyt aivokuvissa nähtiin tuo poikkeama,joten en nyt jaksaisi ottaa vastaan kommentteja tyyliin "olet kirjoitellut kevään tänne".Tuskin itsekään olisit riemuissasi jos pään kuvissa todettaisiin jotain? Olen stressaanut,tiedostan sen kyllä,mutta jos en olisi ahdistunut,voisin nauraa niille,jotka väittävät ettei minulla ole vikaa "kuin psyykkistä"-tästä nyt on kuitenkin todisteita olemassa.

jos vaan voi väärin enemmän ymmärtää, niin ihmettelen. Nimenomaan mahdollisimman ystävällisesti yritin asiani muotoilla. MISSÄÄN en ole väittänyt sinua mt-potilaaksi tai hulluksi! Onko sulla noin estynyt käsitys mielialalääkkeitä käyttävistä? Tarkoitin just sitä mitä sanoin: olet (aiheesta) stressaantunut, ja yhtä lailla se mieli tarvitsee siinä vaiheessa hoitoa, olkoon se sitten vaikka lääke, jos siitä apua saa. Ei se sinusta hullua tee!

Enkä tarkoittanut, ettet olisi saanut kirjoittaa, taas käsitit niin väärin kuin voi. Olisin tietysti voinut täsmentääkseni kirjoittaa sen kysymysmuotoon, että yhdistänhän oikeaan henkilöön hätäsi kanssa.

Sori että edes yritin tsempata, voi elämä. En tee sitä toiste.

ja ellei niissä ilmene mitään, mene psykologille tai psykiatrille. Kuvauksesi kuulostaa hyvin tutulta, olen kokenut vastaavaa sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella. Paniikkikohtauksen yksi piirre on juuri tuo, että pelkäät olevasi kuolemansairas ja tunne on hyvin todellinen.



En todellakaan väheksy tunteitasi, päin vastoin ymmärrän ja kannustan lämpimästi hakemaan psykologista apua. Siitä on oikeasti sinulle hyötyä pitemmällä tähtäimellä!

oloasi, jaksat ja voit paremmin. Se, että olo helpottuu bentsoilla, ei tarkoita, että varsinainen vaivasi olisi psyykkistä, ei todellakaan. Sinuahan tutkitaan ... ja löydöksiäkin on ... on vaan helpompi kestää se epätietoisuus ja odottaminen, kun ei ahdista ihan niin kauheasti ja tule siitä lisää oireita.



Voithan kokeilla bentsoja esim. pari päivää ... silloin näet, mitkä oireista katoavat ja tiedät, että ne oireet johtuvat ahdistuksestasi ja paniikistasi. Jo sekin saattaa auttaa, että sinulla on bentsoja kaapissa ... paniikin iskiessä saat apua.

koska vaik ne lihasnykinät on kuinka todellisia ja tavislääkärit näkee ne, ne myös lisäksi rassaa sua psyykkisesti, stressaa ja aiheuttaa noita paniikkikohtauksia. Siis ne sun fyysiset oireet aiheuttaa psyykkisia oireita. Ja ne sitten taas varmaasti pahentaa niitä fyysisiä oireita. Ja sitten tulee lisää psyykkisiä ja se pahentaa... jne. Tajuat varmaan, että noidankehä on katkaistava tai ainakin sen kiertonopeutta on estettävä kasvamasta. Ja siihen kiertonopeuden hidastamiseen sä tarviit psykologisen(kin) puolen apua. Mahdollisesti jotain rauhoittavaa tai mielialaa tasaavaa lääkettä ja jotain hengitystekniikka- ja rentoutusharjoituksia, joilla voi oppia hallitsemaan ahdistusta ja stressiä.



On myös mahdollista, että kun stressi ja ahdistus helpottaa, myös fyysisistä syistä tulleet oireet helpottavat. Mulla esim käy näin allergioitten kanssa: Kun henkinen stressi helpottaa, elimistö jaksaa paremmin käsitellä fyysistä rasitettakin.