Rauhaton vauva, mikä avuksi?
Meillä on kohta 6kk ikäinen poika. On todella hymyileväinen ja tyytyväinen vauva ollut ihan alusta asti. Nukkuminen, varsinkin päikkäreiden, on meillä ollut kuitenkin ajoittain hankalaa alusta asti. Aloimme kuitenkin tuossa vähän aikaa sitten saada pojalle jonkinlaista rytmiä. Nyt kuitenkin hampaiden tulo ja kaikki uuden oppiminen sekoittanut kuviot ihan täysin.
Ennen poika sentään rauhottui sylissä, jos oli väsynyt. Nyt ei enää sitäkään. Nykyään tilanne usein vain pahenee siitä että ottaa syliin. Alkaa reuhtoa, rimpuilla, itkee ja huutaa. Ei myöskään yleensä auta mitkään silittelyt, hyssyttelyt yms.
Jonkin aikaa on menty niin että poika ei enää herää yöllä syömään. Aamusta joskus herää 6-7 aikaan nälkäisenä ja saa silloin maitoa. Heräilee kuitenkin muuten pitkin yötä ja jos en heti huomaa että on herännyt ja laita tuttia suuhun ja silittele hetken, herättää itsensä väkisin (huutelee, heiluu, vihtoo...). Sitten menee ainakin tunnin verran että saan pojan rauhoittumaan, vaikka selvästi on väsynyt (hieroo silmiä, haukottelee yms.).
Tiedän että usein nukkuminen menee hampaiden tulon ja kaiken uuden oppimisen takia hankalaksi. Olisi kuitenkin kiva kuulla vinkkejä, miten muut ovat selvinneet? Ja etenkin miten rauhoittaa lapsi jota ei edes sylissä pitäminen ja läheisyys rauhota?
Kommentit (5)
Tuntuu joskus vainoharhaiselta nähdä kaikkialla allergioita, mutta monet suolioireiset allergikot reagoivat noin. Vatsakivut herättävät, valvottavat ja itkettävät.
huomata hyvissä ajoin etukäteen, milloin vauva pitää laittaa nukkumaan. Päivisin mentiin aika lailla sillä rytmillä, että parin tunnin valvomisen jälkeen lähdettiin vaunuttelemaan (vauvaa piti heijata kauan, kovaa) tai autoajelulle (joskus vaan kulutin bensaa lähikaduilla, tosi ekologista juu..), kun tiesin, että jos menee väsymys överiksi, ei saa nukahtamaan sitten millään. Välillä tuntui, että elämä oli yhtä nukuttamista (saattoi mennä monta kertaa päivässä se tunti että nukahti), mutta näin vauva oli kuitenkin selvästi tyytyväisin.
Yöllä meillä taas alettiin toteuttaa lempeää unikoulua, jolla saatiin turhat heräilyt vähitellen pois, mutta tämä on varmasti tosi yksilöllistä. Muutettiin eri huoneeseen nukkumaan, jotta ei itse herättäisi kaikkiin ähinöihin, ja jo se helpotti. Jotkut tuttavani taas ovat kokeneet helpommaksi sen, että rauhoittavat vauvan mahdollisimman pian.
Tsemppiä! Meillä tuo 6-9 kk oli tosi hankalaa aikaa, joten kaikki sympatiani ovat puolellasi, mutta äkkiä se menee ohi. Vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan...
lapsi kasvaa ja tilanne paranee, vaikka väsyneenä tilanne tuntuu toivottomalta
huomata hyvissä ajoin etukäteen, milloin vauva pitää laittaa nukkumaan. Päivisin mentiin aika lailla sillä rytmillä, että parin tunnin valvomisen jälkeen lähdettiin vaunuttelemaan (vauvaa piti heijata kauan, kovaa) tai autoajelulle (joskus vaan kulutin bensaa lähikaduilla, tosi ekologista juu..), kun tiesin, että jos menee väsymys överiksi, ei saa nukahtamaan sitten millään. Välillä tuntui, että elämä oli yhtä nukuttamista (saattoi mennä monta kertaa päivässä se tunti että nukahti), mutta näin vauva oli kuitenkin selvästi tyytyväisin.
Yöllä meillä taas alettiin toteuttaa lempeää unikoulua, jolla saatiin turhat heräilyt vähitellen pois, mutta tämä on varmasti tosi yksilöllistä. Muutettiin eri huoneeseen nukkumaan, jotta ei itse herättäisi kaikkiin ähinöihin, ja jo se helpotti. Jotkut tuttavani taas ovat kokeneet helpommaksi sen, että rauhoittavat vauvan mahdollisimman pian.
Tsemppiä! Meillä tuo 6-9 kk oli tosi hankalaa aikaa, joten kaikki sympatiani ovat puolellasi, mutta äkkiä se menee ohi. Vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan...
Meillä ehkäpä juuri tuo päivällä nukkuminen muodostaa osan ongelmasta. Meillä kun poika ei ihana pienenäkään ole kovin helpolla päikkäreitä nukkunut. Sitten menee yliväsymykseksi ja ei sitten illallakaan ilman huutoa ja pitkää nukuttamista nukahda.
Vaunuttelemassa käyn pojan kanssa useamman kerran päivässä. Nukahtaa hyvin vaunuihin, mutta herää kun tullaan kotipihaan ja vaunut pysähtyy. Pari-kolme tuntia jaksaa vielä kävelläkin pitkin poikin aupunkia kävelläkin kun kuuntelee vaikka musiikkia samalla. Vaatisi kuitenkin pidemmän ajan että nukkuisi tarvittavan pitkät päikkärit ja autoa meillä ei ole.
Tuota omaan huoneeseen muuttamista olen miettinyt. Kun tuntuu että vauva herää kunnolla yöllä juttelemaan, huitomaan ja hihkumaan kun huomaa että minä herään ja alan katsella mitkä touhut hällä on meneillään. Siihen asti on unisestgi silmät puoliksi kiinni ja nyhjää peiton kulmaan ja inisee vähäsen. Eli ehkä nukahtaisikin uudestaan, kun minä en olisi heti reagoimassa vieressä...
Kiitos tsempeista, tulee tarpeeseen! :) Eiköhän tämä meilläkin mene jossain vaiheessa ohi ja vauva ala nukkua paremmin!
- nuku vauva kädenmitan päässä, vauva vaikka sivuvaunuun tai viereen (parisängyn tulee olla sitten tosi leveä)
- reagoi mahdollisimman nopeasti yöllä vauvan heräämiseen. eli laita tutti sen suuhun pidä kättä sen päällä itse vieressä makoillen, voit hengittää sellaista rauhallista ja "kovaäänistä" hengitystä, kuin nukkuisit, voit sanoa jotain " ei hätää" jotta kuulee myös sut
- jos annat vauvan herätä täydellisesti, niin sittenhän sitä valvotaan kauan, kun rauhoittuminen on hankalaa
- jos ei rauhoitu tuttiin, käteen jne. on varmaan nälkäinen ja sitten syötät sen mahd. nopeasti
eli parhaat kokemukset mulla on nämä kaksi: nopea reagointi ja lähellä nukkuminen
Meillä alkoivat nukkua noin tasan 1 vuotiaana kaikki yöt heräämättä, nukkuivat silloinkin vielä vieressämme