TUKEHDUN! Miksi äitiydestä ei saa valittaa?

Joka muuta väittää on tekopyhä teeskentelijä. t. neljän riiviön väsynyt äiti

Tosiasiahan on että elämä on huomattavasti helpottunut. Valittajaa on muutenkin rasittavaa kuunnella.

Onko sulla kenties pikkasen liian stressaavia sukulaisia, vai mikä mättää? Vai eikö miehesi ymmärrä lastenhoidon rankkuutta ja jakautuuko teillä vielä kodinhoitokin epätasaisesti?



Kyllä meinaan minun piireissäni saa ihan suoraan sanoa, että nyt kyllä vituttaa, eikä jaksa. Sukulaisistakaan kukaan ei ole kuittaillut ja kotona toimii työnjako hyvin.

mutta kun olen sanonut jotain tyyliin "harmi kun vauva ei nuku lainkaan päiväunia vaan vartin pätkiä" (mikä kiristää), niin heti on anoppi "vaientamassa" että "no asenteesta se on kiinni, aika aikansa kutakin, ihania ne vauvat on".. NIIN PRKL ONKIN, MUTTA EIKÖ SAISI SANOA ETTÄ JOKU ASIA HARMITTAA?



Jatkan siis äiti-idyllin esittämistä. Ja kotityöt teen minä 95%-sesti.

Jatkan siis äiti-idyllin esittämistä. Ja kotityöt teen minä 95%-sesti.

siitä, miten asiat on teillä järjestetty. On aika eri asia, jos joku naputtaa silloin tällöin, kuin että sua kyykytetään jatkuvasti ja raadat hikihevosena päivästä toiseen. Pysähdy miettimään, miten arki on teillä järjestetty ja harkitse ihan tosissaan, pitäisikö jotain muuttaa. Muuten sinusta tulee loppuunpalanut, katkera käntty, josta ei ole iloa edes lapsille.

Itse olin jossain vaiheessa aika väsynyt kotiäiti alle kouluikäisten kanssa ja marmatin silloin väsymystä miehelle. Hän kertoi lukeneensa jostain, että yleensä kaikkien muiden äitien mielestä se on ollut juuri parasta aikaa elämässä ja ihmetteli minun erilaisuuttani.



Jossain vaiheessa sain hänet ymmärtämään, että se on tuntunut useimmista äideistä parhaimmalta ajalta vasta jälkeenpäin, sitten kun aika on kullannut muistot ja saa jo oikeasti nukkua silloin kun oikeasti itseä väsyttää.



Paradoksaalista kyllä, oli se muuten oikeasti aivan ihanaa aikaa. :)

Tosiasiahan on että elämä on huomattavasti helpottunut. Valittajaa on muutenkin rasittavaa kuunnella.

Ne 60+ mummot on hoitaneet omia lapsiaan kultaisella 80-luvulla. Ja jos verrataan sitä aikaa mun tähän viikkoon, niin eroa on, eikä suinkaan mummon tappioksi.

Meidän lapset on nyt 2-viikkoisessa uimakoulussa. Kaksi lasta ja kaksi eri ryhmää. Kuskauksissa palaa aikaa ja rahaa 600 kilometrin verran. Eli tuon verran kertyy ajoista, kun kuskaan kaksi lasta uimakouluun kaksi viikkoa.

Itse muistan olleeni about saman ikäisenä kesäuimakoulussa 80-luvulla. Kuskasiko mun äiti meitä sinne 600 kilsaa, tai edes sata. Ei todella. Äiti teki meille aamulla eväät ja työnsi tilausbussiin, joka kierteli pitkin kyliä keräämässä meidät uimakoululaiset kyytiin, vei uimahallin ovelle ja nouti sieltä uimakoulun jälkeen ja toi kotiin.

En kyllä ollut meidän uimakouluttaminen omalle äidilleni puoliksikaan näin työteliäs kuin mitä tää mun ajohulluus nyt on ollut.

Ei tarvinnu kokoajan huolehtia, mitä lapset puuhaa. Kun ne häivisi näköpiiristä, ne oli jossain pihoilla kavereiden kanssa ja siihen luotettiin, että siellä pärjäävät ja tulevat ajallaan syömään tai nukkumaan. Ei ollu tarvetta puhelimille tai minkäänlaiselle muullekaan ainaiselle valvonnalle, että missä nyt olet ja mitä teet ja kenen kanssa.

mutta kun olen sanonut jotain tyyliin "harmi kun vauva ei nuku lainkaan päiväunia vaan vartin pätkiä" (mikä kiristää), niin heti on anoppi "vaientamassa" että "no asenteesta se on kiinni, aika aikansa kutakin, ihania ne vauvat on".. NIIN PRKL ONKIN, MUTTA EIKÖ SAISI SANOA ETTÄ JOKU ASIA HARMITTAA?

Jatkan siis äiti-idyllin esittämistä. Ja kotityöt teen minä 95%-sesti.

paitsi minä tein 100%sesti kotityöt. Sitten mies ja yllättäen tämän vanhemmat ihmettelevät, kun vähän väsyttää ja pyydän omaa aikaa.

Muutaman kerran pääsin viettämään omaa aikaa kaverin kanssa kahville ---> mies soitteli 5 minuutin välein, että koita tulla kotio jo. Olipas rentouttavaa..

Kun ei edes parisuhdeterapia auttanut miestä ymmärtämään, että tarvitsen vähän edes apua kotitöissä ja omaa aikaa, pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin lapsen kanssa.

Nyt on helpompaa kun ei tarvi kolmannenkin ihmisen p*skoja siivoilla ja pestä ja minulla on oikeasti omaa aikaa, kun lapsi on isällään..

Kannattaa puhua todellakin, sinulla on enemmän kuin oikeus siihen.

Kyllä saa valittaa, mutta omien vanhempiemme sukupolvi on siihen huono kohde, koska yrittävät ilmeisesti mukamas jotenkin auttaa puhumalla valituksen kohteen pois juuri noin kuin sanoit: "no vähän aikaahan sitä vaan kestää.... ei se niin paha ole.... voisi olla pahemminkin" mikä ei todellakaan auta, kun itse haluaa päästää höyryjä.



Valita toisille samassa tilanteessa oleville. Se on parasta!



Ei esimerkiksi missään muualla ole niin hyvä valittaa imetyksen ajoittaisesta rasittavuudesta kuin imetystukiryhmässä. Ei kukaan tule sanomaan, että "lopeta sitte!", vaan ainoastaan: "niin, kyllä ottaa pannuun kun ei lapsi nukahda kuin rinnalle ja heti kun poistuu vierestä niin herää!".



Ahh.

miksi siitä pitäisi valittaa?? teitkö lapsisi muiden takia?

Valittaa saa tietysti, mutta ei kai sitä ihan kaikille tarvitse. Jos ei saa anopilta ymmärtämystä, valita ystäville? Ja jos koko ajan valitat anopille asiasta mihin hän ei voi vaikuttaa, anoppi voi alkaa kyllästyttää. Jos anoppi valittaa koko ajan sinulle jostakin omasta ongelmastaan, jaksatko aina kuunnella?

Ei sillä ole väliä, milloin oli yleisesti helpompaa ja miksi, vaan jokaisen yksilöllisestä jaksamisesta, kuormituksesta, taustasta ja ominaisuuksista. Saa valittaa jos on vaikeaa. Jokaisella on joskus vaikeaa.