Pitääkö kerhonvetäjille kertoa lapsen neurologisista ongelmista?

ap

matikan tunnilla juoksi ympäri luokkaa kunnes laitettiin käytävään rauhoittumaan.. ap

Ei kai matikanopen teoista voi vetää yleisiä johtopäätöksiä? Jos matikanopen kanssa ei synkannut ja/tai matikka oli lapselle vaikeata, niin ei se tarkoita sitä, että kuviskerhossa on sama meno. Miksei luokassa juoksevaa lasta saisi laittaa käytävään rauhoittumaan? Ihan varmasti kuka tahansa luokassa juokseva lapsi siirrettäisiin a) rauhoittumaan ja b) muualle, ettei häiritse muita. Ei siinä kysellä diagnoosia.

kyllähän se leima on koulussa joka tunnilla. Sama ope, samat luokkakaverit jne. Ja tottakai siirretään muualle, en tuominnut siirtämistä, selitin vain että ei se leima poistu yhdellä nätisti käyttäydytyllä oppiaineella.

Uudessa kerhossa uudet kaverit ja uudet opet eivät ole nähneet mitä matikan tunnilla tapahtuu, siinä oli pointtini.

ap

MOnet assit näyttävät as-piirteensä myös erityismielenkiinnonkohteissaan ja siinä, missä he ovat hyviä. Ylikeskittyvät, sulkevat muut ulkopuolelle, eivät hyväksy ohjaajan korjauksia, jne.

Kuvistunneilla kaikki sujuu hyvin, voisin siis uskoa että sama koskee myös harrastuskerhoa. Okei, poika ylikeskittyy, ainoa mikä tarvitsisi ehkä ohjaajalle kertoa, olisi että poika ei ole tarkoituksella "umpimielinen", vaan uppoutuu niin täysillä työhönsä ettei huomaa mitä ympärillä tapahtuu.

ap

Voi olla ihan ok kertoa.

että koulussa monilla tunneilla neurologiset vammat näkyy selvästi kuin´olisi punainen huutomerkki otsassa. Vain kuviksessa ei näy. Poika varmaan haluaisi olla "normaali" uuden harrastuksen ja uusien tuttavien parissa, eikä aina Se Adhd-tyyppi...



ap

Ymmärrän täysin sinun (ja lapsesi) halua jäädä ilman erityislapsen leimaa. Toivottavasti lapsi nauttii uudesta harrastuksestaan!

Riippuu ihan ohjaajasta. Itse vedän tenavilla jumppaa ja mielelläni haluan tietää kaikki sairaudet ja neurologiset ongelmat. Lapset eivät ole missään erityisasemassa ja en kohtele heitä mitenkään eritavoin, mutta pystyn siirtymä tilanteet ja odottelut hoitamaan paremmin, kun osaan laittaa nämä helposti "villiintyvät" tekemään jotain järkevää ennen kuin tylsistyvät.



Voihan sitä katsoa ensin, että miten menee ja juttelee sen jälkeen kerhon vetäjälle jos siihen on tarvetta. Meitä on monenlaisia ja jotkut ihmiset eivät osaa käsitellä kaikkia yhtä tasavertaisesti valitettavasti. Ne ennakkoluulot :(

Tarkoitan, että onko kerho-olosuhteissa (paikka, muut ihmiset, säännöt ja ohjeet, rajoitettu aika, rajoitetut välineet jne.) jotain sellaista, joka voi saada lapsesi oireilemaan? Jos, niin sitten kannattaa ehdottomasti kertoa, koska muuten lasta pidetään tyhmänä ja ilkeänä.



Olen ip-ohjaaja ja voin sanoa ihan rehellisesti, että mieluiten kuulen diagnoosista. En leimaa lapsia tai tuhahtele nurkan takana, että "pitää tommonenkin adhd täällä olla riesana", vaan diagnoosin myötä osaan vähän paremmin varautua tilanteisiin ja tempoa lisäniksejä hihasta. Ryhmätilanteessa ei kerta kaikkiaan ehdi kaikkia lapsia kohdella yhtä pitkäpinnaisesti kuin kotona paria omaa lasta, joten jos joku ryhmän lapsista tarvitsee vähän enemmän aikaa, ohjausta tai ymmärrystä, niin siitä on hyvä tietää.

että koulussa monilla tunneilla neurologiset vammat näkyy selvästi kuin´olisi punainen huutomerkki otsassa. Vain kuviksessa ei näy. Poika varmaan haluaisi olla "normaali" uuden harrastuksen ja uusien tuttavien parissa, eikä aina Se Adhd-tyyppi... ap

lapsi on kuin ihmisen mieli, niin silti on se addu leima otsikossa?

Kyllähän se esiin tulee tuolla kuviskerhossakin, vaikka et siitä mitään sanoisikaan.

että koulussa monilla tunneilla neurologiset vammat näkyy selvästi kuin´olisi punainen huutomerkki otsassa. Vain kuviksessa ei näy. Poika varmaan haluaisi olla "normaali" uuden harrastuksen ja uusien tuttavien parissa, eikä aina Se Adhd-tyyppi... ap

lapsi on kuin ihmisen mieli, niin silti on se addu leima otsikossa? Kyllähän se esiin tulee tuolla kuviskerhossakin, vaikka et siitä mitään sanoisikaan.

matikan tunnilla juoksi ympäri luokkaa kunnes laitettiin käytävään rauhoittumaan..

ap

matikan tunnilla juoksi ympäri luokkaa kunnes laitettiin käytävään rauhoittumaan..

ap

Ei kai matikanopen teoista voi vetää yleisiä johtopäätöksiä? Jos matikanopen kanssa ei synkannut ja/tai matikka oli lapselle vaikeata, niin ei se tarkoita sitä, että kuviskerhossa on sama meno. Miksei luokassa juoksevaa lasta saisi laittaa käytävään rauhoittumaan? Ihan varmasti kuka tahansa luokassa juokseva lapsi siirrettäisiin a) rauhoittumaan ja b) muualle, ettei häiritse muita. Ei siinä kysellä diagnoosia.

ei siihen mikään pakota. Voit myös ajatella, että seurailet vähän aikaa ja kerrot sitten jos se tuntuu tarpeelliseltä. Et kerro, minkä ikäinen lapsi on, mutta mun oman ja vertaistukiryhmien kokemuksen mukaan kertominen on välittämätöntä pienemmillä ja tulee tarpeettomaksi isommilla lapsilla. Kriittinen raja tulee usein vastaan joskus 5-6 luokan tienoilla.



Valitettavasti kertomisraja riippuu lapsen kehitysasteesta, ei siitä, tykkääkö lapsi harrasteesta vai ei. MOnet assit näyttävät as-piirteensä myös erityismielenkiinnonkohteissaan ja siinä, missä he ovat hyviä. Ylikeskittyvät, sulkevat muut ulkopuolelle, eivät hyväksy ohjaajan korjauksia, jne.

as-piirteistä

Ja hyvin on mennyt.



Minustakin on tuntunut kivalta saada kehuja, jotka annetaan kuin tavislapsesta, eikä tyyliin "vaikka xx on tällainen, hän silti osaa"

hahmotushäiriöitä mm. avaruudellisessa hahmotuksessa ja lisäksi jäljessä motorisessa kehityksessä. Kaiken kukkuraksi on vielä tod. näk. molempikätinen ja kätisyys haussa em. seikoista osin johtuen.



Kyllä olen kertonut päiväkerhon ohjaajille ja muskarinopelle. Etenkin muskariope kertoi havainneensa lapsen vaikeudet hahmottaa asioita heti, saimme siis toimintaterapian lausunnon kun lapsi oli käynyt muskaria noin vuoden ajan.



Mielestäni ymmärtävät lasta paremmin kun ovat tietoisia. Lapseni hermostuu helposti ja lannistuu yrittämästä esim. piirtää kun hänen on hankala hahmottaa. Ohjaajat ymmärtävät taustat huomioiden kannustaa lasta.