Ei alkuhuumaa..?

alkuhuuma ole sitä ihastumista ja rakastumista ja jotain uutuudenviehätystä?



Jos ei ole alkuhuumaa, tuntuuko se sitten suoraan siltä kuin olisi tuntenut ja ollut yhdessä jo pidempään, hyvässä ja pahassa?

Eikös alkuhuuma ole sitä ihastumista ja rakastumista ja jotain uutuudenviehätystä?

Jos ei ole alkuhuumaa, tuntuuko se sitten suoraan siltä kuin olisi tuntenut ja ollut yhdessä jo pidempään, hyvässä ja pahassa?

Alkuhuuma on mielestäni voimakas biokemiallinen myrsky, jolloin toisen ihmisen läsnäoloon tai ihan vaan olemassaoloon oma keho reagoi voimakkaasti ja pää on ihan sekaisin, muita ajatuksia ei mahdu päähän kuin tuo ihastuksen kohde.

Ilman alkuhuumaa tuntui juuri siltä, että ollaan tunnettu aina ja sovitaan yhteen kuin vakka ja kansi (vaikka ollaankin tosi erilaisia). Vaikka kyllä siihen sitä uutuudenviehätystä tuli lisänä varmasti silti, vaikka kemialliset reaktiot puuttuivatkin.

vankka kumppanuus kaikkineen.

todellista yhteenkuuluvuuden tunnetta niin voi unohtaa koko jutun. Ja muista hyväksyä toinen sellaisena kuin on, ärsyttävät piirteet/tavat sen kuin vuosien mittaan vain alkavat enemmän ärsyttää jos et heti suhtaudu niihin rakkaudella :D

olet miehen kanssa yhdessä?

olet miehen kanssa yhdessä?

Huomioni herätti hänessä se, että on aina hyvällä tuulella, hyvin huomaavainen ja määrätietoinen. Sittemmin olen jäänyt odottamaan sitä "ihkuu"-fiilistä, joka oli ihan alussa hyvin huomaamaton ja meni nopeasti ohi. Etsin hänestä vikoja ja tiedän olevani epäreilu, hänkin aistii epävarmuuteni ja pelkään satuttavani häntä :(

ap

todellista yhteenkuuluvuuden tunnetta niin voi unohtaa koko jutun. Ja muista hyväksyä toinen sellaisena kuin on, ärsyttävät piirteet/tavat sen kuin vuosien mittaan vain alkavat enemmän ärsyttää jos et heti suhtaudu niihin rakkaudella :D

Todellinen yhteenkuuluvuuden tunne ja alkuhuuma ovat ihan eri asioita. Eikä minusta mikään ihkuu-tunne ole välttämätön tuon yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisessä.

olet miehen kanssa yhdessä?

Huomioni herätti hänessä se, että on aina hyvällä tuulella, hyvin huomaavainen ja määrätietoinen. Sittemmin olen jäänyt odottamaan sitä "ihkuu"-fiilistä, joka oli ihan alussa hyvin huomaamaton ja meni nopeasti ohi. Etsin hänestä vikoja ja tiedän olevani epäreilu, hänkin aistii epävarmuuteni ja pelkään satuttavani häntä :(

ap

Eli lähteekö tämä epävarmuus sinusta vai miehestä? Onko onko kyse enemmän tältä mieheltä odotettavista asioista vai että odotat edellisten suhteiden asioiden toistuvan?

johtunee siitä, että olen tottunut ihan erilaisiin miehiin. Ennen menin kovaa fiiliksen mukana ja tipuin korkealta alas, valitsin vääränlaisia miehiä. Ehkä en osaa olla mihinkään tyytyväinen ja vaadin liikoja toiselta. Olen hyvin itsenäinen ja ollut tätä ennen pitkään sinkkuna, ehkä tämä mies vakaudessaan ja määrätietoisuudessaan horjuttaa minun itsenäisyydentunnettani ja pelkään antaa hänen tulla osaksi elämääni. Kaipaisin silti tunnetta ja intohimoa. Seksikin on vaan "ihan ok"..



ap

Itse en voisi kuvitellakaan olla suhteessa, jossa ei mikään tunnu missään...

Enemmän meidän suhde perustui järkisyille, taloudellisille seikoille ja hienolle ystävyydelle. Tietty ensimmäisinä vuosina häiritsi kun ei "himoinnut" toista oikein millään tasolla (silti mieheni aktiivisuuden ja taitavuuden vuoksi hyvää seksiä usein). Vuosien mittaan, erityisesti yhteisen lapsen synnyttyä rakkaus kehittyi ja syveni upeaksi tunteeksi - edelleen ilman hirveää hehkutusta - on vain tosi hyvä olla yhdessä.



Vasta nyt olen ruvennut miettimään sitä ihanaa hehkua ja tunnetta mikä meiltä on puuttunut, sen kun vielä saisi tuntea... en silti ole valmis luopumaan perheestäni sen takia. Kunhan haaveilen

ei hyvä juttu. Eksän kanssa oli erittäin vahva alkuhuuma, suorastaan pyörryttävä. Ja sitä jotain (hormonaalista harmoniaa?) löytyi vielä vuosienkin kuluttua. Erosimme kuitenkin ihan muista syistä.



Nykyisen kanssa ei ollut muuta kuin jees-meininkiä. Ja nyt ollaan oltu 9v yhdessä ja lapsia on, mutta parisuhde on paska. Ja eihän tässä koskaan mitään kipinää ole ollutkaan, ei mitään hullaantumista, paremminkin "järkisuhde", jossa ei mikään leisku. En voi sanoa miestäni edes kaveriksi, välimme ovat tosi viileät.

ei hyvä juttu. Eksän kanssa oli erittäin vahva alkuhuuma, suorastaan pyörryttävä. Ja sitä jotain (hormonaalista harmoniaa?) löytyi vielä vuosienkin kuluttua. Erosimme kuitenkin ihan muista syistä.

Nykyisen kanssa ei ollut muuta kuin jees-meininkiä. Ja nyt ollaan oltu 9v yhdessä ja lapsia on, mutta parisuhde on paska. Ja eihän tässä koskaan mitään kipinää ole ollutkaan, ei mitään hullaantumista, paremminkin "järkisuhde", jossa ei mikään leisku. En voi sanoa miestäni edes kaveriksi, välimme ovat tosi viileät.

menit yhteen tuon jälkimmäisen miehen kanssa?

alkuajoista, kuten näistäkin kirjoituksista voi lukea. Se ei ennusta kuitenkaan teidän parisuhteen kehittymistä. Itse olen kokenut alkuhuuman, mutta samaa kipinää ei enää löydy. Voi olla, että suhteestanne kehittyy oikeinkin hyvä. Varsinkin kun olet huomannut, että ennen rakastuit epäluotettaviin miehiin. Sinun pitää miettiä mitä pitkällä aikavälillä suhteeltasi haluat. Alkuhuuma loppuu jokaisessa suhteessa. Sitä paitsi mikään sihde harvemmin on "täydellinen". Nykyinen miehesi vaikuttaa loistotyypiltä. Suosittelisin pitämään hänestä kiinni ja antamaan ajan kulua.

Ihastuin häneen siksi, että hänessä oli vahvana ne piirteet, jotka eksältä jäi uupumaan. Eli järkevyys, halu sitoutua, hankkia perhe ja elää tasaisen vakaata elämää. Harmi vaan, että tajusin liian myöhään, että "vaihtokaupassa" jäi pois esim. hauskuus, hellyys ja toisen huomioiminen.. ja ehkä jopa aito rakkaus. Vasta vuosien kuluessa olen tilanteen kokonaisuudessaan tajunnut - sen, että tätä ei voi mikään muuttaa, vaan kyse on perusluonteesta. Vaan ollaan jo naimisissa ja lapsiakin monta.

ei hyvä juttu. Eksän kanssa oli erittäin vahva alkuhuuma, suorastaan pyörryttävä. Ja sitä jotain (hormonaalista harmoniaa?) löytyi vielä vuosienkin kuluttua. Erosimme kuitenkin ihan muista syistä.

Nykyisen kanssa ei ollut muuta kuin jees-meininkiä. Ja nyt ollaan oltu 9v yhdessä ja lapsia on, mutta parisuhde on paska. Ja eihän tässä koskaan mitään kipinää ole ollutkaan, ei mitään hullaantumista, paremminkin "järkisuhde", jossa ei mikään leisku. En voi sanoa miestäni edes kaveriksi, välimme ovat tosi viileät.

menit yhteen tuon jälkimmäisen miehen kanssa?

Päivittäinen sekstailukin loppui puolen vuoden kuluttua. Mutta.. tässä sitä ollaan oltu 12v naimisissa ja ihan todella onnellisiksi meitä voi kutsua. Ei sitä huumaa ole vieläkään ja romantiikka ja leiskuva intohimo ovat aika vähissä. Mutta kun on hyvä olla niin ei se silloin vie voittoa hyvältä suhteelta. myönnän minäkin haaveilevani intohimosta ja joskus jopa toisten miesten kanssa. Mutta haaveet ovat vain hyvästä ja tuovat arkeen maustetta.



Jos siis mies on muuten ihana ja fyysisestikin tunnette vetoa toisiinne, niin kannattaa antaa aikaa suhteelle. Usein ne hyvät avioliitot perustuvatkin ihan jollekin muulle kuin intohimolle.

mun kokemuksella.

Ei ollu meilläkään mitään mieletöntä rakastumista. Miellytimme toisiamme, oltiin kaksi yksinäistä, päädyttiin sitten vaan olemaan yhdessä.

Oltu pitkään, koko ajan ollu hyvä olla ja todellinen rakkaus kehittyi vuosien varrella.

Kaikki kaverit, joilla alkanu suhde 'pautsikavauwaull'. ovat ne olleet myrskyisiä ja päättyneet rumiin eroihin.

Ilman suurta roihua yhteen ajautuneet parit yhä yhdessä.

En sano tätä absoluuttiseksi totuudeksi, minun lähipiirissäni nyt vain on käynyt näin.

mun kokemuksella.

Ei ollu meilläkään mitään mieletöntä rakastumista. Miellytimme toisiamme, oltiin kaksi yksinäistä, päädyttiin sitten vaan olemaan yhdessä.

Oltu pitkään, koko ajan ollu hyvä olla ja todellinen rakkaus kehittyi vuosien varrella.

Kaikki kaverit, joilla alkanu suhde 'pautsikavauwaull'. ovat ne olleet myrskyisiä ja päättyneet rumiin eroihin.

Ilman suurta roihua yhteen ajautuneet parit yhä yhdessä.

En sano tätä absoluuttiseksi totuudeksi, minun lähipiirissäni nyt vain on käynyt näin.

tutustuttiin rauhassa ja tuntui kuin kotiinsa olisi tullut kun toisen tapasi. On aina ollut hyvä olla toisen kanssa ja seksi on hyvää. Liittomme on kestänyt 18v ja on todella vakaalla pohjalla ja rakastamme toisiamme ja tuntuu, että kaikki vain paranee ajan myötä. Seksikin on tullut kiihkeämmäksi iän myötä ja estottomammaksi.

Olen kokenut noita pimpampom- rakastumisia, jotka loppuivat aika nopeaa kun ei ollut oikein mitään muuta sen alkuhuuman jälkeen. Onneksi niiden kans ei ehditnyt muuttaa yhteen tms. Kaikki tuttuni, jotka ovat menneet yhteen ja tehneet lapsia sen "pautsikawauwau"-tyypin kanssa ovat parhaillaan keskellä repiää eroa tai sen jo läpikäyneitä.

mun kokemuksella. Ei ollu meilläkään mitään mieletöntä rakastumista. Miellytimme toisiamme, oltiin kaksi yksinäistä, päädyttiin sitten vaan olemaan yhdessä. Oltu pitkään, koko ajan ollu hyvä olla ja todellinen rakkaus kehittyi vuosien varrella. Kaikki kaverit, joilla alkanu suhde 'pautsikavauwaull'. ovat ne olleet myrskyisiä ja päättyneet rumiin eroihin. Ilman suurta roihua yhteen ajautuneet parit yhä yhdessä. En sano tätä absoluuttiseksi totuudeksi, minun lähipiirissäni nyt vain on käynyt näin.

mun kokemuksella.

Ei ollu meilläkään mitään mieletöntä rakastumista. Miellytimme toisiamme, oltiin kaksi yksinäistä, päädyttiin sitten vaan olemaan yhdessä.

Oltu pitkään, koko ajan ollu hyvä olla ja todellinen rakkaus kehittyi vuosien varrella.

Kaikki kaverit, joilla alkanu suhde 'pautsikavauwaull'. ovat ne olleet myrskyisiä ja päättyneet rumiin eroihin.

Ilman suurta roihua yhteen ajautuneet parit yhä yhdessä.

En sano tätä absoluuttiseksi totuudeksi, minun lähipiirissäni nyt vain on käynyt näin.

Olen aina pitänyt meitä jotenkin omituisina, kun ei ole ollut mitään huumaa tyyliin paneskeltu 22/6 kuten tällä palstalla suurin osa =D