Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja tilanteen kestämiseen (vauvakuume, ikä, jahkaileva mies...)?
16.06.2011 |
Olen 31-v, mies 37-v. Olemme seurustelleet n. 4 vuotta, kummallakaan ei lapsia ennestään. Ollaan molemmat lapsirakkaita, puhuttu suhteen alusta asti tyyliin "sitten kun meillä on lapsi/lapsia...". Itse aloin n. vuosi sitten (olimme asuneet reilun vuoden yhdessä silloin) puhumaan konkreettisemmin aiheesta, ajankohdasta, eli ehdotin että vuoden päästä viimeistään jätettäisiin ehkäisy pois, kun ikääkin alkaa jo olla. Mies oli aina aiheesta keskusteltaessa vältteleväinen ja etäinen... kuitenkin aina oma-alotteisesti otti lapset puheeksi tulevaisuudesta puhuttaessa. Eli haluaa lapsia, mutta pelkää jotenkin sitä konkreettista päätöstä jättää ehkäisy pois.
No, se vuosi meni, ja sen aikana tästä aiheesta on käyty monet keskustelut ja väännöt, mm:
- mies on sanonut, että häntä ahdistaa, kun minä vain "määrään" milloin lasta aletaan yrittää, ilman että asiasta keskustellaan. Tässä on ehkä perääkin, pyysin anteeksi ja lupasin, etten tietenkään tee päätöstä yksin vaan yhdessä päätetään. No, alkuvuodesta mies ilmoitti, että "loppuvuodesta" voidaan hänen puolestaan alkaa yrittää lasta (itse olisin halunnut jo siis tänä keväänä, mutta en tietenkään vastoin miehen tahtoa).
- Olen yrittänyt saada miehen tajuamaan, ettei raskaus välttämättä ala heti ja vaikeudet vain kasvavat kun ikää tulee lisää. Miehen mielipide ei ole muuttunut, vaan edelleen "katsotaan asiaa sitten syksyllä".
En vain millään jaksaisi odottaa, vauvakuume vain pahenee koko ajan, ja pelkään, ettei lapsia tule, jos vielä lykkäämme asiaa. Tiedän, ettei syksyyn ole kauaa, mutta jos mies sitten perääntyykin, se pelottaa.
Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta ja miten siitä on selvitty? Miten tsempata itsensä odottamaan jotakin tiettyä ajankohtaa, jolloin "ehkä/todennäköisesti" aletaan yrittämään lasta?
Kommentit (29)
Kesä meni ja syksy tuli, ja tilanne on nyt se, että mun pillerit loppui noin kuukausi sitten. Miehelle ilmotin vaan että ne on loppu nyt, eikä mies onneksi saanut mitään paniikkikohtausta vaan otti asian aika tyynesti vastaan :)
No, edelleenkään raskaus- tai lapsiasioista ei kauheesti puhuta, niistä saa puhua vasta sitten jos/kun meille on lapsi todistetusti joskus tulossa. Mies ei näköjään kauheesti usko sellaiseen mahdollisuuteen, kun tohkeissaan suunnittelee meille kaikkea sellasta tekemistä esim ensi kesäksi, johon ei raskaana olo tai lapsen syntymä oikein sovi. Kuitenkin meillä oli tässä ekassa yrityskierrossa seksiä juuri hedelmälliseen aikaan (jos tulkitsin tuntemukset oikein), joten pieni mahdollisuus raskauteen on olemassa. Pitäkää peukkuja!
Kiitos vielä kaikille mua aikasemmin kannustaneille, siitä oli apua! Ja nopeestihan se aika sitten lopulta meni. Nyt voi vaan toivoa, ettei raskauden alkamista tarvi odottaa yhtä kauaa kun miehen lämpenemistä asialle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tilanne oli niin, että mies halusi vielä lapsen/lapsia (hänellä siis yksi jo ennestään), minä taas en. Noh aika äkkiä lämpenin siihen että haluankin lapsen ja sanoin että hommiin on alettava (samanlaisia pelkoja kun sulla, ikä yms, vaikkei oltu noin "vanhoja" kuin te, mut 30 lähesty uhkaavasti). Sitten mies kuitenkin jarrutteli, lopulta sitten sanoi että jätä vaan pillerit pois, noh tein työtä käskettyä ja saman viikon viikonloppuna mies kosi, hääpäivä saatiinkin sovittua jo seuraavalle kesälle, joten vauvan yrittäminen lykkäyty taas. Odottelu oli tuskasta, mutta sitten 3kk ennen häitä mies teki ratkaisunsa ja vetikin ilman kumia ja mä pamahdin samantien paksuks. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti teilläkin. Eihän sýksyyn ole enää kauaa, mutta ymmärrän kyllä että odottavan aika on pitkä. Enpä tiedä onko kirjoituksestani sulle mitään hyötyä, mutta tahdoin kertoa, että kyllä mies sitten suostuu, kun on siihen valmis. (toivottavasti pian siis.. ;) )
Voi kumpa kävisikin noin, että kun mies viimein saa jahkaamisensa jahkattua, tulisin nopeasti raskaaksi, mutta epäilempä, että siinä tulee kestämään (en ole koskaan ollut raskaana eikä vahinkoja ole tapahtunut - onneksi - vaikka en aina ole ollut maailman huolellisin ehkäisyn suhteen).
ap
Ja muista, älä sitten ajattele seksiä vain lapsen tekemisenä, ettei turha stressi vaikeuta lapsen alulle saamista. :) Pidän sulle peukkuja.
t.2
sittenhän tiedät, mikä on lopullinen tilanne, ei kannata etukäteen noin paljoa stressata. Olet kyllä ihan riittävän nuori vielä jonkun vuoden :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin haluaisin, että voisin vain unohtaa asian ja odotella rauhassa syksyä/loppuvuotta, mutta en voi sille mitään että ajattelen päivittäin asiaa ja "hukkaan kuluvaa aikaa". En tiedä, mistä tää kiire nyt tuli, talvella vielä osasin ottaa asian tyynesti.
Ehkä tää vaihe menee ohi ja saa taas suunnattua ajatukset muualle, sitä odotellessa...
ap
Kuulostaapa surkealta. Kyllähän nyt MIEHEN tulee haluta jälkikasvua oman naisensa kanssa! Aivan pikkupojan asteelle jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käy vaikka gynellä tarkistamassa, että kaikki on raskautta varten valmista, huolehdi terveydestäsi, liiku riittävästi syö terveellisesti, kaikesta siitä voit iloita raskaana ollessasi ja synnyttäessäsi, miehesikin tulee huomaamaan, että valmistaudut tilanteeseen, ehkä voit jättää jo pillerit pois (jos syöt niitä) tietysti kertomalla miehellesi ensin, että haluat puhdistaa elimistösi kemikaaleista jo hyvissä ajoin ennen mahdollista raskautta...
Odottavan aika on pitkä, mutta kun tekee jotain aika kuluu paremmin. Kauppareissulta voit tietysti jo hankkia jotain kivaa vauvalle, voihan ne sitten antaa vaikka lahjaksi jonkun toisen vauvalle.