Miten välttää katkeruus?

etsiytyy positiivisten ihmisten seuraan



ps lue hyviä kirjoja esim Wayne w Dyerin kirjoja

valitse katkeruus tai kasvu

Kiitos.

ap

myös kielteiset tunteet. Totta kai, jos jokin asia omassa elämässäsi ei tyydytä tai kaipaat kovasti jotain, ja sitten näet lähipiirissäsi sen toteutuvan (varsinkin ihan "sattumalta"), se saa aikaan kateutta. Ei se tarkoita, ettet voisi samalla myös olla onnellinen tämän toisen ihmisen puolesta. Tunnet pettymystä omista toteutumattomista toiveistasi ja samaan aikaan voit silti samaistua toisen iloon. Eivät asiat ole mustavalkoisia, eikä KUKAAN ole pelkästään myönteinen ja hyvä ihminen.



Sinun kannattaisi varmasti selvittää itsellesi, mitkä asiat ovat elämässäsi sellaisia, joihin VOIT vaikuttaa. Mitkä tavoitteet on vielä saavutettavissa, ja missä tavoitteissa voit löytää jonkun tyydyttävän kompromissin, joka on vielä saavutettavissa. Ja siis ihan oikeasti mieti tätä AVOIMIN MIELIN. Ei tietenkään yltiöpositiivisesti, vaan realistisesti, mutta älä myöskään jää kiinni "ei siitä kuitenkaan mitään tule"-ajatusmalliin. Listaa vaikka paperille ylös, mihin asioihin omassa elämässäsi et ole tyytyväinen ja sitten mieti, mille niistä asioista voisit tehdä edes jotain, jos oikeasti yrittäisit.



Sen jälkeen keskitä voimavarasi ja energiasi näiden asioiden muuttamiseen. Anna paskan mielen tulla niistä asioista, joille et mitään voi, mutta älä jää siihen vellomaan. Kun keskität tarmosi muutosten tekemiseen, jää aikaa ja tilaa niille katkerille hetkillekin vähemmän.



Ei kukaan väitä, että elämän kortit olisi jaettu reilusti. Valitettavasti sinä nyt kuitenkin olet ainoa, joka voi omiin asioihisi (oli sinulla sitten kuinka epäreilut kortit kädessä tahansa) jotenkin vaikuttaa. Ja varmasti voit vaikuttaa JOTENKIN JOIHINKIN ASIOIHIN. Tee se, minkä voit. Ja jos jotain myönteistä sitten jossain vaiheessa vaan tupsahtaa eteen, sen parempi, eikö?



TSEMPPIÄ!

katkeruus on padottua vihaa. Sanotaan että viha lähtee vain vihaamalla. Eli tämän mukaan pitäisi ensin olla vihainen eikä lakaista asioita maton alle. Ja näinhän sinä oletkin.



Sen jälkeen pitää antaa anteeksi. Antaa anteeksi niille jotka ovat sinua kohdelleet väärin. Antaa anteeksi itsellesi, että olet toiminut väärin. Antaa anteeksi vaikka Jumalalle/miksi ikinä kutsutkaan että hän ei ole reilu.



Joka ilta rukoilet, että tahdot antaa anteeksi. Jos on tahtoa, niin se onnistuu. Ennemmin tai myöhemmin.

Lisäksi hyväksyt elämäntilanteesi etkä tappele vastaan tai yritä mennä läpi harmaan kiven. Hyväksyt, että elämä on tällaista.



Minut petettiin ja jätettiin. Näillä ohjeilla mennään, jotten katkeroituisi. Pitkällä olen jo, mutta en aivan valmis.

ja monta hyvää näkökulmaa. Näillä pääsen varmaan hyvän matkaa eteenpäin.



ap

Itsekin taistelen katkeruuden ja vihan tunteiden kanssa. Syynä minun kohdallani on elämän epäreiluus. Toisilla menee kaikki asiat hyvin ja omalla kohdallani on ollut monta ongelmaa samoissa jutuissa. Ja nämä ovat asioita, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Hyviä ajatuksia siis minullekin ajateltavaksi. Kiitos.

katkeruus on padottua vihaa.

Tämä palapelin palanen selvensi jotenkin tilannetta kummasti, vaikka moni muukin asia oli hyvä kuulla jonkun sanovan, kiitos niistä. Löysin sen vihan ja sille kohteen, jota en osannut jotenkin odottaa. Olisi varmaan pitänyt osata, mutta en ollut tajunnut ennen tätä. Jospa nyt, kun huomasin tuon vihan, se pääsee haihtumaan jossain vaiheessa taivaan tuuliin.

Minä itse olen käynyt rosenterpiassa ja psykologisessa vyöhyketerapiassa, jotka ovat juuri näitä tunteiden purkamisterapioita. Niiden jälkeen olen huutanut niin että ääni on mennyt. Ja aina kun suututtaa, niin otan tyynyt ja huudan siihen. Jotkut kiroilevat tai potkivat puita tai hakkaavat sen ihmisen mielikuvissaan. Viha pitää kuitenkin purkaa pois kunnolla. Muuten se jää jäytämään.

ylläoleva petetty ja jätetty

katkeruus on padottua vihaa.

Tämä palapelin palanen selvensi jotenkin tilannetta kummasti, vaikka moni muukin asia oli hyvä kuulla jonkun sanovan, kiitos niistä. Löysin sen vihan ja sille kohteen, jota en osannut jotenkin odottaa. Olisi varmaan pitänyt osata, mutta en ollut tajunnut ennen tätä. Jospa nyt, kun huomasin tuon vihan, se pääsee haihtumaan jossain vaiheessa taivaan tuuliin.

Olen 4v pojan äiti ja mulla on ollut aika rankka lapsuus, äitini kohteli meitä lapsia kaltoin, hakkasi, huusi, haukkui päivittäin, kerran lähti kuukausiksi jättäen meidät isäpuolen hoiviin..miehet vaihtui ja joskus joku oli jopa minun sängyssäni kun itse olin nukahtanut sohvalle..



Olen niin vihainen miten äiti pystyi tekemään omille lapsilleen, herranjumala sentään, mitään tuollaista.

En tiedä miten pääsen tästä vihasta.