Aina tämä on tällaista, ei jaksa...

Päivät työssä, lapsilla hoitaja kotona. Ruoka valmis kun tulen kotiin, syön ja siitä alkaa sitten siivousrupeama. Ensin hoitelen keittiön ja tiskit ja älyttömän sotkun, minkä hoitaja on saanut aikaan (hellalle poltettua ruokaa, kuoria pöydällä yms). Sitten alan siivota lasten leikkien jälkiä, jotta voin imuroida hiekkaläjät, jotka lapset ovat tuoneet sisälle. Kerään kenkiä pöydiltä ja jopa kirjahyllystä. Portaat siistin, pihan siistin, lasten lelut hiekkalaatikolle, pyörät paikoilleen. Ja sitten lasten iltapala, pesu ja uniaika. Rojahdan sohvalle ja nukahdan siihen.



Ja kun mies on kotona, sotku on vielä kauheampi. Ei perhana. Mies ei suostu siihen, että lapset laitettaisiin päiväkotiin. Tämä helpottaisi minun taakkaani, koska sotkut kodin osalta vähenisi tosi paljon. Työpaikalla vielä ihastellaan, kkun minulla on niin helppoa, kun hoitaja tulee kotiin lapsille. Tietäisivät vaan...



Olen jo miehelle uhkaillut, että jos ei hänen sotkut lopu ja jos hoitaja ei ymmärrä puhetta, niin eihän tässä ole muuta mahdollisuutta, kuin minun hankkia toinen koti itselleni ja lapsille.