Lue keskustelun säännöt.
Täällä av:lla asiat menee ihan päälaelleen:
14.06.2011 |
yhteiskunnallinen ongelma on, että miten taattaisiin naisille ja miehille tasa-arvoiset edellytykset käydä töissä ja edetä uralla.
Naiset tällä palstalla eivät selvästikään halua töihin ja veroja maksamaan, vaan keplottelevat ainakin kolme vuotta kotona per lapsi, jonka jälkeen työllistyminen on aina vain vaikeampaa.
Esimerkiksi virikehoito helpottaa sujuvaa siirtymistä kotoa työelämään, äidin/isän töihinpaluu ei ole niin iso muutos, kun hoitokuviot ovat jo tuttuja.
En halua yhteiskuntaa, jossa naisen paikka on kotona ja miehen työelämässä, mutta tällä palstalla tuntuu, että siihen tulisi pyrkiä. Ja syynä ei koskaan ole vanhemman laiskuus vaan "lapsen etu". Onko lapsen etu se, että äiti palstailee turhautuneena, vetää välillä partsilla röökiä ja vaihtaa lapselle DVD:n? Ja yli 3-vuotiaat voivatkin sitten ulkoilla itsenäisesti säällä kuin säällä. Koska raitis ilmahan on lapselle hyvästä.
Kommentit (34)
Vaikka teksti onkin raflaavasti ja kärjistetysti kirjoitettu (varmaan tarkoituksella). Kuulun itse sellaiseen äiti-ryhmään, joka hoitaa lapsiaan noin 1,5-vuotiaaksi kotona, jonka jälkeen mies hoitaa oman osansa. Lapset lähtevät päiväkotiin 4/5 päivää viikossa 2- ja 4-vuotiaana ja hyvä niin. Toisaalta monenlaiset ratkaisut voivat olla hyviä, ja erilaiset ratkaisut sopivat eri perheisiin ja elämäntilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä samaa että eri mieltä ap:n kanssa. MUn mielestä nimenomaan tasa-arvon kannalta on hyvä, että lastenhoito sekä perheen elatus jaetaan molempien vanhempien kesken. Mutta toi "kaipaan älyllisiä haasteita" fraasi on jotenkin niin kulunut ja naurettava. Olen itse saanut pitkän koulutuksen, mutta ei työelämä mulle tarjoa mitään tajuntaa räjäyttäviä haasteita, vaan ihan kyllä sellaista peruskauraa. SIlti, työelämä on houkuttelevampi kuin kotiäitiys, koska pääsen töihin "lepäämään", eroon lasten kitinöistä ja rutiineista. Sitten perhettä jaksaa paremmin, kun ei ole aina 24h yhdessä
mä olen sun kanssa aika lailla samaa mieltä.
"Älylliset haasteet" on toki kulunut fraasi, mutten keksinyt parempaakaan. Itse olen saanut älyllisiä haasteita mm. opiskelemalla kaksi korkeakoulututkintoa lastenhoidon ohella. Nyt en näe mielekkääksi enää opiskella, joten mieluummin palaan työhöni. Olen valinnut itselleni ammatin, jossa uutta pitää ja saa oppia ihan joka päivä, koska minulle nuo älylliset haasteet, ongelmien ratkaisu ja uuden oppiminen, ovat ihan välttämättömyys.
Jos sen sijaan saisin kiksejä vaikkapa puutarhanhoidosta tai sisustamisesta, olisi minun paljon helpompaa yhdistää lasten kotihoito ja persoonallisuuteni. Mieheni harrastaa tietokonepelejä ja ohjelmointia, ja niitäkin pystyy hyvin harrastamaan kotoa käsin. Minä tarvitsen lisäksi sosiaalista kontaktia, joten töihin paluu aikaisin on minulle se paras ratkaisu.
Olen kyllä kokeillut hoitovapaata isompien lasten kanssa, mutta se ei ollut meille hyvä ratkaisu. Minä tylsistyin eikä lapsetkaan sitten enää nauttineet.
T. ap
Voitteko antaa jo tänkin olla?
Toisille se kotiin jääminen on kauhuskenaario ja toisille ei.
MIKSI KAIKKIEN PITÄISI OLLA SAMAA SAATANAN MASSAA?!!
Jos minä olen mielelläni kotona niin en ala vänkyttämään näille uraihmisille että kun kotona pitää olla ja läpsytillällällläää. En myöskään todellakaan halua/jaksa kuunnella jonkun "tasa-arvoihmisen" mussuttavan kuinka minun pitäisi mennä töihin tai kouluun ja jättää puhumaton taapero ventovieraille, kun "siksihän ne päiväkodit on että äiti voi mennä töihin."
Kaikki eivät ap pieni kaipaa "älyllisiä haasteita".
Me tulemme toimeen vain miehen tuloilla, eikä minulla ole mikään kiire siihen oravanpyörään mikä tuolla odottaa.
Siis ihan kaikella te keksittesitä virikehoitoa puolustella... en tajua.
Mulla on ollut muksut kotona aina kun olen pystynyt hoidon kotona järjestämään. Olen aina tehnyt töitä 3pv/vko kun on lapsia ollut (3 kpl) ja noista 2 päivää viikonloppuisin. Ei ole ollut tarvetta tunkea lapsia päiväkotiin, kun aina ovat mieluummin kotona olleet.
Ja kun aloitin pari vuotta sitten töissä täysipäiväisesti, hain lapsille päiväkotipaikat. Olipa vaikeaa.
Se on todella ihmeellistä, miten koskaan muulloin kuin silloin virikepaikkaa hakiessa ei lapsia saa " siihen ihanaan kaikkein parhaimpaan päiväkotiin koko kaupungissa" ja sen takia on lapsia pakko roikottaa hoidossa, vaikka itse ollaan kotona.
Toki jos ei oikeasti äitiydessään parempaan pysty kuin röökiä vetämään ja lapsia heitteille jättämään, on ne silloin parempi hoitoon viedäkin. Moni kuitenkin pystyy parempaan, ja vielä sinne työelämäänkin siirtymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kotihoidettuina koko ikänsä, nainen tekee kaikki kotityöt ja antaa aina seksiä, miehellä puolestaan ei ole mitään velvoitteita kotia, lapsia eikä puolisoaan kohtaan. Jos jostain valittaa, olisi pitänyt vain osata ennakoida ja jättää lapset tekemättä. Mikään muu tässä yhtälössä ei ole pielessä paitsi oma asenne, jos ei tunnu hyvältä. Eikä oikeastaan edes tarvi tuntua hyvältä, koska äidiksi ryhtyessään nainen menettää oikeuden haluta mitään hyvää itselleen. Ensimmäisenä halutaan olla karsimassa naisten oikeudet ja naisten elämää helpottavat asiat yhteiskunnasta. Kummallista mielestäni, mutta kai tämä on sitten sukupolvireaktio siihen, mitä meidän vanhempiemme ikäluokka on halunnut.
ja naisten oikeuksien polkemista on jos hoitaa omat lapsensa?
naisen ykkösoikeus on olla hoitamatta omaa lastaan.
Ja miksi sen pitää olla nainen joka jää kotiin?
On muuten aivan turha verrata Britanniaan Suomen systeemiä. Siellä lasten päivähoito on aivan törkeän kallista ja monesti on käytännön pakko että toinen vanhemmista on kotona. Mutta siellä mennäänkin kouluun jo paljon aikaisemmin kuin Suomessa, jolloin päivähoito-ongelma poistuu. Samoin monissa muissa Euroopan maissa koulu aloitetaan 3-4 -vuotiaana.
OT mutta tulipa nyt vain mieleen kun niin vaahdotaan siitä lapsen kotihoidon hyvyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kotihoidettuina koko ikänsä, nainen tekee kaikki kotityöt ja antaa aina seksiä, miehellä puolestaan ei ole mitään velvoitteita kotia, lapsia eikä puolisoaan kohtaan. Jos jostain valittaa, olisi pitänyt vain osata ennakoida ja jättää lapset tekemättä. Mikään muu tässä yhtälössä ei ole pielessä paitsi oma asenne, jos ei tunnu hyvältä. Eikä oikeastaan edes tarvi tuntua hyvältä, koska äidiksi ryhtyessään nainen menettää oikeuden haluta mitään hyvää itselleen. Ensimmäisenä halutaan olla karsimassa naisten oikeudet ja naisten elämää helpottavat asiat yhteiskunnasta. Kummallista mielestäni, mutta kai tämä on sitten sukupolvireaktio siihen, mitä meidän vanhempiemme ikäluokka on halunnut.
ja naisten oikeuksien polkemista on jos hoitaa omat lapsensa?
naisen ykkösoikeus on olla hoitamatta omaa lastaan.
Osa haluaa lisäksi islamin Suomeen, jonka mielestä nainen on koiran kanssa samalla viivalla. Meitä on niin moneksi, osa haluaa islamia, nyrkkiä naamaan ja koiran aseman, osa jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tosiaan olisin ammatiltani lähihoitaja ja palkkani alkaisi ykkösellä, en missään nimessä lähtisi vaihtamaan vieraiden lasten tai vanhusten vaippoja, vaan hoitaisin omani kotona. Se ei olisi taloudellisesti kannattavaa enkä saisi työstäni mitään sellaista, mitä ei lasten kotihoito tarjoaisi. Koska kuitenkin kaipaan älyllisiä haasteita, joita saan työssäni, on minun luontevaa mennä töihin ja laittaa lapseni hoitoon jollekin lähihoitajalle. T. ap
Ja työ on haastavaa ja mielenkiintoista. Kuitenkin olemme molemmat olleet kotona kotihoidontuella siten, että lapset ovat saaneet olla kotona kolmevuotiaaksi. Ihan vaan sen takia että se oli helpompaa.
"Ja työ on haastavaa ja mielenkiintoista. Kuitenkin olemme molemmat olleet kotona kotihoidontuella siten, että lapset ovat saaneet olla kotona kolmevuotiaaksi. Ihan vaan sen takia että se oli helpompaa."
Minulle ei ollut helpompaa kolmen lapsen kanssa kotona, koska turhauduin tekemisen puutteeseen. Mutta ymmärrän hyvin niitä, jotka valitsevat kolmen vuoden kotihoidon sen helppouden vuoksi. Eräät ystäväni tekevät juuri samoin ja se sopiikin heille: he eivät juuri esim. lue kirjoja ja käyvät töissä vain rahan takia. He nauttivat siitä, että saavat rauhassa hengailla lasten kanssa puistossa. Tämän vuoksi on hyvä, että lapsen kotihoitovastuun voi jakaa - molemmat saavat käydä pätkän töissä ja toisaalta olla lasten kanssa kotona. Tämä on sitä tasa-arvoa, josta kirjoitin. Juuri niin mekin olemme tehneet, mutta emme tuota kolmea vuotta per lapsi.
T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kattonu Tahdon asia -tv-sarjaa? Siinä on kuvattu aika hyvin mammalajit, joita täälläkin pyörii.
Jotenkkin en voi olla yhdistämättä näitä kahta toisiinsa, etenkin kun tiedän että tätäkin palstaa on käytetty inspiraationa tuota sarjaa kirjoitettaessa.
Vähän off-topic, mutta mitäpä siitä.
etuus, josta riidellään. HArva vastustaa kotihoidontuen korotusta, miehen työnantajan velvollisuutta osallistua lasten hoidon kuluihin enemmän jne.
Subjektiivinen hoito-oikeus vaan on sellainen, että siinä ei useinkaan toteudu lasten etu, ja se on täysin epäreilu erilaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä kohtaan. Mun oikeustajuun esim. ei istu se, että itse vien lapset vain töiden takia hoitoon ja maksan kolmen lapsen hoidosta ( esikoinen ip:ssä ) n. 600 e kuussa. ja samaan aikaan kaveri möllöttää himassa ja roudaa lapsensa ilmaiseksi ihan vastaavaan hoitoon.
Juu, pidän virikehoidattajia syöpäläisinä ja luusereina, enkä mielipidettäni tule muuttamaan.
mieleen kun sitä ei olekaan... Ei lapsetkaan pyhällä hengellä elä.