Että taas sai hävetä suomalaisäitiä täällä ulkomailla,

yleisempää kuin TAAS keskusteluun tuodut autisti-muutvamma-ymsihmeerikois-lapset on se, että idioottivanhemmat eivät kasvata lapsiaan yhtään mitenkään. Ja tässäkin tapauksessa luultavasti on kyseessä se.

jos on autisitinen lapsi tai muu erityislapsi, joka käytöksellään häiritsee muita niin silloin syödään aamiainen huoneessa, eikä häiritä muita.

kyllä, se on häiritsemistä. en halua kuulla huutoa enkä saada jätteitä vaatteisiin, lautaselleni tai hiuksiini.

Muutama tähän ehtikin jo tarttua, mutta provo tai ei, niin kylläpä tuli paha mieli tämän kommentin luettuani. Oikeasti, jos et halua kuulla huutoa, niin pitäydy itse maaseudun hiljaisuudessa missä saat itse huuuuutaaaa (mutta pidä varasi ettet ole vesistön läheisyydessä, sillä siellä ääni kantaa ja kauas).

yleisempää kuin TAAS keskusteluun tuodut autisti-muutvamma-ymsihmeerikois-lapset on se, että idioottivanhemmat eivät kasvata lapsiaan yhtään mitenkään. Ja tässäkin tapauksessa luultavasti on kyseessä se.

...niin kai, mutta kun meilläkin nyt sattuu erityislapsi olemaan, niin tottahan otan tämän omalta kannaltani. vaikea se on ulkoapäin tietää, kuka on erityislapsi ja kuka ei.

jos on autisitinen lapsi tai muu erityislapsi, joka käytöksellään häiritsee muita niin silloin syödään aamiainen huoneessa, eikä häiritä muita. kyllä, se on häiritsemistä. en halua kuulla huutoa enkä saada jätteitä vaatteisiin, lautaselleni tai hiuksiini.

Myös minulla on lapsi, jolla on autismin kirjon diagnoosi. Enkä kyllä sulkeutuisi hänen kanssaan huoneeseen aamiaiselle, ei se ole edes kaikissa hotelleissa mahdollista.

Matkustamme vähän, mutta ympäröivään maailmaan on pakko sopeutua. Aamiaiselle valitsisin nurkkapöydän, komentaisin lastani jos tarve on ja ennenkaikkea korjaan AINA sotkumme.

tietenkin heiteltiin yltympäriinsä. Mamma Marimekon olkalaukuissaan oli titenkin NIIN ylpeä, kun meidän Nico Petteri osaa... Muut katselivat huuli pyöreänä sitä menoa.

Mitä saatanan impivaaralaisia ne ulkomaanpellet on? Eikö ne ole nähneet muita kulttuureja? Ja omat romaninsakin pukkaavat tänne leiriytymään, sotkemaan ja varastelemaan!!

suomalaiset turistit. Kukin taaplaa tyylillään.



Mutta pidempään eräässä ulkomaassa asuessani joskus häpesin maassa opiskelemassa olevien suomalaisten käytöstä. Hirveän epäkohteliaita ihmisiä, ja naama aina norsunveellä. No, ehkä ajat ovat muuttuneet.

jos on autisitinen lapsi tai muu erityislapsi, joka käytöksellään häiritsee muita niin silloin syödään aamiainen huoneessa, eikä häiritä muita. kyllä, se on häiritsemistä. en halua kuulla huutoa enkä saada jätteitä vaatteisiin, lautaselleni tai hiuksiini.

Myös minulla on lapsi, jolla on autismin kirjon diagnoosi. Enkä kyllä sulkeutuisi hänen kanssaan huoneeseen aamiaiselle, ei se ole edes kaikissa hotelleissa mahdollista. Matkustamme vähän, mutta ympäröivään maailmaan on pakko sopeutua. Aamiaiselle valitsisin nurkkapöydän, komentaisin lastani jos tarve on ja ennenkaikkea korjaan AINA sotkumme.

Jos minulla olisi autistinen lapsi tai lapsi muuten vain sotkisi, niin söisin siellä missä maksava asiakas syö eli aamiaissalissa. Henkilökunnan työ on siivota tuhrut, siitä ne palkan saa! Mä siivoan kotona, EN hotellissa!!

suomalaiset turistit. Kukin taaplaa tyylillään. Mutta pidempään eräässä ulkomaassa asuessani joskus häpesin maassa opiskelemassa olevien suomalaisten käytöstä. Hirveän epäkohteliaita ihmisiä, ja naama aina norsunveellä. No, ehkä ajat ovat muuttuneet.

Asuimme 3 vuotta Saksassa ja sakuilla on aina naama vitulla ja käytös muutenkin huonoa (kuten on myös briteillä huono käytös).

Ja ajat tuskin ovat noilta osin muuttuneet, sillä Keski_Euroopassa kohteliaat käytöstavat ovat melko tuntematon käsite. Bussiin noustessa tapanani oli tervehtiä kuskia, mutta kuski lähinnä mullisteli hämmästyneenä ja koko bussilastillinen ihmisiä toljotti samoin. En lakannut tervehtimästä ja sanoin kiitos ja hei aina kyydin päätteeksi kuskille, mutta en kolmessa vuodessa ehtinyt opettaa näille saksalaistolvanoille, että bussikuskikin on IHMINEN!!

Kaupoissa taas saksalaisilla kotirouvilla oli tapana huutaa "vorsicht!" Varokaa, ja samassa ne muijat jo teloivat jalkasi ostoskärryillään!!

Että sellaisia tapoja, kun pitempään maassa asuu, tulee nähneeksi!

ja perheeseemme kuuluu 4-vuotiaan lisäksi 1-vuotias erittäin omatoiminen lapsi. Aamupalat ja ylipäätään kaikki ruokailut sujuivat niin, että annoimme lapsen syödä itse, ja kaikki saivat nauttia rauhallisesta aamiaisesta ilman lapsen ylimääräisiä kirkumisia, kun ei saakaan itse syödä. Tosin sillä rauhallisuudella oli ikävä kääntöpuoli: kun 1-vuotias syö itse, leipä on usein murusina ja palasia saattaa olla tippunut lattiallekin. Puuron kanssa vähän yritin varoa, mutta pari puurolusikallista tipahti pöydällekin. Toki siistimme sen pois, mutta jäähän siitä jälki.



Miten 1-vuotiasta pitäisi kasvattaa, jotta hän ei murustaisi tai tiputtaisi lusikasta ruokaa? Toki siis olisin voinut itse syöttää häntä, mutta silloin muut asiakkaat olisivat kärsineet tilanteesta. Nyt tilanteesta kärsivät ne tarjoilijat, jotka joutuivat laittamaan pöytäliinan vaihtoon parin tahran takia ja ehkä harjaamaan murusia lattialta (isommat palat siivosin itse pois). Onneksi meillä oli ihania tarjoilijoita, jotka hymyilivät ja toivottelivat hyvää päivänjatkoa päivästä toiseen, vaikka meillä mukana olikin pieni sotkija.



Ymmärrän toki, että täällä palstailee näitä ihmisiä, joiden mielestä kaikki poikkeavat tai tietyissä asioissa vasta taitoja opettelevat pitäisi lukita kotiin ja tuoda ulos vasta, kun osataan käyttäytyä jonkin yleisen normin mukaisesti. Osa ehkä jopa vaatii, että lapset pitäisi päästää julkisille paikoille vasta 18-vuotiaina, kun kaikki köytöstavat ovat (teoreettisesti) hallussa. Jotkut ovat tosin jo äidinmaidossa saaneet jatkuvan tavan hävetä kaikkia ja kaikkea.



MInua hävettää lähinnä vain kännipäissään örveltävät suomalaiset. Lapset eivät hävetä, eivät edes huonostikäyttäytyvät lapset. Itseäni säälittää erään suomalais-ranskalaisen perheen kuopus, jolle annettiin puolivuotiaana haarukka ja veitsi käteen, ja niiden kanssa pitää osata syödä. Jos yrittää syödä käsin (nyt 10 kk), lyödään sormille napakasti. Kaikki ruoka, mikä suuhun menee, pitää mennä haarukalla. Kukaan ei auta, joten kiistatta lapsiparka on aika laiha. Tämä on kuulemma ihan yleinen tapa kasvattaa lapsia Ranskassa. Tuloksena on todellakin kauniisti syövä taapero - kyllähän jotkut saavat kauniisti käyttäytyviä lapsiakin antamalla vitsaa säännöllisesti. Keinoja on monia, mutta kaikki eivät ajattele, että tarkoitus pyhittää keinot.



Häpeä sinä rauhassa sitä suomalaislasta, joka sotkee eikä osaa pöytätapoja. Minä häpeän sitä ranskalaista lasta, joka jo varhain oppii, että omat taidot eivät riitä ja että koko ajan pitäisi osata paremmin ja enemmän kuin mihin kykenee ja jonka pitää istua tuntikausia pöydässä kuuntelemassa aikuisten juttuja. Noinhan lapsia kasvatettiin 1800-luvullakin. Onneksi Suomessa monet eivät tuollaista kasvatusta enää suosi.

ei varmaankaan kenenkään erityislapsen tarvitse jäädä vanhempineen hotellihuoneeseen loman ajaksi, jottei suomalaisia kanssamatkustajia hävetääisi heidän käytöksensä. Häpeä on omassa päässä, ja jos muiden käytös hävettää, niin mene itsees. Mua ei hävetä ainakaan, joskus ihmetyttää jotkut, esim. ylen humalaiset tai raskaana olevat tupakoitsijat, tai jos vanhemmat on lasten kanssa ollessaan kännissä ja holtittomia.



Itseäkin on eniten aikoinaan hävettänyt oma isäni ja hänen moukkamaisuutensa. Nyt en jaksa välittää, tai olla edes tekemisissä. Monesti ne on kyllä ihan isiäkin kenen käytös on ihmeellistä.

Kaupoissa taas saksalaisilla kotirouvilla oli tapana huutaa "vorsicht!" Varokaa, ja samassa ne muijat jo teloivat jalkasi ostoskärryillään!!

Että sellaisia tapoja, kun pitempään maassa asuu, tulee nähneeksi!

Ja siellä oli tapana puhua bussikuskille kun lippua osti. Siis muutakin kuin paikannimi, minne oli menossa. Eikä paikallisilla ollut tapana haukkua muita kansallisuuksia näille päin naamaa huonolla kielitaidolla vahvassa kännissä ;-) Suomalaisilta nämä taidot taas sujuivat mainiosti.

Saksa on tosiaan aika ankea maa omankin kokemukseni perusteella, mutta ainakin siellä on siistiä. Eli Nico-Petterit älkööt menkö sinne lomailemaan, tai Helgoilta katkeaa suonet päästä.

tällä kertaa hotellin aamiaisella :(

suomalaiset turistit. Kukin taaplaa tyylillään. Mutta pidempään eräässä ulkomaassa asuessani joskus häpesin maassa opiskelemassa olevien suomalaisten käytöstä. Hirveän epäkohteliaita ihmisiä, ja naama aina norsunveellä. No, ehkä ajat ovat muuttuneet.

Asuimme 3 vuotta Saksassa ja sakuilla on aina naama vitulla ja käytös muutenkin huonoa (kuten on myös briteillä huono käytös). Ja ajat tuskin ovat noilta osin muuttuneet, sillä Keski_Euroopassa kohteliaat käytöstavat ovat melko tuntematon käsite. Bussiin noustessa tapanani oli tervehtiä kuskia, mutta kuski lähinnä mullisteli hämmästyneenä ja koko bussilastillinen ihmisiä toljotti samoin. En lakannut tervehtimästä ja sanoin kiitos ja hei aina kyydin päätteeksi kuskille, mutta en kolmessa vuodessa ehtinyt opettaa näille saksalaistolvanoille, että bussikuskikin on IHMINEN!! Kaupoissa taas saksalaisilla kotirouvilla oli tapana huutaa "vorsicht!" Varokaa, ja samassa ne muijat jo teloivat jalkasi ostoskärryillään!! Että sellaisia tapoja, kun pitempään maassa asuu, tulee nähneeksi!

olen asunut saksassa ja muualla keski-euroopassa pitkään enkä ole koskaan kokenut moista. Ja nimenomaan keski-euroopassa on ihmisillä hyvät käytöstavat:ihmiset tervehtivät ja kommunikoivat tlanteessa kuin tilanteessa (kuskia tervehditään, naapureita tervehditään + kommunikoidaan muutenkin, kaupassa tervehditään + keskustellaan jne).

Aika monet vuodet olen ruokaostokset tehnyt paikallisissa kaupoissa eikä koskaan ole tullut vastaan mitään "Vorsicht" huutoja.

Hieman tulee mieleen, että olisiko nyt kyseessä "niin metsä vastaa kuin sinne huudetään" ilmiöstä...

on Saksa on loistava maa lasten kanssa: ystävällistä palvelua, lapset saavat erityiskohtelua, homma toimii jne.



Tosin, meidät lapset osaavat käyttäytyä...