Mitä ihmiset saa irti parisuhteesta?
Pettäminen on niin yleistä, että ihmettelen, miksi ihmiset edes vaivautuvat olevinaan sitoutumaan yhteen ja samaan henkilöön. Varmaan kukin itse tietää, jos on sellainen, ettei pysty tyytymään vain yhteen. Tai miksi ei sitten etsi puolisoa, jolle käy vapaa suhde, niin ei tarvitsisi pettää. Miksi sinä olet parisuhteessa etkä sinkku?
Kommentit (6)
Tai se kuka hässii luvan kanssa tai luvatta.
Se että harrastaa seksiä ei tarkoita etteikö voisi olla toimiva parisuhde. Kyllä siinä voi olla kaikki osat hyvin. Naiset hakee yleensä jotain tunteita seksistä mutta on paljon naisia jotka haluaa erilaisia juttuja kuin se oma kumppani.
"mitä se sulle kuuluu?" No, tämä on keskustelufoorumi..
olekaan mitään vapaita parisuhteita vastaan, vaan pettämistä. Siis että jos ei pysty tyytymään yhteen, niin miksei etsi samanlaista puolisoa vaan huijaa omaansa?
Jos nyt jäisin sinkuksi, niin jäisin eniten kaipaamaan läheisyyden tunnetta. Sitä, että on joku, jonka kanssa voi jakaa kaikki arjen pienet jutut, jolle voi kertoa, mitä hauskaa tänään sattui tai miksi nyt ottaa päähän. Joku, jonka kanssa on vuosien myötä kehittynyt omia sisäpiirivitsejä ja jonka tuntee paremmin kuin kukaan muu.
Kaipaisin hirveästi myös fyysistä kosketusta, halausta, jalkahierontaa, seksiä.
Koska elämä on mukavampaa jonkun toisen rinnalla, arki on kiva jakaa kumppanin kanssa. Hyvä ystävä on aina lähellä, halaamassa, pussaamassa ja panemassa tarvittaessa. Lasten kasvattaminen on helpompaa, kun molemmat vanhemmat asuvat samassa osoitteessa. Sitä myös oppii paljon itsestään, kun pitää osata jakaa arki ja elämä toisen ihmisen kanssa. On otettava toisen toiveet ja tunteet huomioon ja samalla yritettävä muistaa kuka itse on.
Avoin tai suljettu suhde ei muuta tätä suuntaan tai toiseen. Pettäminen toki voi muuttaa, tai muu riidan haastaminen tai huono käytös.
Miten joku nuori tyttö tai poika voisi tietää elämästä kaiken ennen kuin on vielä elänyt?
Ihminen on rakennettu siten, että suvunjatkaminen on päällimmäisenä mielessä nuorena, ja siinä hormonihuumassa kuvitellaan, että mikä tahansa suhde kestää. Kumppaniksi otetaan melkein kuka tahansa, joka saadaan ja jota alkaa haluttaa.
Mutta ei sitä parisuhdetta kenties ole evoluutio tarkoittanutkaan kestämään enempää kuin sen aikaa, mitä lapset välttämättä tarvitsevat. Miksi oikeastaan pitäisi sitoutua vain yhteen? Mitä etua sillä on?
Esimerkiksi jo omilleen kotoa muuttaneet lapset eivät välttämättä saa edes tietää, joten heidän elämänsä ei voi mitenkään ajaa karille sen takia, että isällä tai äidillä on sivusuhde. TAi että isä ja äiti ovat suorastaan siirtyneet vapaaseen suhteeseen, kuten meillä on tapahtunut.
Ja mistä sinäkään tiedät, ketkä elävät vapaassa suhtessa ja ketkä eivät?