Onko minun vastuullani pitää masentunut äitini elämänsyrjässä kiinni? Äitini pilasi minun elämäni
antamalla minulle lapsuuden, jonka vuoksi olen nyt 37-vuotiaana eläkkeellä. Katkaisin välit äitiini, joka aina itkee ja valittaa joka asiasta puhelimessa, ellei sitten kadehdi muita ihmisiä.
Äitini siskot soittelevat minulle ja vaativat pitämään yhteyttä masentuneeseen äitiini.
Mielestäni äitini sai sen mitä ansaitsi.
Kommentit (18)
Pääsit ilmeisesti eläkkeelle oman sairastumisesi vuoksi. Hyväksykää tosiasiat ja yrittäkää kumpikin selvitä itse. Ilmoittele muulle lähisuvulle, että itse olet nyt sen verran sairas, että itsekin tarvitset muita. Sinulta ei liikene äidillesi enää voimia. Sehän on fakta. Sano, että ehkä sitten, kun sinun tilanteesi alkaa helpottua. Yritä saada suvulta ymmärrystä. Puhukaa asioista keskenänne koko lähisuku niiden oikeilla nimillä!
Kyllä terveen lähiomaisen on huolehdittava sairaasta lähiomaisestaan, mutta ei nyt toisen sairaan toisesta. Se kellä on voimia, jakaa niitä! Jos äitisi on sinulle rasittava, pyydä ennemmin hakemaan ammattiapua kuin apua sinulta. Sano suoraan, ettet pysty auttamaan. PERUSTELE se myös rehellisesti!
miksi sinä haluat antaa lapsillesi samanlaisen elämän kuin sinä olet saanut, miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia?
että he elävät elämäänsä välittämättä siitä mitä minä teen. Haluan olla itsenäinen ihminen, en riippuvainen lapsistani ja toivon että elämässäni on muutakin sisältöä kuin lapset.
Et ole hänelle mitään velkaa siitä että hän sinut synnytti!
tsemppiä!
ja minulla on nyt äitini siskojen puhelinnumerot tallessa, tiedän milloin he soittavat, enkä vastaa puhelimeen ollenkaan.
Äitinikään puheluihin en vastaa.
Ei kiinnosta kuunnella niitä jorinoita sataa kertaa.
muiden elämässä, en ole heille tilivelvollinen omastakaan elämästäni. Saan vaikka maata alasti takapihalla, ei se kellekään sukulaiselle kuulu.
Tunnen juuri nimittäin itse myös tuollaisen itsekkään ja tunnevaurioisen ihmisen. Häntä kohdeltiin kaltoin lapsuudessa. Mikä mahtaa olla sairauden nimi, niin voisin hieman googletella?
Ko. sairastuneelle oli lähin elossa oleva omainen hänen lapsensa kuoltua ja vähän mietityttää mitä minulta nyt vaaditaan. Edunvalvojaa henkilöllä ei ole, kun tuo lapsi (siis jo aikuisista kyse) oli, joten sellainen varmaan hankittava ensin, kyse vanhemmasta ihmisestä jo.
lopettaa selittämistä, että tämä on sen ja sen äidin syy. Sinä elät elämääsi nyt. Voit äitiäsi huomioida sen verran kuin itse haluat, aika alkeellinen ihminen olet jos et huomioi ollenkaan, mutta marttyyriksi ei kannata ryhtyä. Asenteen tarkastusta nyt.
välttelevän ihmisen, joka kokenut kovan lapsuuden. Mutta en tiedä, onko ap tai sinun tuntemasi tätä kokeneet. Tutullani on post-traumaattinen stressi ja hänellä on juuri tuota välttelyä niin paljon, että muutti ulkomaille ja jäi siten koko juttu hoitamatta. Täältä lisätietoja:
http://traumajadissosiaatio.fi/TR/ptsd.html
Tunnen juuri nimittäin itse myös tuollaisen itsekkään ja tunnevaurioisen ihmisen. Häntä kohdeltiin kaltoin lapsuudessa. Mikä mahtaa olla sairauden nimi, niin voisin hieman googletella?
Ko. sairastuneelle oli lähin elossa oleva omainen hänen lapsensa kuoltua ja vähän mietityttää mitä minulta nyt vaaditaan. Edunvalvojaa henkilöllä ei ole, kun tuo lapsi (siis jo aikuisista kyse) oli, joten sellainen varmaan hankittava ensin, kyse vanhemmasta ihmisestä jo.
Äitisi ei ole sinun vastuullasi. Nyt on sinun elämäsi aika. Sinulla on oikeus tehdä siitä oman näköisesi. Maailmassa on paljon hienoja paikkoja, elämyksiä ja ihmisiä.
Sinun ei tarvitse jäädä sellaisten ihmisten seuraan jotka imevät sinusta elämänilon! Kun otat heihin kunnolla etäisyyttä, huomaat että alat voida paremmin. Sinulla on nyt mahdollisuus löytää oma itsesi. Olet vieläkin nuori, sinulla on aikaa rakentaa hyvä elämä. Sinullakin on varmasti unelmia - asioita joista olet aina haaveillut.
Kaikkea hyvää sinun tulevalle onnelliselle elämällesi.
Sulla on vaikeeta ja elämä on paskaa ja äiti on kamala. Sä itse pilaat omien lastesi elämää ihan jatkuvasti hylkäämiselläsi. Älä ruikuta täällä. Hae apua, tosin sekään sua ei kiinnosta. Et halua parantua, sen olet sanonut hyvin selvästi.
Haluat vaan shokeerata täällä muita paskalla elämälläsi.
Todella toivon, että lastesi isä edes on kunnollinen!
Tämä on tämä ikuisuuskysymys.Mun mielestä homma menee niin, että vanhemmat huolehtivat lapsistaan jotka sitten huolehtivat omista lapsistaan. Toki vanhemmistatakin huolehditaan, kun eivät enää itse jaksa. Mutta koko elämäänsä lapsi ei voi olla äidilleen tai isälleen vanhempi.
Meillä myös äidin kanssa etäiset välit. En vaan jaksa iänikuista valitusta. Nytkun on omat lapset, niin ymmärrän kuinka HUONO äiti mun äiti oli ja on. Ei ajatellut koskaan muita kuin itseään.
Tämä on tämä ikuisuuskysymys.Mun mielestä homma menee niin, että vanhemmat huolehtivat lapsistaan jotka sitten huolehtivat omista lapsistaan. Toki vanhemmistatakin huolehditaan, kun eivät enää itse jaksa. Mutta koko elämäänsä lapsi ei voi olla äidilleen tai isälleen vanhempi.
Meillä myös äidin kanssa etäiset välit. En vaan jaksa iänikuista valitusta. Nytkun on omat lapset, niin ymmärrän kuinka HUONO äiti mun äiti oli ja on. Ei ajatellut koskaan muita kuin itseään.
mitä äitisi sinulle teki, ja mikä aiheutti sen. Joku syy äitilläsi on ollut toimia niinkuin toimi.
Itselläni on ollut vaikea lapsuus mutta nyt 36 v olen hyvässä työssä ja minulla on ihana perhe.
Mieti myös millainen äiti itse olet jos sinulla on lapsia. Jos et elämäntilanteestasi johtuen ´jaksa aina tehdä ihan kaikkea niinkuin pitäisi, niin olisiko sinusta sinulle oikein että lapsesi hylkäisi sinut aikuisena?
Et tietenkään ole velvollinen kannattelemaan äitiäsi, mutta kasva itse lapsuutesi yli ja anna äidillesi anteeksi. Vain niin voit kasata oman elämäsi. Tsemppiä!
ja olla osa Vuoden Mummo-kilpailua. Äidilleni on tärkeää tavata lapsenlapsiaan vain siksi, että voittaisi siskopuolensa kilpailussa mummojen paremmuudesta.
Äitini aiheuttaa minussa vain ärtymyksen tunteita, enkä soita hänelle oma-aloitteisesti koskaan.
Äitiäni katkerampaa ihmistä saa hakea, mutta äitini on yksinäisen vanhuutensa ansainnut.
En muuten usko sinunkaan pystyvän tarjoamaan kovin kummoista lapsuutta lapsillesi jos olet noin masentunut itsekin.
Sinusta on varmaan oikein että lapsesi katkaisevat välit sinuun koska "saat mitä ansaitset".
Ja minusta on ok, että lapseni elävät omaa erillistä elämäänsä aikuisina eivätkä koe olevansa vastuussa vanhemmistaan.
En tarjoa lapsilleni lapsuutta, olen vain olemassa.
Toivottavasti en itsekään ole vanhuksena riippuvainen sukulaisistani ja minulla on muita elämän kiintopisteitä kuin lasteni elämässä roikkuminen.
Äitini saa syyttää itseään, ettei ole hankkinut elämäänsä muuta sisältöä kuin kusipäinen narsisti aviomies, joka on jo kuollut.