Miten oppia pitämään lapsesta, josta ei vain pidä?

Jos kyse on omasta lapsestasi niin ei muuta kun terapiaan.. Toki omatkin lapset välillä ärsyttävät, mutta kyllä heistä silti pitää ja heitä rakastaa, jos ei niin päöässä on vikaa...



Jos kyse on jonkun muun lapsesta, niin ei kaikista tarvitse pitääkään kunhan ei näytä sitä käytöksellään lapselle. Pitää olla tarkkana ettei kohtele ryhmässä eriarvoisesti lapsta josta ei pidä. Niin ja mielipiteet kannattaa pitää itsellään eikä arvostella jonkun omaa rakasta lasta.



Miten fiksu lienee aloittaja itse?

(Anna mä arvaan: uuden kumppanisi lapsi ex-liitosta?) - Miksi sinun täytyy oppia pitämään tästä lapsesta?



Kuvailustasi päättelen, että kyseessä ei ole oma lapsi. Ei kaikkien lasten tarvitse olla fiksuja ja hyviä ymmärtämään; lapsen rakastettavuus tulee ihan muista asioista kuin älykkyysosamäärästä. Ja taipumus vinkumiseen: no, siinä on yleensä kasvattajillakin peiliin katsomisen paikka, jos lapsi on ehdollistunut ajamaan tarpeitaan narinalla!



Mitäs, jos yrittäisit miettiä, mikä tässä lapsesssa on MYÖNTEISTÄ ja tutustua häneen ihan kahden kesken ja kunnolla. Hyväksy se, ettei lapsen persoonasta edes tarvitse pitää - ainakaan kokonaisuudessaan - voidakseen silti välittää ja jopa rakastaa tätä. Yleensä kuitenkin tiivis läsnäolo, vuorovaikutus ja henkilökohtaisella tasolla tutustuminen ja vastuunkanto johtaa lapsi-aikuinen-suhteessa välitykseen. Kannattaa kokeilla!

Se on oikeasti aika kauheaa, jos ei lapsesta oikein tykkää. Siitä tulee huono omatunto kaiken muun lisäksi. Toi on totta, että kun viettää aikaa jonkun kanssa, niin yleensä ennen pitkää tulee myönteisiäkin tunteita. Mutta ei se aina auta. Ja on sitä aikuisenakin usein pikkumainen.

varmaan vaistoaa kun hänestä ei pidetä :(

Kaikki lapset ovat viattomia. Etsi keinot pitää lapsesta. Esitä edes. Etsi ne myönteiset asiat.

Lapsen pitää kokea olla pidetty ja turvassa.



Mene sinne terapiaan jos lapsi saman perheen jäsen.

Lapsen tähden.