Lue keskustelun säännöt.
Miksen voi vaan olla tällainen kuin olen eli LÄSKI?
09.06.2011 |
Mä olen 37 vuotias ja melekein koko aikuisikäni olen laihduttanut. Sillä tuloksella että olen isompi kuin ikinä, 167/115kg.
Mä ole laihduttanut ja kilot tulee takaisin ja taas laihdutan ja taas ne tulee takaisin. Olen kokeillut kaikkiea markkinoilla olevia lääkkeitä, luontaislääkkeitä, Painonvartijoita, Xtravaganzaa,olen karpannut, olen ollut kuntosalilla, harrastanut uintia, Nutrannut...olen tehnyt monesti elämäntaparemontin.
Mä en enää jaksa. Kilot hiipii aina takaisin ja taas on sama urakka edessä. Olen ikuinen läski. Miksi en vain saisi olla?
Minulla on lapsia ja hyvännäköinen ihana mies. Elämäni on muuten hyvää mutta hirveä paine laihdutuksesta jatkuvasti. Toistan itseäni, mutta mä en taida enää jaksaa. En tosin jaksa itseäni näinkään. Apua!
Kommentit (56)
eivät olisi tulleet takaisin. Ikävä fakta, mutta näin se vaan on. Eilen oli hyvä ketju missä oli pysyviä tuloksia saaneiden vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laihdutus ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet:)
mutta sanoisin, että koska sulla on ylipainoa aika reippaasti, voi sun kohdalla kyse olla tunnesyömisestä. Ehkä sulla on joku semmoinen arpi, jota hoivaat ruualla?
laihdutus ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet:)
Mulle riittäisi jo kauhukuva siitä, että viisikymppisenä olisin lähes pyörätuolipotilas kaikkinen lisävaivoineen mitä yli sadan kilon paino aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laihduttaminen ja laita ruokatavat pysyvstäi terveellisiksi. Syöt ihan normiannokset kotiruokaa, vihanneksia, hedelmiä, niin paino kylä tippuu ja pysyykin sitten normaalina
laihdutus ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet:)
Mulle riittäisi jo kauhukuva siitä, että viisikymppisenä olisin lähes pyörätuolipotilas kaikkinen lisävaivoineen mitä yli sadan kilon paino aiheuttaa.
ei muuten ole mitään pyörätuolipotilaita viisikymppisenä! Mun äiti on kohta kuusikymppinen, ylipainoa on reippaasti, mutta on kuitenkin ihan fyysisessä työssä eikä hänellä ole esim. jalkaongelmia. Tosin kyllä fyysisiä sairauksia löytyy, sekä ylipainoin aiheuttamia (2-tyypin diabetes) että ihan muista syistä johtuvia (ranteiden artriitti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laihdutus ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet:)
Mulle riittäisi jo kauhukuva siitä, että viisikymppisenä olisin lähes pyörätuolipotilas kaikkinen lisävaivoineen mitä yli sadan kilon paino aiheuttaa.
ei muuten ole mitään pyörätuolipotilaita viisikymppisenä! Mun äiti on kohta kuusikymppinen, ylipainoa on reippaasti, mutta on kuitenkin ihan fyysisessä työssä eikä hänellä ole esim. jalkaongelmia. Tosin kyllä fyysisiä sairauksia löytyy, sekä ylipainoin aiheuttamia (2-tyypin diabetes) että ihan muista syistä johtuvia (ranteiden artriitti).
itsensä sairaaksi.
ei minua haittaa. Sinua itseäsi tuntuu kuitenkin haittaavan... Miten sitten voi puhua itsensä hyväksymisestä, jos ei kestä itseään sellaisena kuin on.
115 kg on kuitenkin aika huikean paljon, itseäni tökkisi ehkä ulkonäkökysymystä enemmän ajatus siitä, ettei kroppa toimi hyvin. Ei kaikki ylipainoiset ole pyörätuolipotilaita :D kuten aiemmin sanottiin, mutta se tunne, kun ei jaksa liikkua, hengästyy ja hikoilee pienestä, ei taivu, on kömpelö... En mäkään mikään gaselli ole ja omakin BMI huitelee normaalin ylärajoissa, mutta ois se vaan mukavaa olla oikeasti ketterä. Ainakaan tämän isompi tai kömpelömpi en kestäisi olla!
Niin, tee ensin selväksi hyväksytkö itsesi tuollaisena vai et ja elä sitten sen mukaan. Kauniita ne on isotkin naiset! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laihdutus ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet:)
Mulle riittäisi jo kauhukuva siitä, että viisikymppisenä olisin lähes pyörätuolipotilas kaikkinen lisävaivoineen mitä yli sadan kilon paino aiheuttaa.
ei muuten ole mitään pyörätuolipotilaita viisikymppisenä! Mun äiti on kohta kuusikymppinen, ylipainoa on reippaasti, mutta on kuitenkin ihan fyysisessä työssä eikä hänellä ole esim. jalkaongelmia. Tosin kyllä fyysisiä sairauksia löytyy, sekä ylipainoin aiheuttamia (2-tyypin diabetes) että ihan muista syistä johtuvia (ranteiden artriitti).
No eikö pelkkä diabetes riitä? Aika kamalaa syödä itsensä sairaaksi.
mun yhdellä toisella, hoikalla sukulaisella on 2-tyypin diabetes. Ja monella muullakin normaalipainoisella tuttavallani on erilaisia fyysisiä vaivoja. Väkisinkin niitä tulee kun vähän vanhemmaksi elää.
laihdutus ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet:)
Mulle riittäisi jo kauhukuva siitä, että viisikymppisenä olisin lähes pyörätuolipotilas kaikkinen lisävaivoineen mitä yli sadan kilon paino aiheuttaa.
ei muuten ole mitään pyörätuolipotilaita viisikymppisenä! Mun äiti on kohta kuusikymppinen, ylipainoa on reippaasti, mutta on kuitenkin ihan fyysisessä työssä eikä hänellä ole esim. jalkaongelmia. Tosin kyllä fyysisiä sairauksia löytyy, sekä ylipainoin aiheuttamia (2-tyypin diabetes) että ihan muista syistä johtuvia (ranteiden artriitti).
No eikö pelkkä diabetes riitä? Aika kamalaa syödä itsensä sairaaksi.
mun yhdellä toisella, hoikalla sukulaisella on 2-tyypin diabetes. Ja monella muullakin normaalipainoisella tuttavallani on erilaisia fyysisiä vaivoja. Väkisinkin niitä tulee kun vähän vanhemmaksi elää.
laihdutus ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet:)
Mulle riittäisi jo kauhukuva siitä, että viisikymppisenä olisin lähes pyörätuolipotilas kaikkinen lisävaivoineen mitä yli sadan kilon paino aiheuttaa.
ei muuten ole mitään pyörätuolipotilaita viisikymppisenä! Mun äiti on kohta kuusikymppinen, ylipainoa on reippaasti, mutta on kuitenkin ihan fyysisessä työssä eikä hänellä ole esim. jalkaongelmia. Tosin kyllä fyysisiä sairauksia löytyy, sekä ylipainoin aiheuttamia (2-tyypin diabetes) että ihan muista syistä johtuvia (ranteiden artriitti).
No eikö pelkkä diabetes riitä? Aika kamalaa syödä itsensä sairaaksi.
mun yhdellä toisella, hoikalla sukulaisella on 2-tyypin diabetes. Ja monella muullakin normaalipainoisella tuttavallani on erilaisia fyysisiä vaivoja. Väkisinkin niitä tulee kun vähän vanhemmaksi elää.
sairastua niihin ja vielä aikaisemmin kuin hyväkuntoisilla hoikilla? Jos susta on ihqua olla satakiloinen niin mikäs siinä; kerroinpa vain mielipiteeni, etten ainakaan itse haluaisi olla aiheuttamassa lisää ongelmia omalla syömiselläni. Kun se on kuitenkin oma käsi, mikä suuhun ruokaa lappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei tule mitään. Olen siis KOKO aikuisikäni, eli noin 17 vuotta taistellut tätä vastaan. Välillä olen ollut 80 kiloa ja taas lihonut 100 kiloiseksi.
Pahimmillani olen painanut 120 kiloa ja se ei ollut edes silloin kun oli raskaana.
Mä ymmärrän terveydelliset näkökulmat ja myös sen että tästä kun tulee ikää lisää niin olis kiva kun olis kevyempi.
Koskaan mitään ylipainoon liittyviä sairauksia mulla ei ole ollut mutta niitä sitten varmaankin tulee myöhemmin. Sellainen joka ei ole ollut samassa on vaikea ymmärtää.
Tämä jatkuva laihdutuksen paine, tunne koko ajan että on epäonnistuja, huono ihminen 17 vuoden ajan alkaa käymään jo pään päälle. Mulla on paljon ystäviä, olen sosisaalinen luonne ja tulen toimeen ihmisten kanssa. Olen huumorintajuinen, pidän lapsista, rakastan miestäni. Pidän puutarhan hoidosta,shoppialusta, sisustuksesta.
Miehen kanssa on hyvä seksielämä, ollaan oltu jo 12 vuotta yhdessä. Matkustelemme paljon ja on ihanaa tutstua uusiin kulttuureihin.
Elämäni on siis hyvää kunnes tajua taa settä niin... mä olen pahasti ylipainoinen. Mitäköhän muut uudet ihmiset siitä ajattelee? Olenko muiden mielestä ruma? Mulla on huono itsetunto painon suhteen.
Jatkuva pitäisi laihduttaa pitäisi laihduttaa hakkaa päässä. Sitten laihdutan enkä edes oikein näe sitä että olen laihtunut vaikka 15 kiloa tippuisi. Sitten lihon myöhemmin takaisin ja taas aloitan samasta pisteestä.ö Tosin silloin 15 kiloa kevyempänäkin päässä hakkaa koko ajan LAIHDUTA! LAIHDUTA!
Jos maailmassa ei olisi muita ihmisiä, olisin tällainen. Mutta itedän mitä lihavista jatellaan ja en haluaisi kilojeni vuoksi kuulua eri "kastiin" tai että jopa minua pidettäisiin tyhmempänä.
Mulla on nyt vaan voimat lopussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairastua niihin ja vielä aikaisemmin kuin hyväkuntoisilla hoikilla? Jos susta on ihqua olla satakiloinen niin mikäs siinä; kerroinpa vain mielipiteeni, etten ainakaan itse haluaisi olla aiheuttamassa lisää ongelmia omalla syömiselläni. Kun se on kuitenkin oma käsi, mikä suuhun ruokaa lappaa.
kuva, että olen satakiloinen tai ylipäätään ylipainoinen? En ole eläissäni ollut ylipainoinen.
en ole myöskään mikään gaselli mutta olen entinen kilpaurheilija ja en tiedä onko se syynä mutta jaksa kävellä vaikka mihin kummemmin hengästymättä, en ole siis mikään lyllertävä kasa vaan pyöräilen, uin ja liikun ihan normaalinopeudella niinkuin muutkin ihmiset.
Mittasi ovat aika tarkalleen samat kuin minulla. Ikää minulla on muutama vusoienemmän ja kiloja on pahimmillaan ollut muutama enemmän, aivan tarkkaa kilomäärää juuri nyt en tiedä. Kirjoituksesi olisi suurelta osin voinut olla minun näppäimistöltäni. Sen miljoona "uutta elämää" aloittaneena, monta kertaa vihoviimeisen, lopullisen elämäntapamuutoksen tehneenä, aina se motivaatio loppuu ja aina kilot palaavat. Olen miettinyt, olisiko parasta vain olla ajattelematta asiaa ja syödä miten syö, liikkua miten liikkuu ja katsoa miten käy. Kärsin kyllä ylipainostani, sekä ulkonäöllisesti että huonon kunnon ja jaksamisen takia, mutta elän kuitenkin ihan normaalielämää. En tiedä enää mitä tehdä, kun omat rahkeet eivät selvästikään riitä oman syömisen kontrollointiin. Oltaiskotosiaan vaan rehellisesti läskejä? =)
en ole myöskään mikään gaselli mutta olen entinen kilpaurheilija ja en tiedä onko se syynä mutta jaksa kävellä vaikka mihin kummemmin hengästymättä, en ole siis mikään lyllertävä kasa vaan pyöräilen, uin ja liikun ihan normaalinopeudella niinkuin muutkin ihmiset.
Ei ollut tarkoituskaan kastittaa niin, että kaikki ylipainoiset ovat huonokuntoisia. Tiedän, ettei niin ole. :) Kilpaurheilijataustalla olet varmaan parempikuntoisempi kuin minä, vaikka mäkin liikun päivittäin. :) Toisaalta, sulla ois hyvä pohja siinä pudottaa painoakin, kun kunto on jo valmiiksi ihan kohdallaan: vähän enemmän urheilua, joka taas motivoi (mulla ainakin) taas syömään järkevämmin, ja positiivinen oravankierre on valmis. :)
- se joka niistä gaselleista kirjoitti, en muista numeroa...
ap jatkaa.. eli syön salaatteja, juustoja, lihaa, munia, sipsejä, pullaa, jäätelöä, juon kivennäisvettä ja viiniä (en siidereita tai oluita), käydään todella usein, ainakin 3-4 kertaa viikossa ulkona syömässä ja tällöin riippuu paikasta mitä syön.
En todellakaan istu mikään herkkusäkki sylissäni illalla, syön marjoja ja jugurttia.
Kuulostaa ehkä tyhmälle ja jostainhan ne kilot tulee mutta luulen että mun pitäis syödä TODELLA vähän että laihdun(minkä olen tosin jo monesti todistanutkin)
Rakastan hyvää ruokaa ja viiniä ja se tuntuu tuhoavan mut henkisesti... ap
ap jatkaa.. eli syön salaatteja, juustoja, lihaa, munia, sipsejä, pullaa, jäätelöä, juon kivennäisvettä ja viiniä (en siidereita tai oluita), käydään todella usein, ainakin 3-4 kertaa viikossa ulkona syömässä ja tällöin riippuu paikasta mitä syön.
En todellakaan istu mikään herkkusäkki sylissäni illalla, syön marjoja ja jugurttia.
Kuulostaa ehkä tyhmälle ja jostainhan ne kilot tulee mutta luulen että mun pitäis syödä TODELLA vähän että laihdun(minkä olen tosin jo monesti todistanutkin)
Rakastan hyvää ruokaa ja viiniä ja se tuntuu tuhoavan mut henkisesti... ap
vaiko hoikemmasta kropasta. Sen jälkeen elämä onkin helppoa
Ihania vaatteita ja tyylejä!