Liian vanhana lapsensa saaneet ON PULASSA MURKKUJENSA KANSSA.

asuu 14 v. poika jonka vanhemmat ovat saaneet hänet itsekin melkein teini-ikäisinä ja poika on täyshäirikkö joka viedään aina ajoittain poliisikyydillä koulukotiin tai putkaan? Vanhemmat ovat vain hiukan yli 30-vuotiaita. Pulassa tuntuu hekin olevan vaikka ovat nuoria vanhempia.

Hienosti vedetty johtopäätös yhden tapauksen perusteella. Tyypillinen palstadiagnoosi. :=)

olla aika vanha ollakseen liian vanha. Äitini pääsi eläkkeelle veljeni täyttäessä 18. Ei mitään ongelmaa teini-iässä.

saadessaan minut ja kyllä mielestäni oli hyvä isä vaikka siitä sainkin aina kuulla kavereilta miten vanha on eikä ollut samalla aaltopituudella nykyajan kasvatuksen kanssa.. itse hankin lapseni nuorena.. siis 24-29 vuotiaana koska en halua omille lapsilleni samaa kohtaloa ja enkä joutua hedelmöityshoitoihin mahdollisesti kolmevitosena..

Pojan äiti oli 19 v, kun sai lapsen... Mä ja mun veljet ( 2 ja 5 v vanhemmat) olitiin suht helppoja tapauksia, isä oli 49 kun synnyin ja äiti 42.

En tosin oo varma, mutta pääsuuntaus koulutodistusten keskiarvoissa murrosikää lähestyvillä pojilla on usein alaspäin. JO TOTTA HELVETISSÄ POIKKEUKSIAKIN ON.

kun mamma on samaan aikaan vaihdevuosihirviö! Ei ole hyvä yhdistelmä: murkkuhirviö + vaihdevuosihirviö ja isällä viidenkympin villitys. Kivaa perhe-elämää.

En tosin oo varma, mutta pääsuuntaus koulutodistusten keskiarvoissa murrosikää lähestyvillä pojilla on usein alaspäin. JO TOTTA HELVETISSÄ POIKKEUKSIAKIN ON.

En ole törmännyt ja tuttavapiirissä useita perheitä joissa murrosikäisiä poikia. Kyllä ne ymmärtää että viimistään kasilla pitää ruveta lukemaan koulussa kunnolla.

Jotkut on jo nuorina ukkoja tai akkoja, toiset ei koskaan. On tosi kliseistä väittää, että ikä siihen vaikuttaa.



Tosin toi logiikka 50-vollityksestä, murkuista ja vaihdevuosista ei oikein mne yksi yhteen. Vaihdevuodet alkaa yleensä 52-53 vuotiaan, joten 50-villitys tuskin osuu perheessä samaan aikaan, koska miehet on yleensä puolisoitaan vanhempia.

just noin lapsuudesssäni. Pari teiniä, äiti vaihdevuosi-ikäinen ja isä lähestyi viittäkymppiä. Mutta lisäksi se iltatähti uhmaiässä. Ei ollut mitenkään suuremmin ongelmia. Muistan tuon ajan mukavana ja aika seesteisnä, vaikkakin aika kiireisenä, kun kaikilla oli omat menonsa.



t. 4

vapautta ja vastuuta oikeassa iän mukaisessa suhteessa.

Minä sain lapseni iässä 23, 25, 29, 38 ja 40.

Keskiarvot ovat nousseet ja laskenee hitusen vuosittain, ylensä alakoulun todistukset ovat olleet parempia kuin ylioppilastodistukset.

Mitä tämä sanoo minun ja lasteni ikäerosta?

Olen nyt 47v ja yksi sai stipendin, toinen hymypoikapatsaan.

Minä sain lapseni iässä 23, 25, 29, 38 ja 40.

Keskiarvot ovat nousseet ja laskenee hitusen vuosittain, ylensä alakoulun todistukset ovat olleet parempia kuin ylioppilastodistukset.

Mitä tämä sanoo minun ja lasteni ikäerosta?

Olen nyt 47v ja yksi sai stipendin, toinen hymypoikapatsaan.

Ja teiniäitien murkut on pulassa kun niiden vanhemmat eroaa ja rupeaa elämään menetettyä nuoruuttaan siinä vaiheessa kun kakara alkaa itsenäistyä.

Älkää vastatko jos välilyöntejä puuttuu tekstistä ja pilkkuja missä sattuu. Palstahörhön tavaramerkkejä.

takia mieheni ei suostu tekemään yli 30-vuotiaana enempää lapsia. Hänen vanhempansa olivat 42 ja 46-vuotiaat mieheni syntyessä. Elämä oli pysähtynyttä, kurinalaista, säästäväistä, työteliästä. Mieheni pelkäsi koko lapsuutensa ja nuoruutensa vanhempiensa kuolemaa siitä asti, kun esikoulussa huomasi että omat vanhemmat näyttävät samalta kuin kaverien isovanhemmat.



Teini-ikä oli miehelleni turvatonta ja rajatonta aikaa. Koko lapsuuden aikana ei ikinä saanut valita itse, oli pakko noudattaa kaikkia sääntöjä, olla hiljaa, jne. Mutta teini-iässä koitti yllättävä vapaus, kun rippikoulun jälkeen ovi aukeni "tansseihin". Mieheni vanhemmat siis todella kuvittelivat, että nuoret menevät lavatansseihin! Ja pahinta mitä siellä voi harrastaa, on ottaa lavan takana huikka tarjotusta pullosta ja polttaa tupakkaa. Appivanhempani olivat täysin pihalla nuorten arkitodellisuudesta ja heille saattoi uskotella ihan mitä vain.



He ovat varmasti aika äärimmäinen esimerkki. Yleensä rajojen asettaminen nuorille ja viitseliäisyydestä, eikä ymmärryksestä kiinni.

joten senkin jälkeen voi viettää vireää elämää, olemalla jopa hyvinkin ajan tasalla maailmasta ja nuorten elämismaailmasta. Kyllä se on ihan yksilökohtaista, millaiset kyvyt omaa kasvattajana ja vanhempana, eikä kiinni syntymävuodesta.



Jotkut ovat tumpeloita koko ikänsä, yleensä kylläkin ikä tuo ymmärrystä, varmuutta ja suhteellisuudentajua, eikä sinänsä ole mikään huono asia kasvatuksen näkökulmasta.

Kun puhumme vanhemmistamme, niibn välillä vaikea huomata, että puhumme samoista ihmisitä. Hänelle vanhemmat olivat auktoriteettejä, jotka pitivät tiukan kurin ja vaativat paljon. Mulla oli taas vapauksia, toki turvaa, mutta hyvin rennot vanhemmat. Varsinkin isä oli hyvin erilainen, lempeä ja läsnäoleva mun lapsuudessa, veljellä oli kiireinen ja tiukka isä. Ehkäpä sitä ihminen oppii??

olivat 39 ja 40 v. kun minä, perheen iltatähti synnyin, eikä mitään ongelmia ole ollut, ihan tasapainoinen olen ja sain kasvaa rakastavassa kodissa. vanhempani ovat vieläkin yli 70-vuotiaina sosiaalisia ja harrastavia eläkeläisiä.. Vanhuus tai nuoruus ei ole este hyvälle vanhemmuudelle.

enemmän keinoja kohdata teini...elämänkokemus nääs!