Missä vaiheessa lopetit masennuslääkityksen?

Lopetin lähes kaksi vuotta kestäneen mielialalääkityksen seinään noin kuukausi sitten. Tämä ei ollut millään tavalla suunniteltua, vaan lääkkeet pääsivät yksinkertaisesti loppumaan enkä ole hakenut lisää. En ole keskustellut tästä minua hoitavan erikoislääkärin kanssa, mutta käyn viikottain polilla ja siellä olen kertonut tilanteen.



Olo ja mieliala on muuten ennallaan, mutta pää tuntuu jollain tapaa kevyemmältä. En tiedä tulenko hakemaankaan uutta lääkepakkausta. Jos sosiaaliset pelot tästä pahenevat, niin on varmaan aiheellista.

Nyt yhtäjaksoisesti syönyt yli 6kk:tta ja lääkäri jotain sanoi että ehkä loppuelämän joutuu syömään. =(

Olen lopettanut kun on alkanut tuntua hyvältä, mutta aina on uusinut. Nyt lääkäri sanoi, että loppuelämän joutuu syömään. Muutama kuukausi ilman ja haudon jo itsemurhaa.

Kuulostaa pahalta. Ei se että syö pillereitä vaan ettei pystyisi olemaan ilman. Minkä ikäsiä te olette? 60- vuotiaita? Silloinkin joku 20-40 vuotta pillerielämää jäljellä?

lopetin vuosi sitten keväällä ja hengissä ollaan!Lopetin myös yli 20 vuoden unilääkkeen käytön.Tosin sain järjestettyä niin,että työ ressaa puolta vähemmän=osatyökyvyttömyyseläke.

ja siis kakkonen. Olen aikaisemmin lopettanut itse lääkityksen ja masennus on uusinut. Joten sen takia. Ja lääkäri kysyi milloin muistan olleeni ekan kerran masentunut ja sanoin ettäteini-iässä. Sanoi että aika kauan ja että voi olla että joutuu loppuelämän syömään lääkkeitä.

Kukaan laakari ei voi tietaa juuri sinun elamastasi, kuinka kauan joudut syomaan masennuslaakkeita. Ja toivottavasti ei KUKAAN syo masennuslaakkeita ilman psykologilla kayntia.



Itse kaytin niita n.7 vuotta, pienella annoksella mutta kuitenkin. Yritin lopettaa kahdesti, mutta kummatkin kerrat olivat elaman stressitilanteissa (uusi tyo, parisuhdeongelmia yms.) joten ei onnistunut.



Nyt lopetin vuoden alussa, ja tosi hyvin on mennyt :). Psykologilla kaynti pari vuotta sitten auttoi jasentamaan ajatuksiani ja tunne-elamaani. Ja kun sain viimeisetkin palaset elamassa yhteen (ihana mies, hyva tyo ja stabiili elamanrytmi) niin lopetus meni tosi hyvin.



Vinkiksi: Vahenna annosta ensin hitaasti! Esim. 2-4 vkoa aina alemmalla annoksella. Kroppa tottuu nain vahempaan. Kun lopetat, ole valmistautunut sivuoireisiin, kestavat 2-4 viikkoa; huimausta, pahoinvointia, paansarkya, ahdistusta, unettomuutta. Mutta kun se on ohi, olet laakkeeton :). Opi tunnistamaan tunteesi ja niiden syyt, kay esim.psykologilla :).

Näytä mulle teini joka ei olisi joskus ollut "masentunut"? Tuossa iässä nuori vasta opettelee tunteitaan ja elämää. :(

Kukaan laakari ei voi tietaa juuri sinun elamastasi, kuinka kauan joudut syomaan masennuslaakkeita. Ja toivottavasti ei KUKAAN syo masennuslaakkeita ilman psykologilla kayntia.

Itse kaytin niita n.7 vuotta, pienella annoksella mutta kuitenkin. Yritin lopettaa kahdesti, mutta kummatkin kerrat olivat elaman stressitilanteissa (uusi tyo, parisuhdeongelmia yms.) joten ei onnistunut.

Nyt lopetin vuoden alussa, ja tosi hyvin on mennyt :). Psykologilla kaynti pari vuotta sitten auttoi jasentamaan ajatuksiani ja tunne-elamaani. Ja kun sain viimeisetkin palaset elamassa yhteen (ihana mies, hyva tyo ja stabiili elamanrytmi) niin lopetus meni tosi hyvin.

Vinkiksi: Vahenna annosta ensin hitaasti! Esim. 2-4 vkoa aina alemmalla annoksella. Kroppa tottuu nain vahempaan. Kun lopetat, ole valmistautunut sivuoireisiin, kestavat 2-4 viikkoa; huimausta, pahoinvointia, paansarkya, ahdistusta, unettomuutta. Mutta kun se on ohi, olet laakkeeton :). Opi tunnistamaan tunteesi ja niiden syyt, kay esim.psykologilla :).

Psykiatri on minulle sanonut, etten voi lopettaa. Tuskin sinä paremmin tätä asiaa tiedät kuin minua hoitanut psykiatri. Minulla on krooninen masennus, joka uusii, ellen syö lääkkeitä. Ilmeisesti minulla on vikaa välittäjäaineitten toiminnassa.

palannut opiskeluihin ym. ja niissä oli olemassa tietty rutiini, jota pystyin noudattamaan.



Ei sitä päätöstä oikein osannut perustella suuntaan tai toiseen, olin vain lopen kyllästynyt vetämään niitä lääkkeitä ja tein hyvin tietoisen päätöksen, että nyt loppuu tämä ja katson, että miten käy. Aluksi vaati myös hirveästi tahdonvoimaa, että väänsi vieroitusoireiden ja mielialan laskun läpi, mutta jossain vaiheessa nuo asiat tasoittuivat. Ei kuitenkaan ollut ihan nopea prosessi.

kun olin väliaikaisesti pois töistä. Mutta jouduin turvautumaan uudelleen, kun palasin. Olen valmistautunut syömään vaikka vuosia, ellei työtahti muutu tai työpaikka vaihdu. Lääkärin kanssa yhdessä katsotaan tilanne muutaman kuukauden välein.