Miten teidän 2v käyttäytyy?

on aika rauhallinen luonne. Omaa tahtoa kyllä on ja sanallisesti kyllä monesti vastustaa ja on eri mieltä nukkumaanmenosta tai syömisestä tms., mutta vain pari kertaa on tullut(väsyneenä) kunnon itkupotkuraivari. Voihan olla toki, että se uhmaikäkin siellä jossain vaiheessa kunnolla alkaa.

selvästi uhmaa ilmoilla...



Tekee kaikkea kiellettyä, eikä usko kieltoja. Välillä saa itkuraivareita, joihin mikään ei auta.

Yritän kääntää asian aina johonkin mielenkiintoiseen, kun tuntuu että kohta tulee taas uhmaa.



Nukkumaanmeno on vaikeutunut, on nukahtanut tähän mennessä itse omaan sänkyyn, nyt joutuu käydä nukuttamassa.

Kaikki on "enkä tule, enkä tee, eikä sitä ja eikä tätä". Nykyään ei saa enään niin paljon itkuhuutopotkuraivareita vaan lähinnä vaan päättää että eikä ja piste.

Itkupotkuraivareitakin kyllä tulee vielä päivittäin.Yleensä siinä vaiheessa kun tekee jatkuvasti pahojaan ja juoksee karkuun ja kun viimein napsahtaa rangaistus (jäähyä 2min) niin sitten huudetaan kun hinaaja.



En tiedä koska helppottaa, nyt on 2v8kk ja viimeisen vuoden ollut enemmän tai vähemmän uhmainen ja tuntuu että vaan pahenee koko ajan.

ja jonkin verran on jo uhmakas mutta kaikkinensa hyvin kiltti tyttö ja mikäli tulee siskoonsa niin tulee sitä olemaan jatkossakin :D

Haluaa tehdä kaiken oman pään mukaan ja mielellään aina päinvastoin, mitä kehoitetaan. Ei juurikaan ole vielä saanut kovia raivareita, mutta juoksee karkuun yms. Tutti ollaan laitettu vasta pari viikkoa sitten pois ja sen takia yöt on vieläkin vähän levottomia, raivoaa silloin ja keksii jos jonkinlaisia verukkeita, joilla saisi erityistä huomiota osakseen.

2v poika ja uhmaikä on selvästi jo alkanut.



Kun haluaa tehdä jotain kiellettyä, niin menee ja tekee sen. Ilmeestä näen, että tietää olevansa kielletyillä teillä. Kun menen estämään, niin yrittää purra minua ja pelkät kiellot ei riitä, vaan minun pitää ihan fyysisesti estää. Muistan eräänkin kerran, kun poika halusi pillimehun ja meni jääkaapille. Minun piti istua jääkaapin eteen, ettei poika saanut ovea auki. Sitten poika polki jalkaa siinä edessäni, yritti riuhtoa ovea ja huusi kyyneleet valuen "anna, anna, anna"... Hetken turhan yrittämisen jälkeen paineli omaan huoneeseensa mököttämään. Sitä mökötystä ei kestä kauaa ja tulee sen jälkeen pyytämään päästä syliin, selvästi lapsella on paha mieli.

Vähän aika sitten oli koko ajan hirveitä raivareita; heittäytyi maahan makaamaan ja ulvoi täyttä kurkkua. Ei väliä, oltiinko kotona, kaupassa, puistossa tai missä vaan. Kyllä näitäkin on vielä, mutta ei enää joka päivä ja koko ajan.



Nyt vänkää vastaan kaikessa ja mankuu, että en halua totella. Eikä tottele. Sitten mennään jäähylle ja muuta, mutta puhetaidon karttuessa raivarit jäi vähemmälle ja muu huono käytös lisääntyi.