Lue keskustelun säännöt.
Täällä vaahdotaan usein, että täysimettäneet syyllistävät/painostavat osa-imettäneitä
07.06.2011 |
tai ei-imettäjiä, mutta IRL mä olen omalla kohdallani kokenut asian olevan _täysin_ päinvastainen.
Itse olen täysimettänyt lapsiani, ekaa 7 kk ikään ja tokaa 5,5 kk ikään. Ja sen jälkeen imetys on jatkunut osittaisena 1 vuoden, ja 9 kk ikiin.
En ole tästä pitänyt mitään meteliä, kysyttäessä olen kyllä kertonut miten meillä on asiat menneet, eli lapseni eivät ole huolineet pulloa ja täysimetyksellä on menty.
Olen myös itse korostanut aina että mielestäni siinä ei ole mitään pahaa vaikka joku ei imettäisi lainkaan tai jos äidinmaidon rinnalla annetaan korviketta.
Mutta mutta.. ne kommentit mitä itse olen saanut! Yleisin on tuhahdus: "mä en sitten tajua miten joku jaksaa vaan istua sohvalla muksun kanssa ja vaan imettää ihan koko ajan kuin joku lehmä!" ja "mulla kyllä on/oli muutakin elämää kuin olla jatkuvasti vauvan huvituttina!" ja "kyllä mä ihmettelen mitä sillä täysimetyksellä oikein haetaan, korvikkeet on ihan yhtä hyviä ja meidän lapset ainakin on olleet terveempiä kuin monet täysimetetyt!" Ylipäänsä siis täysimettäneet tai sitä haluavat leimataan jonkinlaisiksi friikeiksi tai sellaisiksi, jotka "tahallaan vaikeuttavat omaa ja lapsensa elämää kuin helpommallakin pääsisi". (?!?!)
Ja mä oon aina että wtf..? Myöntelen vaan että juu, selevä homma, mutta ihmetyttää että useasti kokee oikein aggressiivisen hyökkäyksen (suoraan sanallisesti tai äänensävyllä vähintään) jos imetystä koskevassa keskustelussa erehtyy kertomaan että on täysimettänyt. Ja siis tosiaan, en itse ota asiaa puheeksi, mutta osallistun omalla kokemuksellani keskusteluun. Ei ilmeisesti saisi? Enkä siis kehuskele enkä mitenkään tuomitse niitä, jotka eivät halua/pysty/jaksa imettää.
Kommentit (7)
kuin itse imettävän äidin. Syyllisyys on aina äidissä itsessään ja sen mukaan sitten tulkitsee muiden sanomisia. Ei neuvolassakaan ole syyllistetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antamatta soseita, sormiruokaa?
Ihan vaan kommentoin kun eihän se sitten ole TÄYSimettämistä. Yks mun kaveri kertoo kaikille täysimettäneensä 7 kk, koska se oli kokonaisuudessaan imetyksen kesto. Silti hän antoi korviketta "sillointällöin" eli lähes joka ilta kun "vauva nukkui silloin paremmin"...
Onpahan vaan termit ja kriteerit hukassa jos pilkkua aletaan nussimaan, niinkuin täällä aina tehdään!
Terveisin: nainen, joka on antanut pelkkää rintamaitoa lapselle 4 kk ikäiseksi ja aloitti sitten soseet, kokonaisuudessaan 6 kk
tapahtuu molemmin puolin. Ja esim. tuo kun sanoit että jotkut kommentoi niin että "mä en sitten tajua miten joku jaksaa vaan istua sohvalla muksun kanssa ja vaan imettää ihan koko ajan kuin joku lehmä!" niin johtuisko ihan siitäkin että ne jotka ei ole imettäneet tai ovat imettäneet vain vähän aikaa, jotenkin kuvittelevat että isompaakin vauvaa joutuu imettämään ihan jatkuvasti eikä äidillä voi muka olla muuta elämää tai ei voi mitään tehdä kun aina pitää imettää. Noinhan se ei tietenkään oikeasti ole. Itse imetin vain kuukauden enkä saanut osakseni minkäänlaista syyllistämistä. Osa ihmisistä vain tuntuu ajattelevan että ainoastaan se oma tapa on oikea, eikä ymmärretä muiden toimintatapoja.
huomannut ihan saman. itse täysimetin 5kk, sitten soseet lisäksi, edelleen imetän, lapsi nyt 10kk. Ja tosiaan esim. tuttu joka ei imettänyt viikkoa kauempaa, jaksaa ihmetellä.. Ja puhuu siskolleni kuinka "sekin on ihan mökkeentynyt ja masentunut kun ei koskaan pääse mihinkään kun vaan imettää", enkä kyllä ymmärrä mihin se ton kommenttinsa perustaa. Se, etten nyt juuri hänen kanssaan kovin viihdy, johtuu tasan siitä että ihmisinä meillä ei ole mitään yhteistä, muuta kun samana vuonna syntyneet lapset.
Antamatta soseita, sormiruokaa?
Ihan vaan kommentoin kun eihän se sitten ole TÄYSimettämistä. Yks mun kaveri kertoo kaikille täysimettäneensä 7 kk, koska se oli kokonaisuudessaan imetyksen kesto. Silti hän antoi korviketta "sillointällöin" eli lähes joka ilta kun "vauva nukkui silloin paremmin"...
Onpahan vaan termit ja kriteerit hukassa jos pilkkua aletaan nussimaan, niinkuin täällä aina tehdään!
Terveisin: nainen, joka on antanut pelkkää rintamaitoa lapselle 4 kk ikäiseksi ja aloitti sitten soseet, kokonaisuudessaan 6 kk
Ja on terve ja kasvanut aina hyvin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varmaan olen siitä täällä jossakin keskustelussa vouhkannutkin. ;)
Ekaa lasta siis täysimetin 5 kk ja imetys päättyi, kun vauva oli 8 kk. En saanut ainuttakaan negatiivista kommenttia, kaikki ystäväni ja sukulaiseni olivat tehneet samoin eli siis täys- tai osittaisimettäneet noin 6-12 kk:n ikään. Jotkut olivat antaneet lisänä korvikettakin, mutta mitään näistä ei kummasteltu.
Toisen lapsen kanssa imetys epäonnistui eikä vauva oppinut koskaan imemään rinnasta kunnolla. Osittaisimetin heti alkuun ja 6 vkon ikäisestä lähtien pumppasin maitoa pulloon ja annoin korviketta mutta en enää imettänyt (kun vauva ei siihen suostunut). Kommentteja sain alusta asti negatiivisia. Ihan puolitututkin kyselivät imetyksestäni, mikä hämmensi, koska en olisi halunnut avautua itselleni kipeästä asiasta tuntemattomillekin. Läheiset päivittelivät ja näyttivät epäuskoisilta, kun kerroin, että imetys on epäonnistunut. Sanoipa yksi kavereistani suoraankin, ettei käsitä, miten imetys voi epäonnistua, jos on jo kerran onnistuneesti imettänyt. Pahin oli anoppini, joka jaksaa tänä päivänäkin joka nuhasta päivitellä, miten se johtuu siitä, kun vauvani ei saanut rintamaitoa kuin 3 kk:n ajan ja senkin ajan vain vähäisiä määriä. Kun hän kuuli, että vauva sai pelkästään korviketta, hän jaksoi viikkotolkulla valittaa, miten sääli se on, miten kauheaa, että en voi tarjota vauvalleni parempaa jne. Itse hän ei ole täysimettänyt lainkaan, mutta ei se tosiaan lisää hänen ymmärrystään asiasta.
Onneksi lapseni on nyt 1,5-vuotias, joten enää ei tarvitse joka tilanteessa selitellä pullon esiinottoa ja kuunnella sitä päivitystä, epäuskoisia ilmeitä ja jopa loukkaantumisia vauvani puolesta, kun "äiti ei jaksa yrittää".
Esikoiseni vauva-aika oli tämän suhteen niin paljon helpompaa.
Itse olen täysimettänyt kolmea ja osaimettänyt yhtä. Paras kokemus on ollut osaimetys. Ehkä osin siksi, etten enää tässä iässä enkä tällä kokemuksella paljon välitä, mitä muut kuin omat perheenjäseneni ajattelevat äitiydestäni. Osaimetys on helppoa ja hauskaa ja jatkuu meillä kuopuksen kanssa varmasti yli vuoteen.