Miten käsitellä 2 vuotiaan uhmaa? Tuntuu että en osaa.

nyt aivan ihana kolmevuotias, todella nautin hänen seurastaan.



Oli siis vuosi sitten kaksivuotiaana kuin pieni eläin sai niin kovia raivareita että pääpunaisena räkälensi ja jopa laski alleen kovassa huudossa.



Jostain ihan mitättömästä asiasta sai hirveät raivarit ja huuto saattoi kestää parikin tuntia putkeen. Hakkasi päätään makasi maassa ja sätki kuin epileptikko.



Yritin esim. holdingia mutta siitä sisuuntui vain enemmän eikä antanut periksi parissakaan tunnissa (tosin useimmin ei pystynyt pitämään niin pitkää aikaa kun oli vauvakin hoidettavana).

Onneksi oli hyviä äitikavereita että saatiin riehuva poika väkisin rattaiden valjaisiin, kiihko oli niin kovaa etten yksin olisi saanut.

Kiusasi myös pienempiään kovasti kaksivuotiaana mikä on jäänyt kokonaan pois.



Ainoa mikä meillä toimi oli eristäminen eli vessaan oven taakse ja ovi kiinni. Ensiksi tietysti varoittelin mutta kun ei mennyt varoitukset jakeluun niin vessaan jäähylle.

Kun ovi on kiinni niin juteltiin oven takaa että heti pääsee pois kun sopii ja rauhoittuu, myös äidin kyselyyn "saako äitiä lyödä?" piti vastata oven takaa "ei saa". Sitten sovittiin eli pusit halit ja anteeksipyynnöt ja ohjattiin tekemään jotain kehittävämpää. Käytiin myös puhumalla läpi miksi joutui jne



Tiedän etytä monen mielestä tuo mun menettely on ihan väärin esim neuvolassa sanottiin ettei oven taa saa laittaa, mutta jos en saa 2-v totttelemaan niin miten se sitten tottelee 12-vuotiaana. Tunsin kyllä itseni epäonnistuneeksi ja todella koetteli hermoja nuo uhmakohtaukset.



Tsemppiä!