Näin..

Mieheni on minua vanhempi ja hän myös oli ensimmäinen seksipartnerini. Olemme olleet yhdessä kohta 16 vuotta, olen 35 vuotias ja kun aloimme seurustella, olin juuri täyttänyt 19, mieheni 30.



Olemme käytännössä olleet yhdessä koko suhteen ajan kuin paita ja perse. Meillä on kaksi yhteistä lasta 6 vuotias poika ja 4 täyttävä tyttö.



Kun poika syntyi jäin kotiin ja olen siitä lähtien ollut kotona, yrittänyt opiskella ja tehnyt hiukan töitä.



Toissa kesänä putosin hevosen selästä ja sain keskemenon. Se oli todella ahdistavaa ja kärsin siitä vieläkin paljon.



Oglemana suhteessamme on ollut puhumattomuus. Emme kumpikaan ole maailman parhaita keskustelijoita vaikeista aiheista. Keskenmeno jäi käsittelemättä kokonaan.



Puhuminen kävi entistökin vaikeammaksi, ja vaikka mieheni tahtoi seksiä, minä en.



Tein päätöksen reilut vuosi sitten suhteen päättymisestä. Olin hoankkinut jo vuokra-asunnonkin ja kerroin kylmästi miehelleni, että suhde on ohi.



Hän ei tajunnut asiaa lainkaan, hän ei ollut nähnyt tilannetta kuten minä. Hänen mielestään meidän tuli jatkaa. Hän on ihana isä lapsillemme ja lapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Mieheni patisteli minua yrittämään suhteen puolesta, mutta minä olin uupunut niin henkisesti kuin fyysisestikin.



Kolme päivää asuin uudessa asunnossani lasten kanssa. Lapset kyselivät koko ajan koska isä muuttaa uuteen asuntoomme ja lapsilla oli todella ikävä.



Ahdistuinentistä enemmän ja keksutelin asiasta mieheni kanssa. Kolmen päivän jälkeen uudessa asunnossani muutin takaisin lasten kanssa kotiin.



Nyt olemme käyneet parisuhdeterapeutilla 10 kertaa ja 8 kk perheneuvolassa noin kerran kuukaudessa.



Ensimmäistä kertaa olemme saaneet puhuttua asioista ja ammatti-ihmisten apu on ollut oikeasti tarpeen ja hyödyksi.



Olen tajunnut, että jo yksistään lasten vuoksi minun täytyy jatkaa, en voi olla niin itsekäs, että isä ei olisi mukana lasten jokapäiväisessä elämässä ja toisaalta en voisi itsekään uvitela eläväni ilman lapsia.



Nyt menee hienosti, upeammin kuin moneen vuoteen. Olen saanut voimani takaisin ja katson luottavaisena eteenpäin. Avioliito maistuu ja seksikin ihan uudella tapaa.



Korostettakoon vielä, että suhteemme suurinongelma oli kommunikaatio ja luuleminen. Luulimme toistemme ajatuksia väärin. Ja tämä olettaminen oli osaltaan tappaa suhteen.



Suhteessamme ei ole koskaan ollut väkivaltaa eikä viina ole aiheuttanut ongelmia. Ainoa ongelma on menneisyyden peikot. Se että miehelläni on ollut seksikumppaneita paljon, minulle mieheni oli ensimmäinen. Sitten ongelmana oli se, että mä petin miestäni kerran miehen yhden kaverinkanssa ja mieheni sai sen tietää. Uskon myös että miehni onpettänyt minua vaikken siitä voikaan olla varma, mutta ellaisia ajatuksia pyörii päässäni, kun tiedän että mies on katsonut pornoa netistä ja laittanut rohkeita viestejä tvchatteihin ja chattaillut hyvinkin kuumia keskuteluja netissä. Teksiviestejä on myös ollut mieheni puhelimessa. Mies kuitekin omien sanojensa mukaan ei ole suhteemme aikana harrastanuts seksiä fyysisesti kenenkään kanssa, verbaaliseksin hän kuitenkin myöntää ja se saa mieleni koko ajan kuvittelemaan muuta.



No joka tapauksessa aika on tehnyt tehtävänsä ja ammattiavusta on ollut apua. Suhde jatkuu ja olen myös oppinut sen, että vanhat kannataa unohtaa tai jos ei voi unohtaa, hiihin ei kannata tukeutua vaan elää tätä päivää, huomista suunnitellen, yhdessä oman perheen ja hyvän miehen jakahden ihanan lapsen kanssa.



Viestini siis on, että aina kannattaa yrittää, koska niin paljon on tehtävissä suhteen eteen ja parantamiseksi ja jos luovuttaa liian helpolla, niin silloin kun se kaduttaa voi olla liian myöhäistä.