Uskotko että sinusta tulee lapsenlapsillesi läheinen mummi? Vai onko sinulla poikalapsia?

Jokin aika sitten tajusin, että minustahan tulee luultavasti joskus anoppi, mikä on tosi hauska ajatus! Oma äitini on ollut tosi rasittava anoppi veljeni vaimolle, aivan uskomattoman typerä, suoraan sanoen. Minulla taas on on helpot ja asialliset välit omaan anoppiini.



Luulen, että mieheni on se isovanhempi, jota yleensä kutsutaan hoitamaan mahdollisia lastenlapsia, minä tulen sitten siinä sivussa. Mieheni on todella hyvä kaikkien lasten kanssa, minua kiinnostaa oikeasti vain omani. Luulen, että lastenlasten kanssa on sama juttu.



Saa nähdä, siihen on hirveän pitkä aika!

ole mitään takuuta, että tyttäresi haluavat olla sinun kanssasi missään tekemisissä siinä vaiheessa kun saavat itse lapsia! Täällä on ollut paljon kirjoituksia myös siitä, miten oma äiti on se hankala ja asioihin sekaantuva hössöttäjä, jota ei voi sietää oma tytär eikä vävykään.

Muista ap käyttäytyä ihmisiksi vielä mummoiässä, silloin on mahdollisuuksia olla kunnolla mummi!



Ai niin, oman lapseni molemmat mummit ovat läheisiä ja saavat viettää lapsen kanssa niin paljon aikaa kuin haluavat. Ei ole tarvinnut riidellä oman äidin eikä anopin kanssa, molemmat ihaniä mummeja lapselle!

en siihen kuka isovanhemmista on läheisin lapsilleni.



Luulen, että minusta ei tule läheinen mummi. Itselläni on isoilla ikähaarukoilla ja siinä vaiheessa, kun nuorimmaisemme muuttaa kotoa vanhin lapsemme on jo nelissäkymmenissä. Odotan suunnattomasti sitä aikaa, kun olen vapaa arjen ja lasten mukanaan tuomasta vastuusta. Jotenkin toivon, että lapseni ovat tarpeeksi fiksuja lisääntyessään hoksaamaan sen, että jaksavat itse huolehtia jälkikasvustaan.



En ikinä halua kuluttaa kesälomiani tai talvilomiani lastenlasten hoitamiseen, jäädä hoitamaan sairasta lasta, ettei hänen vanhempansa tarvitse jäädä pois töistä tai kuljetella lapsenlapsia harrastuksiin ym. Kyllä he kyläillä voivat tai jäädä yökylään silloin tällöin (kerran kolmessa kuukaudessa ym.). Musta tulee varmaankin sellainen rahalahjamummo. Jokaiselle lahjaksi aina 200 euroa ja siinä se.

Mutta kysymykseen, uskon että musta tulee läheinen mummo. (Tosin toivon,ettei poikani tee kovin montaa lasta)



en aio olla ilkeä tuleville miniäehdokkaille.

ja kieltämättä tuntuu, että tytön lapsiin voisi olla helpompi saada läheinen suhde. Kun itse muistelee vauva-aikaa, niin oli aika herkkä ja ei halunnut anopin hirveästi puuttuvan mihinkään. No anoppi on kuitenkin hoitanut meidän poikaa paljon.



Se mikä voi meillä tasoittaa noita rooleja nyt ja tulevaisuudessa on, että mieheni on ollut pojan kanssa kotona melkein yhtä pitkät hoitovapaat kuin minä, joten pojallamme on koti-isän malli - ja jos hän jää aikanaan lastensa kanssa kotiin, niin kysynee minua hoitoavuksi :) eikä miniä pelkästään päätä tästä asiasta. Niin nytkin meillä mies on kysynyt omaa äitiään. Eli yrittäkää saada miehenne jäämään kotiin, jos teillä on vain poikia :)

Mutta en usko, että se lähimummius johtuu siitä onko lapsi poika vai tyttö. Minun vanhempani asuvat samassa kaupungissa, joten he näkevät lastamme ymmärrettävästi enemmän. Mieheni vanhemmat asuvat n. 1,5h ajomatkan päässä, joten näkevät lastamme harvemmin. Minulla ei ole autoa/ajokorttia, joten en pääse itse matkaamaan puolisoni vanhempien luokse kyläilyttämään lasta.



Vaikka puolisoni vanhemmt eivät ole minulle kuin omaa sukua, tulen heidän kanssaan ihan hyvin toimeen. Ja vaikka en heitä itsekseen omaksi huvikseni käykkään tapaamassa, niin kyllä heillä on sama oikeus tavata lapsenlastaan kuin minun vanhemmillani (vaikka puolisoni isä onkin alkoholisti).

niinkään onko poika vai tyttölapsia. Esim omat vanhempani ja isovanhemmat asuvat yhtä lähellä lastamme, mutta appivanhempia lapset ei kiinnosta, ovat mielummin tekemisissä esim naapurin lasten kanssa. Ihme porukkaa.

Lapseni on päättäväinen luonne ja hän on pienestä asti sanonut, ettei koskaan aio naimisiin eikä hanki lapsia. On nyt murrosiässä.

Olisi kyllä kiva saada joskus lapsenlapsi, mutta minähän en siitä voi päättää.

Itse olen hokenut tuota samaa niin pienestä kun muistan.

Naimisissa en ole, mutta joku päätti minua paremmin ja nyt meillä avopuolisoni kanssa on melkien vuoden vanha poika.

Siinä on ollut niin paljon hoidettavaa, että en ollenkaan edes hinkua läheiseksi mummiksi. Auttaa voin toki ja hoitaakin, mutta ihan omilla ehdoillani. Jos ne eivät kelpaa niin sitten en perään itke.

Se mikä voi meillä tasoittaa noita rooleja nyt ja tulevaisuudessa on, että mieheni on ollut pojan kanssa kotona melkein yhtä pitkät hoitovapaat kuin minä, joten pojallamme on koti-isän malli - ja jos hän jää aikanaan lastensa kanssa kotiin, niin kysynee minua hoitoavuksi :) eikä miniä pelkästään päätä tästä asiasta. Niin nytkin meillä mies on kysynyt omaa äitiään. Eli yrittäkää saada miehenne jäämään kotiin, jos teillä on vain poikia :)

kotona ja enemmän vastuussa lapsen asioista. Tällöin välit isänkin vanhempiin helposti mutkatomammat.

Meillä lapselle läheisin on oma isäni (vaikka kaikki isovanhemmat elossa) ja itselleni läheisin oli isäni äiti.

Olen tosin itse sen verran vanha äiti, että en tiedä millaisen hoitajan minusta aikanaan saa... Toisaalta olen ainakin oletettavasti jo eläkkeellä ja vapaa hoitamaan lapsenlapsia heti vauvaiästä alkaen...

Täällä lapset anopilla vähintään yhtä paljon kuin omilla vanhemmillani. Ehkä jopa enemmänkin.

Kummatkin isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla.

Eli wushhhhh pöntöstä alas tuo ap väite :)



Uskon tulevani läheiseksi.

kieltämättä miettinyt, että jos poikani valitsee vaimokseen ulkomaalaisen naisen ja nainen haluaa lasten syntyessä muuttaa kotimaahansa...Tällainen pelko on läheisellä ystävälläni tällä hetkellä ja hän on ainakin kauhuissaan, että ainoa lapsen lapsi viedään toiseen maahaan. On nyt superläheinen poikansa lapsen kanssa.



Että mitä vaan voi sattua...en ainakaan vielä ole muuten edes ajatellut millainen suhde itselläni mahdollisesti tulee olemaan...