Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
MIKSI anoppi pitää kiukuttelevaa uhmista jotenkin "pahana"?
06.06.2011 |
Siis anoppi on jotenkin kierrellen ja kaarrellen mielestäni vihjaillut, että lapseni on jotenkin hänen mielestään vaikea, vaativa tms.. Ja ei mielellään ole hoitanut lasta koskaan (sen kyllä sinänsä ymmärrän, anopilla on paljon harrastuksia jne.. käy meillä kuitenkin kylässä pari kertaa kuukaudessa ja näkee lasta silloin).
Ihmetteli esim. kerran ääneen, onko normaalia, että lapsi lyö joskus päätä lattiaan kun kunnolla suuttuu. Lapsi kiukuttelee VÄLILLÄ, ja anopin mielestä se on jotenkin "outoa", tai sen tunteen voimakkuus.
Taas moni on sanonut lastamme oikein kiltiksi ja ihanaksi, helpoksi lapseksi. Minustakin lapsemme on ehkä jopa tavallista rauhallisempi tapaus.
Minusta on todella omituista, että anoppi esim. sanoi kun tuli puhe vaativasta temperamentista, että "ihan kiva tyttöhän se X on, mutta joskus kyllä suuttuu aika kovasti"..
Nämä puheet kuulostaa minusta aika oudoilta, sillä minusta on ihan normaalia että lapsi välillä suuttuu, osoitta mieltään jne..
Anopilla itsellä on 3 lasta ollut ja kaikki aikuisena ainakin todella rauhallisia tapauksia. Tuntuu jotenkin pahalta, kun selvästi hänen puheista kuulee, että hänestä lapsessani on jotain "vikaa" tai ei pidä hänen luonteesta!?!
Kommentit (26)
Kyllä minäkin ihmettelisin, jos lapsi suuttuessaan hakkaa päätä lattiaan. Ihmettelisin sitäkin, jos lapsi rikkoisi tavaroita tai piirtelisi seiniin.
Jostain syystä anopit eivät saa kummastella mitään edes silloin, kun lapsenlapsi olisi selkeästi psykoottinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi ei ole tervetullut heille kirkumaan. Kuulemma ei ole velvollinen uhmaikäisen riitelyä kuuntelemaan. Ei käynyt meillä 4 vuoteen, koska tyttären lapsille oli sentään opetettu, miten ihmisten keskellä käyttäydytään.
ja on omastakin mielestäni keskivertoa vilkkaampi tapaus ja loputtomassa liikkeessä. Voit kuvitella, kuinka paljon hänestä saan kommentteja. Mummi on jo suunnilleen ilmoittamassa 2-vuotiasta erilaisiin joukkueharrastuksiin, että "saadaan se energia kanavoitua positiivisiin asioihin" jnejnejne. Argh.
En tiennytkään, ei meidän lapset ole koskaan niin tehneet.
ja lapsia kolme. Kavereiden lapsetkaan eivät ole noin tehneet.
ja tuo on hänen hienovarainen tapansa ilmaista se. Jospa ottaisit onkeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tiedän tämän olevan aika tyypillistä. Kaikissa oppikirjoissa (kasvatustieteen kirjat) mainittiin tällainen käytös tyypillisenä uhmaikäisen käytöksenä.
T. Ope
tuo pään hakkaaminen on ihan normaalia ja tapahtuu monta kertaa päivässä, kun jotain kielletään tai joku ei mene niinkuin lapsi haluaa. Vaihtoehtoisesti purraan itseään sormista jotta saadaan oikea itku aikaiseksi.
Minä olan lapsena niin tehnyt, valjeni on niin tehnyt.. mies kuulema ei...
meillä myös osataan heitellä tavaroita kun joku ei mene niinkuin halutaan.. Ja kyllä meillä on todella kiivas luonteinen lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulemma.
Ilmeisesti en ole pelännyt vanhempiani, kun olen uskaltanut näyttää negatiiviset tunteeni. ;)
Kuulemma.
Ilmeisesti en ole pelännyt vanhempiani, kun olen uskaltanut näyttää negatiiviset tunteeni. ;)
Eli siis jos lapsi ei hakkaa päätään seinään/lattiaan tai pure itseään, niin se pelkää vanhempiaan!?? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
julkaisuissa lapsen pään hakkaamista lattiaan tms. pidetään myös mahdollisen tunne-elämän häiriön oireena. Eli kahtalaista suhtautumista asiaan löytyy riippuen varmaan toiminnan intensiteetistä, ohimenevyydestä ja voimasta.
VOi myös olla, että kun ihmisten temeperamenttierot ovat suuria, on vaikea ymmärtää toisen ihmisen - vaikka lapsen - käytöstä ja tapoja reagoida asioihin. Ehkä lapsesi toiminta tuntuu mummista erikoiselta, koska hänellä ei ole vastaavasta kokemusta.
että heille kiltteys=hiljaa paikallaan oloa, ja kaikki muu on vähän sellaista.. jos ei nyt pahaa tai tuhmaa, niin ei-kilttiä ainakin.
Ahdistavia nuo, onneksi kuitenkaan ei ihan lähisukulaisiin ole noita osunut. Ehkä tässäkin kyse on sellaisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joidenkin, erityisesti vanhempien ihmisten, mielestä lapsi on tuhma kun huutaa. Rauhallisten lasten vanhempana anoppi ei varmaan ole tottunut näkemään temperamenttisen lapsen uhmakohtauksia ja tietysti on paljon unohtanutkin lapsuusiästä.
Ennen vanhaan lapsia rankaistiin vanhempia kohtaan osoittamasta uhmasta eikä lapsi saanut näyttää kielteisiä tunteita ainakaan äänekkäästi. Nykyiset vanhemmat voivat tällaisten ihmisten mielestä näyttää ihan lepsulta, kun antavat lapsen huutaa kaupassa karkkia eivätkä sorru ostamaan karkkia tai tukistamaan lasta.
Eli ei olla todellakaan hoidatettu lasta mummolla, eli siitä ei ole kyse. Vähässä on ne kerrat, kun mummo on hoitanut lasta.
Lapsi on pääosin RAUHALLINEN. Siis esim. leikkipuistossa lapseni ei ole mukana juoksemassa ja riehumassa, vaan on aika ujo ja hitaasti lämpenevä. Esim. kyläpaikoissa lapsi monesti hymyilee sylistä ja varovasti tutustuu paikkoihin. Kuitenkin aina vähitellen rohkaistuu ja lähtee mukaan leikkeihin.
Tuota pään hakkaamista lattiaan oli siis enemmän alle 2v, ja nyt puolen vuoden aikana (lapsi siis nyt 2v8kk) on tehnyt tuota muutaman kerran. Onko joku nyt oikeasti väittämässä, että tämä on merkki tunne-elämän häiriöstä?
Lapsi on mielestäni onnellisen oloinen lapsi, hänen kanssa on helppo käydä esim. kaupassa (on yhteistyökykyinen) mutta välillä väsyneenä, nälkäisenä kiukkuaa ja saattaa esim. kiljua tai muutaman kerran on tosiaan lyönyt päätäkin lattiaan, josta seuraa itku ja lapsi haluaa syliin.
Onko joku OIKEASTI tällä palstalla väittämässä, että tämä on nyt merkki tunne-elämän häiriöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..tais osua OIKEASTI arkaan paikkaan :D
Itse en voi kuvitellakaan, että lapsella jokin häiriö olisi, siis ei ole tullut mieleenkään. Mutta anopin puheet ja ihmettelyt on pistänyt miettimään. Anoppi itse on sellainen todella rauhallinen, tasainen henkilö, joten ehkä hän jotenkin sen kautta tulkitsee lastakin.
Jos lapsella jotain selviä merkkejä häiriöstä olisi, niin tietenkin haluaisin sen tietää ja viedä lapsen tutkimuksiin/hoitoon. Siksi toivoisinkin nyt vastauksia :) ap
toiminnasta on löydettävissä kahtalaista tulkintaa. Toisen mukaan pään hakkaaminen lattiaan ja itsensä satuttaminen VOI liittyä lapsen tunne-elämän häiriöön tai autismiin tai johonkin neurologiseen poikkeavuuteen tai kehitysvammaisuuteen. Osassa artikkeleita ja ylipäätään kirjoituksia se nähdään lapsen tapana käsitellä stressiä ja tunnereaktioita, joiden ilmaisuun lapsi ei löydä muita ilmaisumuotoja ja jotka ovat ohimeneviä eivätkä "oire" mistään kehityksellisestä häiriöstä.
En tosiaankaan väittänyt, että sinun lapsellasi ap olisi joku häiriö, mutta toin esille, että toiminnalle on olemassa usemman laisia tulkintoja. Eli mummilla voi olla omasta mielestään perusteita sille, että lapsen toiminta on outoa ja epätyypillistä, etenkin, jos aiemmin pään hakkaaminen lattiaan on nähty huolestuttavana merkkinä kehityksessä, silloin vuosikymmeniä sitten, jolloin lasten tuli käyttäytyä muutenkin hallitummin ja säännellymmin.
Kuulemma.
Ilmeisesti en ole pelännyt vanhempiani, kun olen uskaltanut näyttää negatiiviset tunteeni. ;)
Eli siis jos lapsi ei hakkaa päätään seinään/lattiaan tai pure itseään, niin se pelkää vanhempiaan!?? :D
Että kun lapsi ei huuda ja riehu ympäriinsä, se pelkää vanhempiaan. Voit tulkita aiemman viestini lopussa olevan silmää vinkkaavan hymiön haluamallasi tavalla.
Osunut minullekin lähelle tällainen ihminen, joka arvostaa lapsen rauhallisuutta ja tasaisuutta, mutta kaikki eivät ole samasta puusta veistettyjä. Minä olen kannustanut lasta näyttämään tunteensa. Ääntä välillä lähtee ja vauhtia piisaa. Itse nautin lapsestani ja hänen eloisasta, pulppuilevasta luonteestaan.
Eli ei olla todellakaan hoidatettu lasta mummolla, eli siitä ei ole kyse. Vähässä on ne kerrat, kun mummo on hoitanut lasta.
Lapsi on pääosin RAUHALLINEN. Siis esim. leikkipuistossa lapseni ei ole mukana juoksemassa ja riehumassa, vaan on aika ujo ja hitaasti lämpenevä. Esim. kyläpaikoissa lapsi monesti hymyilee sylistä ja varovasti tutustuu paikkoihin. Kuitenkin aina vähitellen rohkaistuu ja lähtee mukaan leikkeihin.
Tuota pään hakkaamista lattiaan oli siis enemmän alle 2v, ja nyt puolen vuoden aikana (lapsi siis nyt 2v8kk) on tehnyt tuota muutaman kerran. Onko joku nyt oikeasti väittämässä, että tämä on merkki tunne-elämän häiriöstä?
Lapsi on mielestäni onnellisen oloinen lapsi, hänen kanssa on helppo käydä esim. kaupassa (on yhteistyökykyinen) mutta välillä väsyneenä, nälkäisenä kiukkuaa ja saattaa esim. kiljua tai muutaman kerran on tosiaan lyönyt päätäkin lattiaan, josta seuraa itku ja lapsi haluaa syliin.
Onko joku OIKEASTI tällä palstalla väittämässä, että tämä on nyt merkki tunne-elämän häiriöstä?
tuosta hakkaamisesta.
Se (tuossa esimerkissäsikin) on sitä huomionhakua. Lapset oppii nopeasti että jos itkettää niin pääsee syliin. Nopeasti oppivat myös sen että tekoitku ei auta.
Varsinkin kun sanoit että se on häviämässä, niin en olisi huolissani. =)
Siskon lapsella tuo käytös hävisi sen jälkeen kun alkoi puhumaan paremmin. Siinä vaiheessa jos se käytös ei ota loppuakseen, kannattaa hakeutua tutkimuksiin.
Alue: Aihe vapaa
Hakevat huomiota sillä kopauksella että otettaisiin syliin jne.
Yleensä tapahtuu kieltämisen jälkeen. Että yllättävän yleistä on ja ilmeisesti jollain tavall "perinnöllistä", miehen veljen lapsi tekee sitä ja siis miehen veljen vaimo oli tehnyt sitä.
Samoin siskoni lapsi tekee sitä ja siskoni mies on tehnyt sitä lapsena. Muitakin vastaavia tapauksia on.
Mutta kysy ap ihmeessä siltä anopilta että mikä riivaa.
Luultavasti on unohtanut millaisia uhmaikäiset ovat ja olettaa että jo sen ikäiset osaavat hillitä tunteitaan.