Lue keskustelun säännöt.
Olisitko harmissasi jos lahjakkaan lapsesi seurustelukumppani olisi kutosen oppilas
06.06.2011 |
Minua kieltämättä hieman harmittaa. Pidän toki seurustelukumppanista mutta olen hieman huolissani tulevaisuudesta.
Käykö niin että vetää alaspäin lastani.
Onko teillä vastaavasta kokemusta?
Kommentit (52)
vaikka sai lyhyestä matikasta kutosen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä kysele lasten kavereiden tai seurustelukumppanien todistuksista ja koulumenestyksestä. Vieläkö tällaisia kuulusteluvanhempia löytyy?
tylyä ajatella noin ap! Jotenkin todella ikävä tapa nähdä maailma. Minä olin hikari koulussa ja mieheni juurikin tuo kutosen oppilas. Naimisissa ollaan, lapsikin on syntynyt ja mieheni se osapuoli jolla on vakituinen työ! Minulla ei sitä vielä ole, vaikka olen korkeammallekin koulutettu kuin mieheni. Kaikilla kun ei tuo opiskelku kertakaikkiaan ole se juttu, mihin kykenee tosi hyvin. Vaikka haluaisikin. Ei niitä kieliä tai matikkaa vaan saa pakotettua päähän, jos ei millään hoksaa. Ei se tee ihmisestä silti yhtään sen laiskempaa ja huonompaa, toista alaspäin vetävää. Turhaan nostat tyttäresi jalustalle noin, enemmän siitä on hänelle haittaa kuin kutosen poikaystävästä!
ei ne todistuksen numerot aina kerro kaikkea tai se koulussa pärjääminen. Enemmän tarkkailisin sitä, millainen hän on henkilönä. Millaiset käytöstavat ja millainen luonne.
Toivoisin myös voivani luottaa lapseni arvostelukykyyn. Ja mikäli seurustelu rupeaa selkeästi haittamaan lapseni käytöstä, koulumenestystä jne. täytyy sopia jonkinlaiset uudet pelisäännöt, että kouluhommatkin tulisi hoidettua.
saisi minut toppuuttelemaan lapseni seurustelua. Jos seurustelukumppani olisi luonteeltaan ja käytökseltään kunnollinen, niin en olisi huolissani koulumenestyksestä. Mutta jos olisi laiska hulttio, en tykkäisi, että oma lapseni joutuisi elättäjän rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika lopetti juuri ysin. keskiarvo siinä 7. Pojalla on vaiokea lukihäiriö. Silti puhuu täysin sekä suomen että ruotsin, koulut kävi ruotsiksi, kotikieli suomi...
Poia menossa amikseen. Veikkaan, että pärjää siellä loistavasti. Poika pian 16 v käy töissä, jo talvesta asti iltaisin ja viikonloppusin, nyt joka arkipäivä kesäisin.Vapaapäivinä hakkaa halkokuormia, joita myy... Vappaa-aikana harrastaa metsästystä ja kalastusta.
kamalasti kavereita, tulee toimeen kaikkien kanssa, myös pikkulasten...
Itse olen pojan lupkanopeäiti. Meillä on tasapainoinen perhe ja tiedän, että poikani tulee selviämään paremmin elämästään kuin moni muu paremman keskiarvon saanut luokkakaverinsa...Tätä sanoivat jo alakoulun opet hänelle:)
Toivon vain että poika löytäisi tyttöystävän, kenellä ei oleisi geeniperimässään lukivaikeutta, auttaisi tulevia sukupolvia paljon. Mutta jos tuleville lapsilleen lukivaikeus periytyy, olen pauna ja tukena. Ei elämä voi tämän enempää suunnitella.
itse olen valmis vastaanottamaan valikoimatta pojan tyttökavereita:)
edellinen vastaaja toteaa, että älkää tuijottako äidin kirjoitusvirheisiin. Äidillä ei tosiaankaan oo lukihäiriötä...kunhan vaan kiireessä kirjoittaa---
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minua ainakin harmittaisi. Ikävähän se on tietysti ajatella, että kaikkien pitäisi olla ahkeria ja lahjakkaita, mutta niin se vain on, että meidän suvussa ei ole koskaan mitään rupusakkia siedetty, eikä tulla jatkossakaan sietämään.
Tunnen myös tätä luuserisakkia poikani kaveriporukasta. En kuuna päivänä kelpuuttaisi ketään vävyksi tyttärellemme. Samanlaiset elämänarvot kuin vanhemmillansakin eli mennään siitä, mistä aita on matalin, elellään sossun tuilla ja ryypätään ne vähätkin rahat.
Pidemmän päälle tuollaista suhdetta ei siis mielestäni kannata tukea ollenkaan. Toisaalta ne fiksut nuoret sen aikanaan usein itsekin ymmärtävät ja vaihtavat yliopistossa luuserin fiksuun, filmaattiseen ja akateemisesti koulutettuun kumppaniin.
En vain pysty lainkaan näkemään mitään mahdollisuutta esim. että meidän perheeseen tulisi koskaan tuollaista rupusakkia. Kotona opetettiin, että on oltava ahkera, asetettava tavoitteita ja tehtävä töitä niiden eteen. Samat arvot aion opettaa omille lapsilleni. Ja toivon että aikanaan valitsevat fiksut kumppanit. Laiskuus ja tyhmyys kun periytyvät myös sitten niille mahdollisille lapsenlapsillekin.
Kahdesya eri maasta. Olen kai hyvin menestynyt työelämässä jne. Kaksi lasta, aivan ihania ja lahjakkaita lapsia. Ja heidän isänsä, aviomieheni on oppisopimuksella ammattinsa hankkinut!
Perinteinen poika/mies, jota ei aikanaan koulunpenkillä,istuminen vaan teki kaikenmaailman kepposia.
Aika kauhu vanhemmilleni aikanaa :) lmutta sittemminovat huomanneet että hyvä mies on jaisänrooli istuu kuin nenä päähän. Oma kouluttamattomuus myös,on johtanut siihe että motivoi lapsia opiskelemaan.
Varmasti mekin olisimme aluksi huolissamme jos lapsemme luusereiden kanssa pyörisivät, mutta elämä on monisävyisempää kuin se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se sitten kumma että tälläkin palstalla ollaan NIIn NIIn suvaitsevaisia esimerkiksi lesbo- ja homopareja kohtaa, heidän adoptioita ja kaikkia heidän perheenperustamiseen liittyvää kohtaan! JA sitten kehdataan mollata ihmisiä, joilla nyt sattuu olemaan huonompi koulumenestys!! Miten pinnallista!! Itse haluaisin yhtenä tärkeimmistä arvoista opettaa lapsilleni että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja kaikkien kanssa voi ja pitää olla kaveri. Ja täälä äidit tällaista keskustelua, ihan kuin huonommin koulussa menestyvät olisivat alempiarvoisia! Hävetkää ja perustelkaa!! Ainakin täällä maalla, useimmiten ne huonommin koulussa menestyvät ovat niitä jotka tekevät ahkerimmin töitä työelämässä! Ovat monesti lahjakkaita jollakin käytännön alalla. Ei yhtään väheksyttävää.
vieläkin kaipaan perusteluja.
Mun poika lopetti juuri ysin. keskiarvo siinä 7. Pojalla on vaiokea lukihäiriö. Silti puhuu täysin sekä suomen että ruotsin, koulut kävi ruotsiksi, kotikieli suomi...
Poia menossa amikseen. Veikkaan, että pärjää siellä loistavasti. Poika pian 16 v käy töissä, jo talvesta asti iltaisin ja viikonloppusin, nyt joka arkipäivä kesäisin.Vapaapäivinä hakkaa halkokuormia, joita myy... Vappaa-aikana harrastaa metsästystä ja kalastusta.
kamalasti kavereita, tulee toimeen kaikkien kanssa, myös pikkulasten...Itse olen pojan lupkanopeäiti. Meillä on tasapainoinen perhe ja tiedän, että poikani tulee selviämään paremmin elämästään kuin moni muu paremman keskiarvon saanut luokkakaverinsa...Tätä sanoivat jo alakoulun opet hänelle:)
Toivon vain että poika löytäisi tyttöystävän, kenellä ei oleisi geeniperimässään lukivaikeutta, auttaisi tulevia sukupolvia paljon. Mutta jos tuleville lapsilleen lukivaikeus periytyy, olen pauna ja tukena. Ei elämä voi tämän enempää suunnitella.
itse olen valmis vastaanottamaan valikoimatta pojan tyttökavereita:)
harmittaa kun saat opettajana olla
lahjakkaan tyttäreni elämässä "palvelee". Poika jätti koulut kesken mutta on kyllä koko ajan ollut töissä. Toistaiseksi ei ole "vetänyt alaspäin", mutta todennäköisesti tytär olisi lähtenyt vaihto-oppilaaksi lukiossa, jollei tätä poikakaveria olisi ollut. Rakkaus jarruttaa.