Meille saa lapset tulla aina

Kiva kuulla, että on muillakin.

t: ap

meille oli lapsuudenkodissa aina vieraat tervetulleita jopa yökylään (asuttiin isolla maatilalla) ja muistan kyllä,että lapsuuteni oli aivan ihana!

Samaa olen jatkanut omien lasten kanssa: kaverit saavat tulla milloin vain ja yökyläilykin onnistuu :)

Meillä on säännöt,joita kaikki ovat noudattaneet tosi hyvin ilman sen suurempia nahinoita.

"Tervetuloa majataloon! Kyllä täältä aina kyljensijaa löytyy. Ja pannaan keittokattilaan muutama pottu lisää"



Ja kyllä tulijoita olikin jossakin vaihessa. Teineinä moni asuikin meillä pieniä hetkiä, päiviä tai viikkoja. Samoin opsikelemaan lähtevät sukulaiset, joilla ei ollut asuntoa vielä. Parhaat kaverit kulkivat mukana myös kesälomamatkoilla.



Uskomattomia tarinoita vanhemmat ovat kuulleet sitten aikuisiksi kasvaneiden kavereidemme suista: kiitos kun teillä sai olla silloin. Isä ryyppäsi ja löi ja vanhemmat tappelivat koko ajan, mutta siitä ei saanut puhua. Teillä oli turvallista aina - Tai että "kiitos kun otitte mun 17v. tyttökaverin luoksenne silloin, kun sen vanhemmat oli pakottamassa aborttiin tai heittämässä ulos kotoa. Te pelastitte meidät. Nyt me ollaan naimisissa ja neljäs muksu on tulossa."



(Ja oikeasti se oleminen oli vaatimatonta, boheemia ja sekalaista, mutta hauskaa!)



Luulisin, että meillä itsellämme käy myös 3 sellaista lasta/ nuorta, joilla on erittäin vaativat olot nyt kotona. Toivon, että olemme heillekin jonkinlainen turvasatama. ap

Ja osin juuri siksi omassa kodissani EI ole näin ;)

Meille saa tulla kyllä lähes aina. On kuitenkin hetkiä ja tilanteita, jolloin haluamme olla omassa rauhassa. Esim. juuri reissusta tulleena, kun mulla on migreeni tms. erikoisempaa.



Lapsuudenkodissani kaipasin ajoittain sitä, että olisi ollut omaa rauhaa. Meillä ei ollut kovin iso asunto, joten aina ei löytynyt sitä rauhaisaa paikkaa.

silloin ei tulla. Ja aika paljon lapset viihtyvät ulkona.

Kun lapsi on pieni ja kaverit saa tulla niin ne tulee sitten vanhempanakin. On mukavaa tuntea lapsen kaverit, tietää missä mennään.



Toivon että tapa jatkuu teininäkin että kaikki tykkää tulla meille. Sandaalit jalassa kulkevat pitkin poikin, hakevat välipalaa ja juotavaa.



Meillä siivotaan välillä, yleensä on sekaisempaa, ei haittaa. Kaikki viihtyy, yökyläilijöitä on ja se on vain hauskaa :)

Toistaiseksi ei muiden lasten vaateet ole olleet esteenä, ja meillä kyllä eletään meidän perheen säännöillä. Tietyissä asioissa on tiukka kuri (ei kiusata eikä kiroilla) joka pätee niin omiin kuin vieraisiin.

Joskus sanon ihan suoraan, että nyt ei kavereita. Ja yleensä illalla viimeistään klo 21 on poistuttava.



Meillä tätä on kestänyt jo sellaisen 18 v yhtä soittoa. Et ei ihme jos alan välillä väsyä tähän hurlumheihin.



Kerrankin kolme vierasta poikaa norkosi jääkaapilla, et saako hekin syötävää. Sanoin, et mars koteihinne syömään. Välillä meillä rahat ollu hieman tiukilla, niin ei siinä enää ylimääräsiä suita syötetä. Joskus voi tarjota, mutta ei joka päivä. Ainakaan näillä nyky ruoan hinnoilla.

Meille ei saa tulla, ehkä kerran viikossa jaksan sen muutaman tunnin. Mun pitää saada olla kotona just niin kun haluan, maata vaikka alasti sohvalla tukka pystyssä jos siltä tuntuu. Haluan olla vapaa tekemään mitä tahansa, ilman että tarvitsee miettiä että on vieraita nurkissa. Meillä ei ole varaa ruokkia muiden lapsia, enkä jaksa suunnitella päiviäni niin, että täällä saattaa pyöriä lauma muiden ipanoita. Haluan miettiä mitä MEIDÄN PERHE tekee, mitä ME syödään jne. Lapset leikkivät yleensä ulkona kavereiden kanssa, mutta myös muiden lasten kotona. Itse en näe sitä edes epäreiluna, jos jollakulla on tuollainen teidän lainen perhe, jossa nautitaan siitä että sakkia ja vieraita lapsia on jaloissa, ja minä inhoan sitä, niin eikö se ole parempi että ovat sielä missä heidät halutaan.

meillä päikkäreitä nukkuu taapero joka ei osaa käyttää korvatulppia. Meillä on itsellä 3 lasta ja meteliä ja menoa riittää omasta takaa ja haluamme myös omaa rauhaa omassa perheessä. Viihdymme omankin perheen kesken niin hyvin ettei meillä ole tarvetta aina pitää avoimia ovia. En tunne muitakaan perheitä ja koteja missä sais täysin vapaasti tulla koko poppoo jos haluttaa :)

ainakin yksi äiti vuosien ajan kielsi tulemasta koska oli niin väsynyt. Me tehtiin pitempää päivää ja mieheni tosi pitkää silti meillä oli tilaa!!:)

Jotkut muut suhtautuivat muuten nuivasti ettei sinne kukaan halunnut!

minäkin annoin lasteni toimia aika vapaasti! Ajattelin että tärkeysjärjestys on tämä!!



Lapset nauttivat ja palkka tuli kun lapset teinejä. MUN lapset EI vetelehtineet IKINÄ kaduilla siiderien kanssa vaan meillä oli kotona fiksuja samanlaisia nuoria grillaamassa/tekemässä ruokaa ja joskus jopa leipomassa, pianoa soittamassa.... Hauskaa oli aina! Jopa talvisin olivat usein meillä sisätiloissa kun muuta paikkaa ei niin ollutkaan.



Tekisin saman uudestaankin. Säälin vanhempia, jotka ei osaa antaa kodissaan tilaa lapsille/teineille mutta tavaroille ja sisustukselle osaavat. Ikinä en liikaa pelännyt parkettiin tulevia naarmuja vaikka aika harvinainen parketti meillä.



Nuoret pyytää niin vähän. Yhdessäoloa eri-ikäisten kanssa, miksi sitä ei suotaisi? Ajattelen syyn olevan etteivät monet OSAA olla välittäviä vanhempia!

Talo oli iso, sinne tuli monenlaista vierasta. Veli piti siellä opiskeluaikana opiskeluporukan leirinkin...



Itse halusin sen takia ison talon, että meilläkin voisi olla sellaista. Silti aina joskus tulee haluttua, että oltaisiin ihan omalla porukalla. Ja läksyt kyllä pitää tehdä ensin! Jos tulee kaveri koulun jälkeen, niin ne voi tehdä kyllä yhdessäkin.

eikä tulisi mieleenkään kieltää lapsen kavereita tulemasta, ellei ole joku todellinen syy, että juuri silloin ei voi tulla (lähdetään johonkin tms.).



Muistan aina, kun olin varmaan joku ekaluokkalainen ja olin kaverin kanssa pihalla ja saimme ajatuksen mennä meille sisälle leikkimään. Menin sitten isältäni kysymään, voiko Minna tulla meille leikkimään. Vastaus oli kyllä. Jälkeen päin isäni piti minulle oikein pienen "puhuttelun" ja sanoi, että minun ei tarvitse tulla tuollaisia asioita kysymään, aina saa kaverit tulla. Silloin, jos olla lähdössä johonkin tai on selkeästi jotain muuta ohjelmaa, ei voi tulla, mutta isäni oli sitä mieltä, että ne tilanteet tiedän itsekin ja muulloin saa aina tulla, ei tarvitse tulla moisia kyselemään.

Ihan 2v. pidin lapsiparkkia ja ei se tuosta vain mennyt.

Ihan työstä se hommma kävi ja väsyin siihen.

Sai munkin lapsuuden kotiin mennä, mutta ei meidän kaverit rasittaneet mun äitiä millään tavalla.

Niin oeltteko varmoja, että sinne toisten koteihin on nimenomaan KIELLETTY menemästä, vai onko niin, että lapset vain jostain syystä tulevat teille mieluummin tai että oma lapsenne aina sanoo että mennään meille ja kaveri ei tule koskaan sanoneeksi, että mennään heille. Siis tiedättekö, että vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että meille EI SAA tulla?

Ihan 2v. pidin lapsiparkkia ja ei se tuosta vain mennyt. Ihan työstä se hommma kävi ja väsyin siihen. Sai munkin lapsuuden kotiin mennä, mutta ei meidän kaverit rasittaneet mun äitiä millään tavalla.

Luonamme melkein "asui" ekaluokkalaisen lapsemme kaveri joka päivä ja kotiuduttuaan alkoi oirehteleminen: henkinen ja fyysinen väkivalta lastamme kohtaan, vaatimukset ruoan suhteen, lapsi huuteli epistä, kun kuuli että oma lapsemme saa jotain extraa... Lapsella oli kauhea aikuisen nälkä, jota emme voineet vain ymmärtää... Lapsi ei asunut ihan naapurissa, joten lapsen vanhemmat toivat lapsensa autolla pihaamme ja hakivat joskus kun jaksoivat... Asia päättyi lastensuojeluilmoituksen tekoon koulun puolelta...