Ex on täysi idiootti, kurjan tempun teki lapsille!

Ottakoon aikuinen mies vastuun, eikä käyttäisi sinua välikätenä.

Kiva, jos keksit lapsille muuta ohjelmaa, mutta laita miehelle viesti, että puhuu itse lapsilleen.



Tuohan on juuri toimintaa, jossa itse tehdään, mitä lystää ja laitetaan toinen kantamaan vastuu lasten pettymyksestä. Itse luikerrellaan tilanteesta vähin äänin.

ex-anoppiin yhteyden ottaminen. Jos nyt on vähääkääntolkullinen ihminen, vois pistää poikansa ruotuun.

kun roikkuvat pojissaan, eivätkä anna itsenäistyä. Kun tulee ongelmia, itketään anopille, että komenna poikaasi.

Meneekö se niinkin päin, että kun naiset ja äidit käyttäytyvät huonosti, te haluaisitte, että miehenne ottaa isäänne yhteyttä ja pyytää, että pane se tyttösi kuriin, että se alkaa taas käyttäytyä kunnolla.

Kun mies menee yhteen naisen kanssa, heistä tulee pari. Ei siihen suhteeseen enää äidin kuulu sotkeutua. Poika on kasvanut aikuiseksi ja jos möhlii elämänsä niin ette kai te oikeasti kuvittele, että vanha mummeli tulee ja ottaa aikuista miestä korvasta ja palauttaa teidän luokse.

Ja ollaan naimisissa. Lapsiakin on. Yhdessä vaiheessa vain oma elämänhallintani katosi ja suhde oli kovissa karikoissa. Mies oli omat voimavaransa käyttänyt ja tuo oli viimeinen oljenkorsi. Ja tehos kyllä! :) En voi muuta kuin kiittää miestäni. En tiedä missä nyt olisin, jos ei tukiverkot olisi niin hyvät ja olisi tuolloin pelannu yks yhteen...

Itse en tajua miksi nykyään pitäisi olla niin omillaan. Siis kun ollaan mukamas aikuisia ihmisiä ja yhtä perhettä, niin ei siihen muita tarvita! Kyllä onnettomasti voi käydä kenelle vaan. Miehelle tulla se menovaihe, tuoreelle äidille masennus... On hyvä hakea apua myös omaisilta. Varsinkin jos A-klinikka ja psykiatri tuntuu liian kaukaiselta ajatukselta (harvoin sinne aikuista ihmistä voi edes pakottaa ja siinä vaiheessa, kun itse suostuu menemään, niin tilanne saattaa olla jo pahasti riistäytynyt käsistä).

Rohkeasti vaan anoppiin yhteyttä! Kyse on kuitenkin hänen lapsenlapsistaan ja heidän mielipahastaan.

vinkumaan kun ei pärjää aikuisen poikani kanssa niin taitaisin lyödä luurin kiinni. Siis ei voi olla totta....

Otan osaa, ääliö äijän olet löytänyt ja onneksi jättänyt. Usko pois, ennemmin tai myöhemmin tämä kaikki kävelee häntä vastaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun isukki tarvitsisi itse apua saattaa käydä niin, ettei ketään auttajaa yllättäin ilmaannu.



Ole sinä kuitenkin aikuinen. Selitä lapsille mahdollisimman rauhallisesti ettei isi nyt pääse ja vie ne johonkin erityisen kivaan paikkaan. Keksi vielä ohjelmaa muutamaksi muuksikin päiväksi ja pysy rauhallisena.



Suututtaa, ymmärrän kyllä. Nyt on kuitenkin kysymys pienistä pojistasi, ei ex-äijästäsi.



Tee parhaasi.



t. kanssasisar

...nyt ei oikein kuulu tähän juttuun mielestäni. Ehkä jossain poikkeustapauksissa se voisi olla perusteltua, eli vaikkapa silloin jos vaimo sattuu olemaan anopin kanssa todella hyvissä ja läheisissä väleissä, ja uskoisi, että anopille "kantelu" voisi toimia miehen herätyksenä--> eli puhtaasti ajetaan lasten etua eikä mitään kostotoimia.



Ap:lle sanoisin, että hienoa, kun ajattelet ensisijaisesti lasten etua. Kuten tästäkin ketjusta huomataan, siihen ei moni objektiivisesti pysty. Ehkä sinuna miettisin kuitenkin, että miten paljon siloittelen isän tekemisiä/valheita. Lapset ovat jo kohtuu isoja, joten kyllä heille voi hieman asioita jo avatakin. Ainakin välttäisin kyllä suoranaista valehtelua lapsille. Tietenkään ei pidä sano, että "isä lähtte mieluummin dokaamaan, kuin teidän kanssa", mutta kuitenkin pitää tuoda ilmi se, että isä nyt kuitenkin petti lupauksen (jota ei saisi tehdä...).

Lisäksi kysyisin, että oliko tämä nyt eka kerta kun isä pettää näin? Jos oli, niin jatkoa varten tiedät kuinka toimia. Totta kai lapsille on tärkeää pitää isä kuvioissa, muttei sentään millä tahansa kustannuksella. Etenkään tuollaisia paljon odotettuja reissuja on turha lähteä suunnittelemaan, jos riski pettymuksestä on jatkossakin iso. Isää voi tavata sitten muissa merkeissä. Toki jos tämä ny toli eka kerta, niin jossain vaiheessa miehen dokausreissun päätyttyä varmastikin pääset hänen kanssaan puheisiin, ja voit kertoa miten helvetin ison pettymyksen hän lapsille aiheutti. Se miten mies tuon ottaa(katuuko-ei kadu?, tajuaako-ei tajua?), määrittää mielestäni sen kuinka sinun tulee jatkotapaamisiin suhtautua.

Aikuistukaa hyvät ihmiset ja hoitakaa eronne ja sen jälkeinen elämä niin että ette käytä lapsia pelinappuloina. Lapset kärsii muutenkin tarpeeksi, etenkin kun on tuommonen paska iskä. Ei tarvii enää paskaa äitiä. Ajattelette katkeruuksissanne vaan exälle kostamista kun pitäisi tollasessa tilanteessa miettiä että miten toimia että lapset selviää mahdollisimman vähillä vaurioilla:(

Ja juu, meidänkin lapsilla tommonen iskä. Olen puhunut sille suoraan ja laittanut lapset kertomaan miltä sen tempaukset tuntuu, mutta mustamaalaamaan en ala enkä edes kertomaan totuutta sen tempauksista koska se satuttaisi vielä enemmän lapsia. Ei lasten tarvitse kaikkea tietää esim isin ryyppyreissuista. Kauheeta lapsen kuulla että isi valitsikin reissun kaverinsa kanssa lasten sijaan:/ Miksi satuttaa lapsia noin, mitä siitä saa? Voi sen exän muutenkin laittaa kohtaamaan asian ja lapset puhua myöhemmin miten pettyneitä oli kun ei päässetkään isän kanssa reissuun.

ja ex-anoppi ei poikansa reissuista tiedä. Kuten sanottu, en laita lapsiani kärsimään yhtään sen enempää mitä pakko.

En varmista exäni selustaa, mutta en myöskään aseta lapsiani tilanteeseen jossa esim. näennäisesti odotetaan exää. Koen, että lapset tarvitsevat elämäänsä yhden johdonmukaisen ja vastuullisesti käyttäytyvän aikuisen.

Sorry, mutta ajatus että lapset herätettäisiin keskellä yötä kuulemaan selityksiä on pöyristyttävä ja kuvastaa vain sitä, miten lapsista tehdään aikuisten pelinappuloita - tuossa tilanteessa kumpikaan vanhempi ei toimisi aikuisen tavoin, hirveä tilanne lapsille.

Nyt painelen nukkumaan, edessä aikainen herätys ja rankka aamu.

Sä päästät ex.n kuin koira veräjästä, ei joudu ottamaan minkäänlaista vastuuta ja itse saat sitten olla tuki ja turva.

Ehdottomasti mä olisin ottanut yhteyttä ekaks ex.n. Sanonut nyt peruutat kalareissun tai en ole vastuussa mitä teen. Jos mitään ei olisi tapahtunut olisin soittanut ex-anopille ja tälle ystävälle joka vei poikanne paikan ja vaikka mitä.

Ja tehnyt selväksi että nyt täällä on kohta 2 surullista poikaa ellei kukaan saa miestä ruotuun.

Tämän jälkeen kieltäisin ex.ää ikinä enää lupaamaan yhtään mitään ettei pettymyksiä tulisi, kun kerran häneen ei voi luottaa.

Olet hiiri, ap. Ja sinunlaisia äitejä on tässä maassa ihan liikaa ja sunlaisten takia ex.n kaltaisia miehiä on myös liikaa. Ole nainen ja tee jotain !!! Häpeän sua.

Minusta tässä nyt se joka "rääkkää lapsia" on ihan joku muu kuin äiti. Eroni myötä aikoinaan (vuosia sitten) tein hyvin äkkiä selväksi etten varmista exäni selustaa, keksi valheellisia selityksiä, että mielikuva hyvästä iskästä säilyy. Sen mielikuvan iskä saa ihan itte luoda tai olla luomatta.

Ja exäni oli samanlainen lapatossu juoppo ja eromme päällimmäinen syy oli iskän halu "viettää nuoruuttaan".

Hän saattoi kadota viikoksi tai jättää hakematta lasta luokseen sovittuna päivänä. Edes minulle ei todellakaan joka kerta ilmoittanut yllättävistä menoistaan. Muistin joka kerta kertoa isälle tarkkaan mitä oli saanut toiminnallaan aikaiseksi. Ja vaadin aina, että kertoo itse ja selittelee asiaa miten tahtoo. Olisin herättänyt lapsen vaikka keskellä yötä kuulemaan iskän selitystä, jos ei parempaa aikaa olisi tarjonnut.

Seurauksena tästä iskä kasvo hyvin äkkiä, kun tajusi, että juttuja ei vain lakaista maton alle ja kauan odotettu isukki palaa iloisten kiljahdusten saattelemana lapsen luo "nuoruusreissuiltaan".

Koska lapsi oli mummin ainoa lapsenlapsi, niin myös mummi piti hyvin tiukasti huolen, että isukki kantaa vastuunsa tasan niin hyvin, että välit lapseen säilyy (ja minä pidin huolen, että iskän känniretket kantautuu myös äitinsä korviin, jos niistä on haittaa yhdessä sovituille asioille). Pikkuhiljaa iskälle sitten kasvo empatiakyky ja selkäranka. Nykyään on jo yhteishuoltajuun ja säännölliset viikottaiset tapaamiset, jotka toteutuu tapaamissopimuksen mukaan. Myöskin muutoksista kertoo hyvin etukäteen.

Mutta kyllä lapset tietysti kärsii odottelusta. Todennäköisemmin se exä sieltä vastaa tai ex anoppi kertoo, että on lähtenyt mökille lapsuuden ystävänsä luokse.

Sinulla on paljon ajatusta tuossa, ysi.

Mietin eilen illalla vain sitä aamutilannetta, jossa lapset odottavat isää ja äiti joutuu teeskentelemään että isä muka tulee. Se oli minusta sydäntäraastavaa, eikä siitä kärsi se kusipää-isä, joka on kaverinsa mökillä puhelin kiinni, vaan lapset ja heidän äitinsä.

Mutta idiootteja, ovat he sitten edesvastuuttomia, juoppoja tai mitä tahansa, ei pidä suojella, sitä elämäntapaa ei pidä mahdollistaa. Nämä välistävedot on paljastettava omaisille, kavereille jne, mutta ne ovat aikuisten välisiä tilanteita ja lapsia ei saa käyttää niissä välikappaleina.

Minulla oli tuollainen exä, mutta meillä ei onneksi ollut lapsia. Aluksi ymmärsin, sitten suojelin, sitten lakkasin suojelemasta, sitten erosimme.

13

Ap, vaikutat erittäin omistautuneelta ja kypsältä vanhemmalta. Ajattelet lastesi parasta oman ymmärrettävän turhautumisesi ja kostonhalusi ohi! Onhan se pirun epäreilua, että sinä joudut "siloittelemaan" exän tekemistä ja hänenkin puolestaan vaalimaan sitä sidettä, mikä isyydestä vielä on jäljellä. Oikeinhan se olisi häntä kohtaan, että laittaisit hänet vastatusten lasten kanssa ja ottamaan vastaan sen pettymyksistä aiheutuneen paskan, jonka sinä nyt kannat hänen puolestaan. Mutta kuten itsekin sanoit, se olisi rankempaa lapsille, ja kuten joku muu sanoi, ei tuollainen vastuupakoinen luuseri kuitenkaan emotionaalisesti sisäistä tai älyllisesti ymmärrä, miten lapsiaan loukkaa ja millainen idiootti on. - Jos ihmisellä ei ole selkärankaa ja omaatuntoa vaan hän on itsekäs jopa lastensa suhteen, niin niin se vain sitten valitettavasti on!



Onneksi lapsillanne on myös sinut antamassa välittävän ja epäitsekkään aikuisen mallia elämässään. Ja vaikka se nyt tuntuu rankalta roolilta, niin kyllä lapset tajuavat ja kokevat asioita enemmän kuin voisi kuvitellakaan; he tajuavat isän poissaolon ja sinun läsnäolosi, heidän tunnemaailmaansa jää muistijälki jokaisesta pettymyksestä, ja vaikka se ei siltä aina tuntuisi, kyllä he sisäistävät loppupeleissä, kuka pettymyksen aiheutti ja kuka taas oli läsnä lohduttamassa. Ja kun lapset kasvavat nuoriksi ja aikuisiksi, he kyllä tietävät ja tuntevat, kuka heidät kasvatti! Mitä itse arvelet: kun lapsesi ovat aikuisia, kumpi vanhempi on heille läheisempi, se lapsuuden turvallinen aikuiskontakti, johon syvä vanhempi-lapsi-rakkaussuhde on vakiintunut, äiti vai isä?



Isän olemassaolo on toki lapsillesi tärkeää, ja olet urhea, kun vaalit sitä suhdetta. ÄLÄ KUITENKAAN VAALI SITÄ LIIKAA! Valehtelemalla ja asioita liikaa kaunistelemalla luot harhakuvia ja sitä kautta suurempia pettymyksiä. On sinun vastuusi ajatella lasten tunteita ja toimia niiden parhaaksi, mutta et voi muuttaa hyväksi isäksi ihmistä, joka ei sitä ole.



Tsemppiä ja ihanaa kesää sinulle ja pojillesi! Harmi, että exäsi kaltaisia kusipäitä on niin paljon. Tulet vielä löytämään rinnallesi hyvän miehen.

Todella hallaa tekee tuommoinen lapsille :(



En minäkää isää tässä tapauksessa suojelisi. kerrot mikä on totuus.

Ja jatkossa sanoisin lapsille vasta mahdollisista reissuista/kyläilyistä ym.. siinä vaiheessa kun näät isän kaartavan pihaan.

Tuommoiset tempaukset nyt, tulee tekemään hallaa myös tulevaisuudessa isä-lapsisuhteisiin, siinä vaiheessa kun lapset alkavat itse määräämään asioistaan, tuskin tulevat trvitsemaan/kaipaamaan isää, joka ei lapsena kaivannut heitä :)

Nimmittäin kun he tajuavat että luotettavin henkilö (=äiti) on valehdellut heille, kehen sitten voi maailmassa luottaa.

Miksi se ap miestä pumpulissa pitää. Ei se muuta ikinä käytöstään, kun ei joudu kohtaamaan seurauksia.



Oikeasti mites ne isovanhemmat?? Ovatko he kenties odottaneet myös innolla lastenlastensa näkemistä, jos näkevät todella harvoin? Itse kyllä soittaisin mummolle ja kysyisin haluaako ottaa lapset kuitenkin ilman isää.. etenkin jos lapsetkin ovat halukkaita muita sukulaisia näkemään. Jos matka ei ole tolkuttoman pitkä, niin veisin lapset mummon ja papan luokse mökille.

Ja se KAIKKENSA tarkoittaa sitä, että otetaan myös ex-anoppiin yhteyttä, jos tällä vain olisi mitään vaikutusta siihen, että mies alkaisi käyttäytyä inhimillisemmin lapsia kohtaan. Kyse on pienistä lapsista, ei puolisoiden väleistä. Jos mies käyttäytyy kuin lapsellinen kusipää omia LAPSIAAN kohtaan, niin silloin on mielestäni täysin oikeutettua, normaalia ja toivottavaa, että käydään miehen sukua läpi ja yritetään löytää se, joka pystyy miehen käytökseen vaikuttamaan. Se on äidin velvollisuus. Suku voi lakaista ongelmat maton alle ja pitää mieluummin tyhjät välit miehen kanssa kuin todella kohdata ne miehen ongelmat ja ilmoittaa mielipiteensä. Jos kuitenkin koko suku tuomitsee miehen käytöksen ja ilmoittaa tiukasti, että tilanteen on muututtava, luulisin, että mies ainakin yrittäisi. Olettaisin jopa, että tuo yhden hulttiovelikin yrittäisi olla inhimillisempi niitä lapsia kohtaan. Mutta jos suvusta on parempi vain kohautella olkapäitään ja lässyttää jotain aikuisesta miehestä ja antaa viattomien lasten kärsiä, niin sittenhän tulos on sitä mitä on.



Ap, minä laittaisin aamulla viestin sekä exällesi että ex-anopillesi. Kertoisin tarkkaan, miten lapset olivat reissua odottaneet ja mitä tapahtui kuin kerroin uutiset. Laittaisin myös ihan suoraan, että oli viimeinen kerta, kun lakaisen miehen tekoja maton alle. Lapset kyllä tajuavat totuuden, mutta onhan se totta, että niin kauan kun äiti peittelee isän toimia, pysyy kulissi pystyssä. Vasta aikuisena se lapsen maailma romahtaa, kun tajuaa, miten isän petturuutta hyvitettiin monin eri tavoin eikä totuutta tarvinnut kohdata. Joskus (muutaman vuoden päästä) olisi ihan hyvä antaa lasten itkeä pettymystä, haukkua isää, jos siltä tuntuu tai kehua tai mitä tahansa, mutta ihan avoimesti ja reilusti ilman huvipuistokäyntejä tai selityksiä siitä, miten isä teitä varmaan rakastaa mutta nyt vain ei ehdi. Joskus olisi hyvä käydä läpi sitä, miten kauhealta tuntuu, kun läheinen ihminen tekee noin. Ne tunteet ovat siellä pienen ihmisen sisällä ja jos niitä ei saa ulos pian, ne ovat siellä vielä aikuisenakin.



Laittaisin johdonmukaisesti jokaisen pettymyksen ja isästä johtuvan mokan kirjallisena niin miehelle kuin ex-anopillekin ja ottaisin myös yhteyttä lastenvalvojaan tapaamissopimusten tiimoilta. Isällä ei ole velvollisuutta nähdä lastaan, vain oikeus, mutta jokin kohtuushan siinä pitää olla, miten paljon lasten annetaan kärsiä. Kun lastenvalvojalle raportoidaan tarpeeksi näistä isän mokista, saattaa hyvinkin pian olla tilanne, missä lastenvalvojankin mielestä on hyvä esim. pitää vain valvottuja tapaamisia, joihin isän on pakko osallistua.

sun ei ainakaan tarvi alkaa lapsille kaunistelemaan tilannetta vaan kerrot niin kuin asiat on. Iskä perui loman kun keksi toista tekemistä! Lapset sitten oppivat ihan itse analysoiman ja tekemään johtopäätöksensä. Kovaa mutta pakollista ei todellakaan kannata alkaa ainakaan valehdella ja kaunistélla asiaa...tsemppiä ja halaus pojille!

Mutta olen samaa mieltä, että liikaa ei isää saa puolustella ja asioita kaunistella. Kyllä lapsilla on oikeus saada tietää asiat, niin kuin ne on. Isä on vastuuton luuseri. Mustamaalata ei tarvitse, mutta ei sinunkaan tarvitse puolustella ja selitellä.



Itselläni on ollut isä, joka on viime hetkellä saattanut perua tapaamiset. Kyllä lapsi aika pian tajuaa itsekin, mistä on kyse, mutta ei äidin selitykset auta asiaa.



Ja ex-anopille kyllä ilmoittaisin, miten asia on. Sinnehän lasten piti kuitenkin mennä. Poika on nimittäin saattanut selittää äidilleen, että SINÄ et päästä lapsia sinne. Näin kävi meillä ainakin joskus...!!! Miehet saattaa olla uskomattoman sikoja!

Erolapsi nyt vaan joutuu luopumaan toisesta vanhemmastaan enemmän kuin toisesta ja sen luopumusin myötä kokemaan pettymyksiä. Mutta lapsillasi on tuttu ja turvallinen koti, nyt paljon toimintaa, leikkiä, ehkä tapamaan isän vanhempia, ulkoilua jne.

sanoisinko, että aika mielenkiintoisia vastauksia osa.



Ensinäkin, kuten aiemmin kirjoitin, ex oli ihan ok kuopuksen syntymään asti, näitä "vähemmän kivoja" luonteenpiirteitä alkoi tulla esiin vasta lasten synnyttyä.



Toisekseen, ex-anoppi kyllä tietää poikansa ohareista, tuntee poikansa. Ex on aikuinen ja tekee oman päänsä mukaan, siihen eivät muut voi vaikuttaa.



En silottele exän elämää, aikuista ei ikävä kyllä voi pakottaa toimimaan tietyllä tavalla tai kantamaan vastuuta.



En valehtele enkä kaunistele lapsille totuutta, en myöskään räväytä sitä ihan raaimmillaan heidän eteensä. Pojat siis kuulivat aamulla, ettei isä tulekaan, isälle tuli muuta menoa kaverinsa kanssa. En koe mitenkään järkeväksi räväyttää pojille "isä valitsi mielummin ryyppäämisen kuin teidät" - sen lapset kyllä tajuavat ajan kanssa.

Lapsen itsetunnon kehittymiselle on äärimmäisen tuhoisaa se, että hän kokee ettei ole tärkeä omalle vanhemmalleen - siksi nämä aikuisten totuuksien kailottamiset tekevät lapsille vain hallaa, vaikka vanhempi lapsen parasta tarkoittaakin.



Pojat olivat aamulla äärimmäisen pettyneitä, mutta "korvaava" ohjelma on jo yhdessä mietitty ja osittain toteutettukin. Huomenna lähdemme mökille.



Ja exä saa tosiaan olla yhteydessä sitten kun itsestään siltä tuntuu, elleivät pojat sitten itse soittele sinne päin.

tulevat aina kerran kesässä kylään mökille. Veikkaan, että minulla on exää läheisempi suhde äitiinsä :)

mä en voinut muutamiin vuosiin kertoa etukäteen tyttärelleni, jos isä oli tulossa hakemaan sitä tms. ettei neiti joutunut pettymään. nyt uskallan kertoa etukäteen, että iskä on tulossa silloin ja silloin, menette sinne ja tonne. ei vaan voinut luottaa toisen sanaan.

ja on kyllä vastuussa siksi siitä, miten poika kohtelee sinua ja lapsia. Sanot suoraan, että nyt vihdoin panee poikansa ruotuun kun ei lapsena viitsinyt kasvattaa kunnolla. Pitää sitä äidilläkin joku vastuu lapsestaan olla edes aikuisena jos ei ole lapsena viitsinyt heitä kasvattaa. Kenen syy se on, että es-miehesi on kusipää. No äitinsä tietenkin kun äitinsä ei ole hoitanut kasvatusvelvollisuuttaan kunnolla.

Joten puhelin käteen ja soitat anopille ja käsket hänen panna poikansa kuriin vihdoin ja viimein ja käsket hänen kieltää poikaa menemästä kavereiden kanssa vaan sanot, että pojan pitää nyt ryhtyä isäksi.

sanoisinko, että aika mielenkiintoisia vastauksia osa.

Ensinäkin, kuten aiemmin kirjoitin, ex oli ihan ok kuopuksen syntymään asti, näitä "vähemmän kivoja" luonteenpiirteitä alkoi tulla esiin vasta lasten synnyttyä.

Toisekseen, ex-anoppi kyllä tietää poikansa ohareista, tuntee poikansa. Ex on aikuinen ja tekee oman päänsä mukaan, siihen eivät muut voi vaikuttaa.

En silottele exän elämää, aikuista ei ikävä kyllä voi pakottaa toimimaan tietyllä tavalla tai kantamaan vastuuta.

En valehtele enkä kaunistele lapsille totuutta, en myöskään räväytä sitä ihan raaimmillaan heidän eteensä. Pojat siis kuulivat aamulla, ettei isä tulekaan, isälle tuli muuta menoa kaverinsa kanssa. En koe mitenkään järkeväksi räväyttää pojille "isä valitsi mielummin ryyppäämisen kuin teidät" - sen lapset kyllä tajuavat ajan kanssa.

Lapsen itsetunnon kehittymiselle on äärimmäisen tuhoisaa se, että hän kokee ettei ole tärkeä omalle vanhemmalleen - siksi nämä aikuisten totuuksien kailottamiset tekevät lapsille vain hallaa, vaikka vanhempi lapsen parasta tarkoittaakin.

Pojat olivat aamulla äärimmäisen pettyneitä, mutta "korvaava" ohjelma on jo yhdessä mietitty ja osittain toteutettukin. Huomenna lähdemme mökille.

Ja exä saa tosiaan olla yhteydessä sitten kun itsestään siltä tuntuu, elleivät pojat sitten itse soittele sinne päin.