Antakaa parhaat vinkit synnytykseen

synnärille mukaan urheilujuomaa pullossa. Kun synnytys on pääässyt vauhtiin, et pysty kivulta syömään. Anna tukihenkilön tehtäväksi juottaa sinulle urheilujuomaa säännöllisin väliajoin, koska itse ei enää silloin välitä eikä muista juoda.Alussa ole kotona suihkussa niin pikään kun vain pärjäät.

Seisominen ja lantion keinuttelu auttaa myöhemmin.

Loppuvaihe on kyllä Herran hallussa, sitä voi suunnitella, mutta se voi mennä ihan eri tavalla.

ole koko ajan pystyssä, niin et tarvii (välttämättä) kivunlievitystä ollenkaan.

Vaikka olisi kuinka jännää, niin kannattaa yrittää nukkua, syödä ja levätä aina, kun se vaan on mahdollista. Siis esim. jos saat epiduraalin ja kivut hellittävät. Sitä ei jotenkin tohkeissaan malta levätä, ja se sitten kostautuu.

vaan mene virran mukana ja luota siihen, että ammattilaiset osaavat homman. Älä myöskään taistele kipua vastaan vaan koita olla niin rentona kuin suinkin mahdollista. Ja nauti: kokemus on ainutkertainen, jännittävä ja ihana etkä unohda sitä koskaan. Ja mikä parasta, sitä seuraa palkinto, joka seuraa sinua loppuelämäsi:) Onnea matkaan!

ja keskity hengittämään. Älä keskity kipuun vaan hengittämiseen. Ole mahdollisimman rentona (vaikeeta, tiedän). Näillä mä oon synnyttänyt 2 kertaa.

yritä tietoisesti rentouttaa lantion ja alavartalon lihakset. tuntuu hassulta miten se onnistuu kun vatsa kramppaa, mutta se oikeasti auttaa. samalla hengittelet syvään, pidä alaleuka rentona niin et muutenkaan jännitä lihaksia niin paljon.



lihasten rentouttaminen ja rauhassa syvään hengittely auttoivat minua pitkälle. sitten sainkin puudutusta, kun en enää noin pärjännyt.

Kun ei ole kovin tarkkaan kuvitellut miten sen pitäisi mennä, ei pety, ja huomaa ettei se nyt niin kamalaa sitten lopulta olekaan. Maailman pisinkin vuorokausi on kuitenkin vain vuorokausi (tai maailman pisimmät kaksi vuorokautta vain kaksi vuorokautta), ja sitten sylissä on vauva.



Lisäksi mulle tuli ekalla kerralla yllätyksenä se, että suuri osa siitä kivusta on tuttua. Ei loppuvaiheen supistukset, ne olivat uudenlaista, mutta esim. repeäminen oli ihan tuttua kipua. Mikä hyvänsä haava sattuu just samalla tavalla.

Itse olin liian kiltti, enkä osannut sanoa tarpeeksi napakasti, kun tarvitsin apua tai tukea. Minulle sattui varsin epäempaattinen ja työhönsä leipääntynyt kätilö, joka oli sitä mieltä, että synnyttäjät on turhasta valittajia.



Esim. kun pyysin tukea mennessäni suihkuun, kätilö kieltäytyi auttamasta, koska pitää olla reipas. Tämän seurauksena pyörryin suihkutilaan. Kätilö jätti minut myös yksin pitkiksi ajoiksi, vaikka minulla oli kovat kivut ja pyysin tukea (tukihenkilöni ei voinut olla koko aikaa paikalla). Pyysin, että kätilö voisi vain olla paikalla, koska kivut olivat niin kovat, että pelkäsin kuolevani. Kätilö vaan tokaisi, että jaaha, eihän täällä mitään hätää ole ja lähti kahville. Ymmärtäisin tällaisen, jos olisi ollut ruuhkaa, mutta osastolla oli vain muutama synnyttäjä minun lisäkseni.



Muutenkin kätilö tiuski minulle ja odotti, että tiedän ja osaan kaiken, vaikka olin ensisynnyttäjä.



Näin jälkikäteen ajateltuna olisi vaan pitänyt ruikuttaa ja vaatia enemmän, olin liian kiltti. Jäi tosi pahat muistot synnytyksestä :(

Minulla synnytys alkoi kalvojen puhkaisulla eli liikkua en voinut yhtään mutta koetin rentoutua, lukea ehkä naistenlehteä ja muuten se menikin kärvistellessä kunnes pyysin epin. ELämäni ihanin kokemus jota en todella suunnitellut yhtään



mutta siis liikkua en voinut vaan vauvaa monitoroitiin koko synnytys jollakin anturilla päästä.



ELä hetkessä, se on maailman ihanin kokemus.



Ponnistus ei sitten enää sattunut ollenkaan kun avautusmisvaihe oli ollut kipeä. Ihania hetkiä!

Vauva painaa silloin kohdunsuuta ja kohdunsuu avautuu nopeammin..olen synnyttänyt neljä kertaa ja ekan kerran jälkeen tajusin että seisominen tepsii ainakin minulla, silloin nimittäin menin heti salissa maate ja vauhdikas avautuminen hiipui kunnes lähdin liikkeelle ja alkoi taas tapahtua. Kolmessa seuraavassa synnytksessä tein sitten niin että kävelin ympäriinsä sairaalaan lähtöön ajan ja salissa pötköttelin vaan sen hetken että sain spinaalin, sitten heti luvan saatuani nousin ylös semmoista tukea vasten huojumaan ja avautuminen on joka kerta ollut nopeaa..siinä pötkötellessä spinaalia odotellessa avautuminen ei ole kertaakaan edistynyt.

Vaikka kalvot oli puhkaistu ja vauvalla anturi päässään.

Liikkuminen auttaa ja myös ihan lantion keinuttelu seisaalteen.



SYÖ ja JUO, jos vain pystyt.



Ja viimeiseksi: luota itseesi.

t. ap

Ainakin Kättärillä oikein kannustetaan syömään ja juomaan, jotta jaksaa synnytyksen loppuun asti.

Itsellä oli ensimmäisessä synnytyksessä vain todella paha olo (=oksensin, usein) ja nestetasapaino ja sokerit pääsivät heittelemään. Siispä sain tipan. Toisella kertaa pidin huolen paremmin huolta itsestäni!

Saako synnytyksessä tosiaan syödä?

t. ap

ei kannata niin tarkasti suunnitella, että mitä missäkin vaiheessa tekee..



Itse tykkäsin pitää lämmitettyjä kauratyynyjä ja kuumavesipulloja reisien ja vatsan päällä. Auttoivat todella hyvin, en olisi edes uskonut kuinka hyvin.



Minä sain kyllä heti supistusten alkaessa tuntumaan kipeiltä hengitellä ilokaasua. Sekin auttoi tosi hyvin. Keinuttelin itseäni keinutuolissa ilokaasua hengitellen ja lämmitykset sylissäni.



Hirveintä oli, kun joutui välillä makaamaan.. sain epiduraalin ennen kuin edes viitsin ruveta sitä pyytämään..

Itse olin liian kiltti, enkä osannut sanoa tarpeeksi napakasti, kun tarvitsin apua tai tukea. Minulle sattui varsin epäempaattinen ja työhönsä leipääntynyt kätilö, joka oli sitä mieltä, että synnyttäjät on turhasta valittajia. Esim. kun pyysin tukea mennessäni suihkuun, kätilö kieltäytyi auttamasta, koska pitää olla reipas. Tämän seurauksena pyörryin suihkutilaan. Kätilö jätti minut myös yksin pitkiksi ajoiksi, vaikka minulla oli kovat kivut ja pyysin tukea (tukihenkilöni ei voinut olla koko aikaa paikalla). Pyysin, että kätilö voisi vain olla paikalla, koska kivut olivat niin kovat, että pelkäsin kuolevani. Kätilö vaan tokaisi, että jaaha, eihän täällä mitään hätää ole ja lähti kahville. Ymmärtäisin tällaisen, jos olisi ollut ruuhkaa, mutta osastolla oli vain muutama synnyttäjä minun lisäkseni. Muutenkin kätilö tiuski minulle ja odotti, että tiedän ja osaan kaiken, vaikka olin ensisynnyttäjä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi vaan pitänyt ruikuttaa ja vaatia enemmän, olin liian kiltti. Jäi tosi pahat muistot synnytyksestä :(

etten osannut VAATIA kivunlievitystä NYTHETI, kun tunsin sitä jo tarvitsevani -ja sitten se olikin jo liian myöhäistä:(

Olen "onnistunut" synnyttämään kahdesti ruuhkaisessa sairaalassa, jossa kaikki lääkärit ja kätilöt olivat kiinni muissa synnytyksissä enkä minä hölmö tajunnut riittävän kovaan ääneen vaatia kivunlievitystä ajallaan. Tokalla kerralla sen sentään sain, mutta minuuttia ennen ponnistusta, joten eipä ehtinyt vaikuttaa. Eli siinä mielessä yritä olla itsekäs ja vaatia juuri sitä miltä sinusta sillä hetkellä tuntuu eli jos kipu on kova, niin jotain helpotusta siihen NYT. Epiduraalit ym kun ei joka kerta tule sieltä ihan liukuhihnalla vaan niitä pitää ymmärtää pyytää, jopa vaatia...

ja mun kohdalla ilokaasu auttoi vain alussa ja suihku ei missään vaiheessa. Lähinnä vain ahdisti kun piti pienessä kopissa seistä kuuman veden alla vaikka sattui niin p***sti. Ilokaasusta meni vain pää sekaisin, kipu oli ennallaan.

Sekä se s..tanan epiduraali aiheutti järkyt selkäkivut jälkikäteen.

Sääntö numero 1: Älä suunnittele mitään

vaan mene virran mukana ja luota siihen, että ammattilaiset osaavat homman. Älä myöskään taistele kipua vastaan vaan koita olla niin rentona kuin suinkin mahdollista. Ja nauti: kokemus on ainutkertainen, jännittävä ja ihana etkä unohda sitä koskaan. Ja mikä parasta, sitä seuraa palkinto, joka seuraa sinua loppuelämäsi:) Onnea matkaan!

Kolme synnyttänyt samalla kaavalla :D (Kerran yhden Tramal-piikin turvin, kerran ilokaasulla + pudenduksella ja kerran pelkällä ilokaasulla)

ja antaa luonnonvoimien viedä. Ymmärsin tämän synnytyksen jälkeen. Eli älä ala panna hanttiin millekään tuntemukselle, vaan ajattele, että selviät ja tämä on ihan normaalia, kohta syntyy ihana vauva.



Mielestäni kivunlievitystä kannattaa ottaa silloin, kun siltä tuntuu. Tosin oman kokemukseni perusteella synnytyskipu on pahimmillaan pelkästään kova kipu, niin kuin vaikka se, että sormi jää oven väliin. Ei mitään mystistä tai kestämätöntä. Itse luulin synnytyskipua paljon pahemmaksi.



Alkuvaiheessa synnytyskipu on kuin kuukautiskivut, se vain

kovenee supistus supistukselta.



Odottelen itsekin synnytystä lähiviikkoina. Hienoa saada kokea vauvan syntymä vielä uudelleen. Jos pärjään hyvin, en ensisijaisesti ota epiduraalia, mutta ilokaasu oli mainio, sillä saa itsensä hyvään humalaan ja se auttoi aika hyvin. Toivon ennen kaikkea, että synnytys sujuisi normaalisti ja vauvalla olisi asiat hyvin ja pääsisimme pian kotiin.



Hyvää synnytystä kaikille odottajille!