Miksi vähän yksinkertaiset ihmiset on usein hyviä lasten kanssa?

ovat lukeneet niin paljon lastenkasvatuksesta, että teoria menee yli ja yritetään tehdä yksinkertaisista asioista jotain salatiedettä.



Harrastaa vaikka jotain kuuntelevaa kasvatusta loputtomiin, kun usein tehokas " ei käy!" on paras vaihtoehto.

Ei lapset jaksa sellaista paskantärkeilevää aikuista hetkeäkään.

Miten niin luonnollisuus tekee suomessa ihmisestä aina muka tyhmän? Pitääkö aina yrittää olla jotakin parempaa kuin muut?

mutta VAIN, jos he itse ovat saaneet hyvää huolenpitoa. Todella simppeli väkivaltainen äiti ei tajua, vaikka mistä rautalangasta väännettäisiin, että selkäsauna ei auta 13kk lasta parantamaan tapojaan.



Lisäksi isompi (älykäs) lapsi ei jaksa kovin typerää aikuista. Jos lapsi taas on oma, niin ei se välttämättä ole äitiään juuri älykkäämpi.

Monet luuserit on yksinkertaisia ja eivät osaa alkuunsakaan huolehtia lapsesta...



Luonnekysymys se on enemmänkin.

Mutta en todellakaan ole mikään yksinkertainen ihminen, kaikkea muuta.



Mutta kun toimii lasten kanssa hyvin, niin ehkä tarttee olla hyvin aito ihminen eikä esittää mitään. Pitää olla suorapuheinen ja puhua suoraan lapsille. Eikä lapsille tarvitse puhua millään mukamas "lasten kielellä" vaan ihan sama puhetyyli kuin muutenkin, mutta älä unohda puhua lapsille, lapset kohderyhmänä ja puhu lasten asioista. Monet lapset myös inhovat heille kirjoitettuja kirjoja kuten Muumeja yms. Lapsen aivot ovat yllättävän kehittyneet monessa asiassa ja ne tarvitsevat virikkeitä.



Luovuus saattaa olla ominaisuus, josta on hyötyä lasten kansa. Monet eivät tykkää olla lasten kanssa, koska se on muka tylsää. Ei se ole tylsää, vaan erittäin vaativaa! Ja se vaatii sitä luovuutta. Ja täydellistä mukanaoloa ja rakkautta. Jos sitä ei ole, niin tylsää tulee olemaan.

mutta miksi korkeastikoulutettujen lapsista kasvaa tasapainoisimpia aikuisia?



Ei taida olla ihan simppeleiden hommaa tuo kasvatus. Se miten lasten kanssa viihtyy on asennekysymys. Samaa voi pohtia miten viihtyy opintojen tai työn parissa.



Asenteesta se on kiinni. Ap:kin voisi asennoitua vähän parempaan provoiluun. Antaa nimittäin sangen yksinkertaisen kuvan provoilijoista. Edustat meitä. Joten provoile hyvin tai jätä se fiksummillesi.

Eri asia jotkut jälkikäteen väsätyt muumikrääsät, jotka ovatkin_ihan kuvottavia.



Sellaista muumi-romaaniahan lapsi ei välttämättä edes jaksa kuunnella, eikä ymmärrä kontekstia.

Siis ne alkuperäiset. Mielestäni hyvin ajattomia eivätkä katso ikää, koska niistä löytää eri sävyjä iän karttuessa.

myös työmaailmassa tulisi toimia yksinkertaisesti ja tehokkaasti, käyttäen perustaitoja rutiinilla.

Liian monimutkaisesti tulee vain takkiin ja jää nuolemaan partaansa.

vaan osaa olla enemmän läsnä tässä hetkessä, kun tekevät jotain lasten kanssa, eivatkä keskity oman pään sisällä velloviin asioihin.Ainakin itse olen huomannut, että kun vaan heittäytyy mukaan lapsen juttuihin, kaikilla on kivaa, mut jos mielessä jyllää ihan muut jutut, niin vaikeeta on kaikilla.

vaan osaa olla enemmän läsnä tässä hetkessä, kun tekevät jotain lasten kanssa, eivatkä keskity oman pään sisällä velloviin asioihin.Ainakin itse olen huomannut, että kun vaan heittäytyy mukaan lapsen juttuihin, kaikilla on kivaa, mut jos mielessä jyllää ihan muut jutut, niin vaikeeta on kaikilla.

Vaatii empatiakykyä, sosiaalisia taitoja, tasapainoista luonnetta ja positiivista, sinnikästä asennetta. Nämä taidot voivat jollain kadota sinne kirjojen ja kiireen alle. Ei vain jaksa ponnistella yksinkertaisten asioiden kanssa uudestaan ja uudestaan.



nim. itsekin "lukenut" muttei maalaisjärkeään ja kasvatustaitojaan menettänyt.

Äidilläni oli sama mielipide aikanaan. Hän oli sitä mieltä, että kuka tahansa pystyy kasvattamaan lapsia, koska se on maailman yksinkertaisinta puuhaa. Itse hän ei kuitenkaan tykännyt lasten kanssa touhuamisesta, hän opiskeli työn ohessa ja oli siis tuommoinen älykkäämpi tyyppi. Luulen, ettei lapsissa ollut hänelle tarpeeksi haastetta ja eivätkä lasten jutut olleet riittävän mielenkiintoisia.



Elämään käytännöllisesti suhtautuvat ihmiset ehkä tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, kun lasten kasvatus on sitä, että täytyy huolehtia puhtaudesta, ruoasta ja muista perustarpeista.



Älykkäämpi ihminen haluaisi samanveroisen keskustelukumppanin eikä pieni lapsi voi olla heille sellainen. Tällaisella aikuisella voi mennä hermot ja palaa pinna.



Jos vielä palaan äitini tapaukseen, niin käytännön asioiden pyörittäminen, kuten siivous ja pyykinpesu, ei hänestä ollut kovin kiinnostavaa.

Äidilläni oli sama mielipide aikanaan. Hän oli sitä mieltä, että kuka tahansa pystyy kasvattamaan lapsia, koska se on maailman yksinkertaisinta puuhaa. Itse hän ei kuitenkaan tykännyt lasten kanssa touhuamisesta, hän opiskeli työn ohessa ja oli siis tuommoinen älykkäämpi tyyppi. Luulen, ettei lapsissa ollut hänelle tarpeeksi haastetta ja eivätkä lasten jutut olleet riittävän mielenkiintoisia.

Elämään käytännöllisesti suhtautuvat ihmiset ehkä tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, kun lasten kasvatus on sitä, että täytyy huolehtia puhtaudesta, ruoasta ja muista perustarpeista.

Älykkäämpi ihminen haluaisi samanveroisen keskustelukumppanin eikä pieni lapsi voi olla heille sellainen. Tällaisella aikuisella voi mennä hermot ja palaa pinna.

Jos vielä palaan äitini tapaukseen, niin käytännön asioiden pyörittäminen, kuten siivous ja pyykinpesu, ei hänestä ollut kovin kiinnostavaa.

Itse teen tutkimustyötä ja siis käytän aivojani paljon työssäni, mutta silti haluan, että lapseni muistavat minut aikuisena äitinä, joka perustarpeista huolehtimisen lisäksi hymyili ja pelleili heidän kanssaan kun he olivat pieniä. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, etten pitäisi omia lapsiani tarpeeksi "mielenkiintoisina".

Nämä jotkut hienohelmamimmit - ovat varmaan akateemisia ihmisiä kaikki - eivät ole tajunneet lapsista mitään, jos noi ajattelevat, vaikka lapsia heillä ehkä onkin. Ei ihme, että lasten tilanne on se mikä se nyt on ja yhä useampi on hunningolla.



Siis lapsi on älykkäällekin aikuiselle haaste!



Olen jo vanha, mutta kun itse olin pieni niin kummitätini oli lastentarhanopettaja. Hän ei kuitenkaan ollut töissä missään. Mutta me vierailimme jossain lastentarhoissa. Koskaan en saanut mennä lasten pöytään ruokailemaan, vaan tätien kanssa aina piti istua samassa pöydässä (ja kuunnella jotain niiden varmaan ihan tyhmiä juttuja). Nyt aikuisena viihdyn paremmin lasten kun aikuisten kanssa eivätkä nuo aikuisten jutut loppujen lopuksi niin kovin kiinnostavia ja älykkäitä ole!

Liika tärkeily vääristää ihmissuhteet kaiken ikää.

Vaatii empatiakykyä, sosiaalisia taitoja, tasapainoista luonnetta ja positiivista, sinnikästä asennetta. Nämä taidot voivat jollain kadota sinne kirjojen ja kiireen alle. Ei vain jaksa ponnistella yksinkertaisten asioiden kanssa uudestaan ja uudestaan.

nim. itsekin "lukenut" muttei maalaisjärkeään ja kasvatustaitojaan menettänyt.

Olen itse viihtynyt vuosikaudet kotiäitinä. Lapset ja lasten kaverit viihtyvät hyvin meillä ja minä heidän kanssaan. En ole päälletunkeva, hymyilen paljon ja en ollenkaan jaksa päteä ihmisten kanssa. Luuten että kerhomammat ja puistotädit pitävät minua simppelinä, yksinkertaisena äitinä, joka ei paljoa tiedä maailman menosta.

Vapaa-ajallani sitten luen laidasta laitaan, tunnen Balzacini ja Dostojevskini, maailman historiaa paremmin kuin useimmat jne. Niin ja lukion päästötodistus oli melkein 10 ja kirjoitin hyvät paperit. Varmaankin jatkan opintoja sitten kun kaikki lapset ovat koulussa, mutta mitään kiirettä minulla ei ole työelämään, vaikka taloutemme siitä kohentuisikin.

Onnellinen nainen ja äiti:)

Olisi hieno ja hyvä äiti. Lievästi kehitysvammaiset ja heikkolahjaiset ovat yleensä aika neuvottomia lasten tarpeiden edessä, jos on vähänkin jotain poikkeavaa.